OSTEOUUTISET ELOKUU/2018

Kategoria: Osteouutiset, Uutiset | 0

Osteouutiset elokuu/2018

on ajankohtaiseen ja uusimpaan tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja terveydestä niin Suomen osteoporoosiyhdistyksen kuin muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille.

Osteouutisten tavoitteena on tukea lukijaa oman terveytensä ja erityisesti luustoterveytensä vaalimisessa. Osteouutisten tiedot voivat olla hyödyllisiä myös silloin, kun lukija asioi luustoterveytensä merkeissä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Toimittanut Olli Simonen

 

  1. Mitä tämän päivän tutkimustieto kertoo D- vitamiinin myrkyllisyydestä — ?

Varapuheenjohtajamme professori Ilari Paakkari kirjoitti lääkäreiden käytössä olevaan Duodecimin ylläpitämään lääketietokantaan tutkimuskatsauksen D-vitamiinin liikasaannin aiheuttamasta liiallisesta kalsiumin kertymisestä elimistöön ja siitä aiheutuvista terveyshaitasta. Professori Paakkari on analysoinut asiaa viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Artikkelin mukaan haittoja ilmenee tiettyjen sairauksien (sarkoidoosi ja lymfoomat) ja harvinaisten geenivirheiden yhteydessä ja muulloin, kun D-vitamiinin saanti on erittäin suurta pitkiä aikoja. Professori Paakkarin luvalla artikkeli julkaistaan Osteouutisissa, muokattuna kuitenkin lukijalle helpommin ymmärrettävään muotoon.

Toimitus on laatinut seuraavan johdannon Paakkarin artikkelin lukemista ja ymmärtämistä helpottamaan:

Artikkelissa käsitellään D-vitamiinin vaikutuksia kalsiumin aineenvaihduntaan. Kalsium on luun olennainen ”rakennusaine”. Hyperkalsemia on tila, jossa elimistöön kertyy jostakin syystä liikaa kalsiumia. Liikamäärä on terveydelle haitallista ja vaarallista. Myöhemmin tekstissä käytetään ilmausta hyperkalsiuria, joka tarkoittaa hyvin suurta kalsiumin eritystä virtsaan.

D3 vitamiini on se D-vitamiinimuoto, jota syömme D-vitamiinitabletteina ja jota lisätään elintarvikkeisiin (maitotuotteet, margariinit). Suolesta elimistöön imeytynyt D3 vitamiini muutetaan maksassa kalsidioliksi, joka on D-vitamiinin varastomuoto. Munuaiset ja eri kudokset muuttavat kalsidiolin aktiiviseksi elimistössä vaikuttavaksi ja toimivaksi D-vitamiiniksi, kalsitrioliksi tarpeen mukaan.

Perimämme koostuu geeneistä, jotka ohjaavat elintoimintojamme. Jäljempänä tekstissä olevat eri geenit on koodattu kirjaimin ja numeroin. Tekstiin sisältyvät eri geenit osoittavat monen eri geenin ohjaavan ja vaikuttavan D-vitamiinin aineenvaihduntaan elimistössämme.

Paakkarin kirjoittama artikkeli on otsikoitu ”D-vitamiinistako hyperkalsemia?

Perinteisen jo vanhentuneen tiedon mukaan rasvaliukoinen D-vitamiini (D3) kertyy herkästi elimistöön aiheuttaen hyperkalsemiaa ja sen seurauksena kalsiumin kertymistä pehmytkudoksiimme (mm munuaiset, lihakset, verisuonet). Tämä tieto kertautuu jatkuvasti paitsi terveysuutisissa myös lääketieteen ammattikirjallisuudessa, jossa mainitaan 1950-luvun Britanniassa D-vitamiinilisän aiheuttaneen lapsilla hyperkalsemiaa ja raskauden aikana nautittuna lasten epämuodostumia. Nyttemmin tämä tieteelliseen kirjallisuuteen ja monen ammattilaisen puheisiin lainausten lainauksena juuttunut tieto on jäljitetty harvinaiseksi Williamsin oireyhtymäksi, jossa monet samanaikaiset geenivirheet aiheuttavat monien elintemme vaurioitumisen lisäksi myös hyperkalsemiaa.

Aktiivin D-vitamiinin lääkkeellinen anto saattaa aiheuttaa hyperkalsemiaa

Veressä kiertävä kalsidioli on inaktiivi D-vitamiinin muoto, joka aktivoi munuaisissa kalsitrioliksi. Kalsitriolin, veripitoisuus on erittäin vakaa. Se ei muutu suurillakaan D3-vitamiinin käyttöannoksilla, koska sen tuotanto on monien elimistön säätelytekijöiden ankarassa kontrollissa. Kalsitriolia tuottavaa entsyymiä 1-alfa-hydroksylaasia hillitsevät paitsi elimistön kalsitriolipitoisuus itse, myös säätelytekijät FGF23 (Fibroblast Growth Factor 23) ja PTH (lisäkilpirauhashormoni). D3-vitamiinin lisäantoon aikaisemmin virheellisesti liitetty hyperkalsemian vaara on osoittautunut johtuneeksi aktiivisten D-vitamiinin muotojen kalsitriolin tai alfa-kalsidolin aiheuttamiksi silloin kun niitä on käytetty lääkehoitoina. Päinvastoin kun on laita D3-vitamiinin suhteen, elimistö ei millään tavoin pysty puolustautumaan aktiivin D-vitamiinin liika-antoa vastaan. Päivitetty tieteellisten tutkimusten Cochrane-katsaus toteaakin, että tavallisen D3-vitamiinin myrkyllisyyttä on suuresti yliarvioitu, mikä on johtanut varovaiseen pienten annosten käyttöön tutkimuksissa.

Suurten D-vitamiiniannosten aiheuttama hyperkalsemia

Terveillä henkilöillä D-vitamiinin myrkyllisyys (hyperkalsemia) ilmenee vasta annoksilla, jotka ylittävät viranomaisten asettaman enimmäismäärän (100 μg/vrk) noin viisinkertaisesti, jolloin veren kalsidiolin pitoisuus on yli 500 nmol/l. Lisäksi näitä poikkeavan suuria D-vitamiinimääriä on käytettävä hyvinkin pitkiä aikoja.

Noin kymmenessä tapausselostuksessa D-vitamiinin tuhansien mikrogrammojen (µg) päiväannokset ovat aiheuttaneet vastasyntyneille myrkytyksiä. Bostonissa arviolta 33 000 kuluttajaa joi viiden ja puolen vuoden ajan maitoa, jossa oli litraa kohden noin 1000–8000 µg D-vitamiinia. Sairaaloissa tutkittujen oireellisten potilaiden (n=35) kalsidiolin tasot olivat keskimäärin 560 nmol/l, mikä oli mittaavan laboratorion viitearvon ylärajaan verrattuna 3–4 kertainen pitoisuus.

MS-potilaat (n=16) saivat 500 μg D3-vitamiinia vuorokaudessa kolmen kuukauden ajan. Veren kalsidiolipitoisuus vaihteli potilailla lähtötilanteessa välillä 31–175 nmol/l (keskusarvo 50 nmol/l) ja kolmen kuukauden kuluttua välillä 151–535 nmol/l (keskusarvo 380 nmol/l). Kenelläkään tutkituista ei ilmennyt hyperkalsemiaa tai hyperkalsiuriaa hoidon aikana eikä tutkimuksen jälkeisenä kolmen kuukauden seuranta-aikana.

Geenivirheestä johtuva hypervitaminoosi ja hyperkalsemia

Elimistössä aktiivista D-vitamiinimuotoa kalsitriolia metaboloi (inaktivoi) 24-hydroksylaasi-entsyymi, joka on geenin CYP24A1:n valmistama entsyymi. Hiirillä tämän geenin puuttuminen lisää veren D-vitamiinin aktiivisen muodon, kalsitriolin pitoisuutta. Ihmisellä saman geenin mutaatiosta seuraa hyperkalsemia, hyperkalsiuria ja munuaiskivien synty. Tätä tilaa nimitettiin aikaisemmin vastasyntyneillä idiopaattiseksi infantiiliksi hyperkalsemiaksi. Nykyään tunnetaan yli 25 erilaista CYP24A1:n geenimuutosta, jotka voivat aiheuttaa poikkeavan vasteen kalsiumin saantiin, D-vitamiinilisien käyttöön ja auringonvalolle altistumiseen ja muihin tilanteisiin, joissa D-vitamiiniaineenvaihdunta muuttuu oleellisesti.

  • Tapausselostus: Vastasyntyneen heikkoa kehitystä epäiltiin D-vitamiinimyrkytykseksi, koska tutkimuksissa löytyi hyperkalsemia, kohonnut veren kalsidiolipitoisuus (283 nmol/l) sekä viitearvojen ylärajalla oleva D-vitamiinin aktiivisen muodon, kalsitriolin pitoisuus. Lapsi oli saanut tavallisen riisitautia ehkäisevän D-vitamiinilisän. CYP24A1:ssä löytyi kaksi mutaatiota. Potilaan tila parani muutaman päivän sisällä nesteytyksellä, D-vitamiiniannon lopetuksella ja matala-kalsiumravinnolla. Kalsidiolin pitoisuus normalisoitui ja kalsitriolin pitoisuus pysyi normaalialueen ylärajalla.

Granulomatoottiset taudit altistavat hyperkalsemialle

Granulomatoottisissa taudeissa kuten sarkoidoosissa, Crohnin taudissa B-solulymfoomassa, Hodginin taudissa ja tuberkuloosissa elimistömme omat syöjäsolut, makrofaagit, tuottavat suuria määriä D-vitamiinin aktiivista muotoa, kalsitriolia ilman elimistön kontrollia. Niinpä terveen henkilön luustolle tarpeellinen kalsidiolin pitoisuus 75 nmol/l saattaa aiheuttaa esimerkiksi sarkoidoosipotilaalle hyperkalsemiaa.

Kalsidiolin mittaus potilaan perustutkimukseksi?

Uusin geenitutkimus on osoittanut useiden geenien vaikuttavan veren kalsidiolin pitoisuuteen, mikä osin selittää miksi sama D-vitamiinin annos ei tuota kaikilla toivottua kalsidiolin pitoisuutta veressä. Näitä D-vitamiinin käyttäytymiseen ja aineenvaihduntaan elimistössä vaikuttavia geenejä ovat ainakin CG, DHCR1, CYP2R1, VDR ja CYP24A1.

  • Tapausselostus: Solariumissa vähintään kolmasti viikossa käyvän oireettoman nuoren naisen terveystarkastuksessa todettiin kohonnut kalsidioli, jonka varmistettiin toistuvissa mittauksissa ylittävän 300 nmol/l. Tutkimuslaboratorion viitearvo oli 75–185 nmol/l (Massachusetts USA, leveyspiiri 42 astetta). Solariumista luopuminen laski kalsidiolin kuukauden sisällä tasolle 180 nmol/l.

 

Toimitus:

Koska D-vitamiini on terveyden kannalta olennaisen tärkeä vitamiini, meidän jokaisen olisi tärkeää tietää elimistönsä kalsidiolipitoisuus ja säätää oma D-vitamiinin saantinsa mittaustulosten perusteella sopivaksi.

Osteoporoosin käypä hoito – suosituksen mukaan D-vitamiinin pitoisuuden (kalsidiolipitoisuus) elimistössä tulee olla 75-120 nmol/L. Toinen tärkeä asia, joka kannattaa pitää mielessä, on Euroopan Elintarviketurvallisuusviraston jäljempänä oleva 26.6.2012 tekemä päätös suurimmista turvallisista D-vitamiinin päivittäisistä käyttöannoksista:

0-1 vuotiaalle 25 µg/vrk

1-10 vuotiaalle 50 µg/vrk

yli 10 vuotiaalle 100 µg/vrk

100 µg/vrk on myös turvallinen annos raskauden ja imetyksen aikana

Ihmetystä Suomen D-vitamiinikeskustelussa herättää erityisesti se, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ravitsemusasiantuntijat tukeutuvat julkisissa lausunnoissaan ja kannanotoissaan yli puoli vuosisataa vanhaan jo vanhentuneeksi osoitettuun tietoon. Päätelmä on, ettei siellä seurata alan tutkimustietoa vastoin THL:n toimintaperiaatteita. Suomen Osteoporoosiyhdistys on päättänyt kysyä kirjallisesti THL:n johdolta sitä, mihin tietoon he perustavat varoittavat D-vitamiinikannanottonsa. Kuulemme asiasta aikanaan.

  1. Estrogeenihoidon lopettaminen ja luusto

Luustotietolehden 2/2018 sivulla 25 ”asiantuntija vastaa” palstalla kysyttiin ja vastattiin estrogeenin käytön lopettamisen vaikutuksista luustoon.

Estrogeeni on hyvä ja toimiva luulääke. Artikkelin mukaan estrogeenilääkityksen ainoa virallinen käyttöaihe on tällä hetkellä kuitenkin vain vaihdevuosioireiden lievittäminen. Näitä oireita hoidettaessa hoidetaan samalla myös luuta. Estrogeenin teho osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa on käytännössä yhtä hyvä kuin bisfosfonaateilla (esim alendronaatti) ja denosumabilla (Prolia).

Kun estrogeenin käyttö lopetetaan syystä tai toisesta, estrogeenin luuta hoitava vaikutus loppuu ja luukato alkaa varsin nopeasti kiihtyvällä vauhdilla niin, että 1-2 vuoden kuluessa estrogeenin luuta parantava vaikutus on kokonaan menetetty. Tämän haitan estämiseksi luun hoitoa esimerkiksi bisfosfonaateilla (alendronaatti) tulee välittömästi jatkaa ( ks M.R.McClung; Editorial; Osteoporosis International tieteellinen lehti 2016; 27:1677-1682). Koska Luustotietolehden artikkelissa ei käsitelty tätä olennaisen tärkeää luuasiaa, toimitus päätti nostaa asian esille osteouutisissa.

Se mitä edellä on sanottu estrogeenihoidon lopettamiseen liittyvästä luulääkehoidon välittömästä aloittamisesta bisfosfonaateilla (esim alendronaatti), koskee myös teriparatidi- (Forsteo) ja denosumabihoitojen (Prolia) lopettamista.

Prolian osalta asiaa käsiteltiin Osteouutisissa jo vuonna 2016. Koska lopetusasia on vähemmän lääkärikunnan tiedossa, viralliseen Osteoporoosin käypä- hoito suositukseemme em luulääkkeen lopetusasiat lisätään vielä tämän vuoden aikana.

  1. Seuraavassa Osteouutisten numerossa

tullaan käsittelemään viime kesän (2018) opinto- ja virkistyspäivien mielenkiintoisia luentoanteja.

OSTEOUUTISET 4/2015

Kategoria: Osteouutiset | 0

OSTEOUUTISET 4/2015

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti

osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille Suomen

osteoporoosiyhdistyksen, muiden osteoporoosi- ja

luustoyhdistysten jäsenille; Osteouutisten tavoitteena on jakaa

lukijoilleen uusinta tutkittua käytännön tietoa, jotta lukija osaa pyytä

hoitavalta lääkäriltään ja terveyden hoidon ammattilaiselta parasta

mahdollista tutkimusta ja hoitoa)

Toimittanut Olli Simonen

Osteouutisten tässä numerossa keskitytään käsittelemään Osteoporoosin Käypä hoito – suosituksen

osteoporoosin diagnostiikkaa koskevia suosituksia.

 

Osteoporoosin diagnostiikka

Luun lujuuden mittaus ja arviointi

Luun lujuus eli rasituskestävyys on luun muodon, mikrorakenteen, mineraalipitoisuuden (=luun

mineraalitiheys), orgaanisen tukirangan kollageenin rakenteen, mikrovaurioiden (mikromurtumat) ja luun

uusiutumisnopeuden summa. Luun mineraalitiheys selittää 60-80 % luun lujuudesta. Tällä perusteella osteopenian

ja osteoporoosin diagnostiikka perustetaan luun tiheysmittaustulokseen.

Osteopeniassa ja osteoporoosissa luun mineraalipitoisuus (luun tiheys) ja luun orgaanisen tukirangan määrä ovat

vähentyneet luun uusiutumisesta huolehtivien luun hajottaja- ja rakentajasolujen toiminnan tasapainon rikkouduttua.

Osteoporoosimurtuma on käytännössä selkeä luun lujuuden mittari sekä osteoporoosin diagnostiikassa että hoidon

tehon seurannassa (hoito tehoaa, jos murtumia ei ilmaannu). Itsestään tai vähäisen rasituksen seurauksena syntynyt

nikamanmurtuma 70 v + potilaalla on käypä hoito – suosituksen mukaan selkeä osteoporoosin seuraus ja sellaisenaan

jo riittävä peruste luulääkehoidon aloittamiselle.

Luun tiheysmittaus on toistaiseksi ainoa käytössä oleva keino tunnistaa osteoporoosi, jos potilaalla ei ole tai ei ole ollut osteoporoosille

tyypillisiä murtumia. Jos luun tiheysmittauksen arvo ( T-luku eli T- score) on pienempi kuin -2.5 , esimerkiksi -3,1, kyseessä on

osteoporoosi ja murtumavaara. Jos mittausarvo on välillä -1…-2,5 kyseessä on osteopenia.

Osteoporoosin riskin suuruutta on myös mahdollista arvioida osteoporoosin riskitekijöiden perusteella ja aloittaa lääkehoito

riskiarvion perusteella. Tavallisimpia riskitekijöitä ovat ikä, potilaan aiemmat murtumat, murtumat suvussa, paino/pituussuhde=BMI,

pituuden lyheneminen, ryhtimuutos, monet sairaudet ja lääkehoidot.

Maailman Terveysjärjestön (WHO) tuella on valmisteltu ja käytössä kansainvälinen tietokonepohjainen osteoporoosin

murtumariskilaskuri FRAX. Se on niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin asiasta kiinnostuneiden käytettävissä internetissä.

Frax laskee osteoporoosimurtumien yleisen riskin ja lonkkamurtumariskin seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Jos edellinen riski on 20 % tai suurempi tai lonkkamurtumariski 3 % tai suurempi, on luulääkehoito perusteltu.

Näin löydät ja käytät Frax laskuria tietokoneellasi:

Googleta sana Frax, sen avauduttua klikkaa sitä kuvaruudulla näkyvää FRAX – The University of Sheffield

vaihtoehtoa(Sheffiedin Yliopisto Englannissa vastaa laskurin toiminnasta), jossa selitysteksti on englanninkielinen.

Klikkaa tämän jälkeen maanosaluettelosta Eurooppaa ja avautuvasta maaluettelosta Suomea. Laskuri avautuu suomenkielisenä.

Vastaa laskurin kysymyksiin ja paina kuvaketta laske, saat silmänräpäyksessä vastauksen kuvaan ilmestyvään punaiseen laatikkoon.

Sen kohta major osteoporotic kohta ilmoittaa sinun osteoporoottisten murtumien yleisen riskin seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Sen alapuolella laskuri ilmoittaa hip fracture eli lonkkamurtumam riskisi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Klikkaa sen jälkeen

punaisen laatikon vasemmassa alakulmassa olevaa kohtaa suositus. Tämä avaa kuvaruudulle värillisen piirroskuvan, johon

on merkitty murtumariskisi ikäsi mukaiseen kohtaan valkoisella x merkillä.

Jos riskisi x sijaitsee kuvan vihreällä alueella (murtumariski matala), murtumariskisi on vähäinen ja sen ehkäisyyn riittävät

luun terveyttä tukevat elintavat: riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, riittävä liikunta, tupakoimattomuus ja alkoholin käyttö

enintään annos/päivä. Risksii on syytä arvioida jatkossa uudelleen 3-5 vuoden välein. Jos riski x sijaitsee keltaisella alueella

(murtumariski keskitasoa), laskuri suosittelee luuston tiheysmittausta (BMD) ja sen tuloksen perusteella tarpeellisia toimenpiteitä.

Jos riskisi sijaitsee punaruskealla/punaisella alueella (murtumariski suuri), laskuri suosittelee luulääkehoitoa. Sekä keltaisen että

punaruskean/punaisen alueen riski edellyttää hakeutumista lääkärin pakeille.

Osteoporoosin diagnostiikassa ja hoidossa tarpeelliset laboratoriotutkimukset (= veri- ja virtsakokeet) käypä hoito-suosituksen mukaan

Kun potilasta tutkitaan sen selvittämiseksi, onko hänellä osteoporoosia , osteopeniaa vai ei, ensimmäiset perustutkimukset ovat:

– lasko eli senkka

– perusverenkuva

– plasman ionisoituneen kalsiumin määrä

– plasma alkaalinen fosfataasi (AFOS)

– miehiltä aamulla otetun plasmannäytteen testosteronipitoisuus

– seerumin D-vitamiinipitoisuuden (25(OH)D) määritys sekä alkututkimuksena että osteoporoosin

hoidossa seurantatutkimuksina

Lisätutkimuksia tehdään epäiltäessä jotakin sairautta osteoporoosin aiheuttajaksi tai jos

peruslaboratoriotutkimusissa ilmenee poikkeavuuksia . Näitä ovat esimerkiksi

– transglutamaasi vasta-aineet epäiltäessä keliakiaa

– kilpirauhasen toimintakokeet epäiltäessä kilpirauhasten sairauksia

– dexametasonikoe lisämunuaisen toimintahäiriötä epäiltäessä

– virtsan proteiinien elektroforeesi epäiltäessä esimekiksi imukudoksen vaikeita sairauksia

Luulääkehoitojen tehoa ja vaikutusta voidaan mitata ja arvioida erityistilanteissa luun hajoamista ja

rakentumista mittaavilla merkkiainemäärityksillä, joita toistaiseksi on käytössä vain erikoispoliklinikoilla.

Käypä hoito suosituksen vanhemmassa versiossa merkkiaineiden käyttöä suositeltiin. Niillä voidaan varmistaa

hoidon toimivuus ja epäsuorasti herättää epäilys vakavista sairauksista, jotka aiheuttavat sekundaarisesti osteoporoosia.

 

KÄYPÄ HOITO – SUOSITUKSESSA KANNATTAA ERITYISTÄ HUOMIOTA KIINNITTÄÄ D-

VITAMIINIMÄÄRITYKSIÄ KOSKEVAAN SUOSITUKSEEN JA OTTAA ASIA TARVITTAESSA ESILLE KESKUSTELUSSA

HOITAVAN LÄÄKÄRIN KANSSA, SILLÄ D-VITAMIINIMÄÄRITYS KUULUU JA ON YKSI OSTEOPOROOSIDIAGNOSTIIKKAAN

KUULUVA OLENNAINEN PERUSTUTKIMUS. SE ON MYÖS YKSI OLENNAINEN OSTEOPOROOSIN HOIDON SEURANTATUTKIMUS.

 

Tarkempaa tietoa eräistä perustutkimuksista:

 

Alkaalinen fosfataasi

Plasman alkaalisen foosfataasin pitoisuuden tulee olla aikuisilla ( 18 v joskus täyttäneillä)

35-105 U/L (=yksikköä/L). Huom: Alle 18 vuotiaiden viitearvot poikkeavat suurestikin

aikuisten arvoista ja on määritelty kullekin ikäryhmälle erikseen.

Aikuisilla plasman alkaalisen fosfataasin (P -AFOS) pääosa on pääosin maksa- (n. 60%) ja

luustoperäistä (n. 40%) fosfataasia. Kasvuikäisillä nuorilla luustoperäinen alkaalinen

fosfataasi on vallitseva muoto. Myös vanhuksilla luutyyppisen alkaalisen fosfataasin osuus

kasvaa.

Luustoperäinen alkalinen fosfataasi nousee tiloissa, joissa esiintyy lisääntynyttä

osteoblastien (luun rakentajasolujen) aktiivisuutta. Korkeimmat aktiviteetit (10 – 25 –kertainen normaaliarvoon verrattuna)

esiintyvät Pagetin taudissa ja osteogeenisessa luusarkoomassa. Riisitaudissa, luustometastaaseissa, osteomalasiassa

(vanhusten riisitauti) ja hyperparatyreoosissa esiintyy kohtalaisesti kohonnutta aktiviteettia (2 – 4 -kertainen).

Plasman ionisoituneen kalsiumin määrä

Aikuisilla plasman kokonaiskalsiumin määrä on 18 ikävuoden jälkeen 2.15 – 2.51 mmol/L

Kokonaiskalsiumin aktiivinen kalsiumosa on inonisoitunut kalsium ja se pitoisuus plasmassa tulee olla aikuisilla ja yli 4 v lapsilla 1,16 – 1,3 mmol/L.

Puolet verenkierrossa olevasta kalsiumista on ionisoituneessa muodossa, jossa muodossa kalsium

on luuston ja muun elimistön käytettävissä.

Hyperkalsemiaa eli viitearvoa korkeampia pitoisuuksia esiintyy lisäkilpirauhasen ylitoiminnassa, A- ja D-vitamiinien yliannostuksessa,

Pagetin taudissa, monien pahanlaatuisten kasvaimien yhteydessä etenkin, jos niihin liittyy luustometastaaseja, myeloomassa ja

lievästi kohonneita pitoisuuksia esiintyy kilpirauhasen ylitoiminnassa, sarkoidoosissa, lisämunuaisen toiminnan vajauksessa,

immobilisaation yhteydessä (esim vuodepotilaat) ja tiatsidi nesteenpoistolääkkeitä käytettäessä.

Hypokalsemiaa eli viitearvoa matalampia pitoisuuksia esiintyy lisäkilpirauhasen alitoiminnassa, D-

vitamiinin puutteessa, virtsamyrkytyksessä (uremia). Lievästi alentuneita pitoisuuksia ilmenee taas

erilaisissa suolen imeytymishäiriöissä, äkillisessä haimatulehduksessa, magnesiumin puutteessa ja

liiallisessa fosfaatin saannin seurauksena. Yleisin hypokalsemian syy on kuitenkin hypoalbuminemia eli merkittävimmän

veren seerumin proteiiniosan albumiinin vähetessä.

 

Osteoporoosi- ja luustoyhdistysten ja muille asiasta kiinnostuneille

tarkoitetut vuosittaiset osteoporoosia koskevat opinto ja virkistyspäivät

Heinolassa kylpylähotelli Kumpelissa 14-15.6.2016

Päivien ohjelma on sisällytetty mm seuraavat osteoporoositeemat:

 Mitä uutta osteoporoosista

 K-vitamiini, magnesium, sinkki ja osteoporoosi

 Tarua vai totta lehtikirjoittelussa osteoporoosista – kaikki ei ole sitä, mitä kirjoitetaan.

 Osteoporoosimurtumat, ehkäisy, hoito (hoidon ennuste mukaan lukien)

 Mitä uutta D-vitamiinista

 Epätyypilliset murtumat ja leukaluun kuoliot – eräiden luulääkkeiden komplikaatiot. Miten välttää ne.

 Sarkopenia

 Syö oikein ja riittävästi

 Kokemusasiantuntija Jouko Nummisen puheenvuoro

Virkistysosioissa vierailemme Heinolan kesäteatterin ensi-illassa katsomassa farssia ”Voi veljet”.

Pääosissa esiintyvät Pertti Sveholm, Risto Kaskilahti ja Kari Heiskanen. Muissa osissa näyttelevät

Sari Puumalainen, Anna-Maija Tuokko ja Eero Saarinen. Kaikki alan ammattilaisia parhaimmasta

päästä. – Väliajalla kahvitarjoilu.

Myös virkistäytyminen hotellin kylpylässä kuuluu ohjelmaan.

Osallistumismaksu 25.3.2016 asti 198 euroa/hlö/ 2 hh huone ja 224 euro/hlö/ 1 hh huone

Osallistumismaksu kattaa ohjelman, kesäteatteriesityksen teatterikahvin, majoituksen, täysihoidon

ja kylpylän käytön hotelli Kumpelissa maksun mukaisesti joko 1 hengen tai 2 hengen huoneessa.

Osallistumismaksu 25.3.2016 jälkeen 205 euroa/hlö/ 2 hh ja 231 euroa/hlö/ 1 hh huone.

Lisävuorokaudet (sisältää aamiaisen ja kylpylän käytön) 2 hh 120 euroa (kaksi henkilöä) ja 102

euroa 1 hh (1 henkil). Lisävuorokaudet maksetaan erikseen suoraan hotellille huoneen luovutuksen yhteydessä.

Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille

FI89 8000 1670 4512 94.

Huom: Tilisiirtolomakkeen viestiosassa ilmoita osallistujan nimi, osoite, puhelinnumero ja

sähköpostiosoite ja mahdollisen huonetoverin nimi. Ilmoita myös erikoisruokavaliosi.

Tervetuloa päiville kuuntelemaan-kysymään-keskustelemaan-pohtimaan-

oppimaan ja virkistäytymään yksin – kaverin kanssa tai – joukolla.

OSTEOUUTISET 3/2015

Kategoria: Osteouutiset | 0

OSTEOUUTISET 3/2015

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti

osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille Suomen

osteoporoosiyhdistyksen, muiden osteoporoosi- ja

luustoyhdistysten jäsenille )

Toimittanut Olli Simonen

Edellisestä Osteouutisten ilmestymisestä on vierähtänyt aikaa. Numerot 3 ja 4 ovat olleet viimeistelyä vailla valmiina pidempään.

Ne ilmestyvät jatkossa numeroina 4 ja 5. Tavoitteeni on saada numero 4 vielä tässä kuussa luettavaksenne. Tässä ”uudessa” numero 3:ssa

käsittelen tämän vuoden luustoviikon ajankohtaista teemaa eli ravitsemuksen yhteyksiä luuston terveyteen ja hyvinvointiin perusteellisemmin

eli perinteisten energian, proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saannin lisäksi tarkastelen keskeisimpiä luuston terveyteen vaikuttavia vitamiineja

ja hivenaineita . Käsittelyssä nojaan IOF:n (Kansainvälinen Osteoporoosisäätiö) asiantuntijatyöryhmän raporttiin. Säätiömuotoinen IOF on koko

maailman kattava kansainvälinen osteoporoosiliitto, jonka jäsen mm Luustoliittomme on.

Asiantuntijaraportissa ravitsemusasiat on käsitellään ikäryhmittäin lapset ja nuoret, työikäiset ja

vanhukset. Asiat ovat eri ikäkausina pitkälti samoja, vaikka eri ikäkausina ravitsemuksen tavoitteet luuston kasvuun, luuston terveyden ylläpitoon,

ennenaikaisen osteoporoosin ehkäisyyn, osteoporoosin hidastamiseen ja osteoporoosin omahoitoon. Keskityn Osteuutisten tässä numerossa

työikäisen henkilön (15-65 v) luuston ravitsemuskysymyksiin. Myöhemmissä osteouutisten numeroissa käsittelen ikääntyvien ja vanhusten ,

nuorten sekä osteoporoosia edistäviä sairauksia potevien luustoravitsemukseen.

Meidän itse kunkin omat ravitsemusvalinnat joko tehostavat ja tukevat luustoterveyttä, osteoporoosin ehkäisyä, hoitoa tai pahimmillaan edistävät osteoporoosin kehittymistä.

 

1. Ravitsemus ja aikuisen luustoterveys

Aikuisena ravinnon rooli painottuu luuston terveyden ja kunnon ylläpitoon ja ennenaikaisen

luukadon ehkäisyyn.

 

Kalsium

Kalsium on elintärkeä mineraali läpi elämän. Syöty kalsium imeytyy ohuesta suolesta sekä

passiivisesti että D-vitamiinin vaikutuksesta aktiivisesti. Passiivinen imeytyminen ei riitä turvaamaan luuston terveyttä.

Paitsi luustovaikutuksia, kalsium on elintärkeä mineraali hermoston ja lihasten terveyden ja

toiminnan kannalta.

Jos veren kalsiumpitoisuus ei ole riittävä, lisäkilpirauhasemme aktivoituu ja

– aktivoi luun hajoittajasoluja (osteoklasteja) hajoittamaan luuta, jolloin luusta vapautuva

kalsium kulkeutuu verenkiertoon ja nostaa veren kalsiumpitoisuutta,

– lisää kalsiumin imeytymistä suolesta ja

– vähentää kalsiumin eritystä virtsaan.

Raportin mukaan elimistömme tarvitsee aikuisiässä 1 g kalsiumia päivässä ravinnosta tai

ravintolisistä (=pillereistä). Asiantuntijat suosittelevat ravintolisien käyttöä vain ravinnosta saatavan

kalsiumin määrän täydentämiseen.

Toimitus: Jos käytät kalsiumlisää, ota pilleri ruoan yhteydessä, jolloin kalsium imeytyy tasaisemmin

verenkiertoon. Riittävä D-vitamiinin ja kalsiumin saanti pysäyttää lisäkilpirauhasen ylitoiminnan.

 

D-vitamiini

D-vitamiini tunnetaan parhaiten luustovitamiinina, mutta sillä on yhteytensä moniin elimistömme

toimintoihin. D-vitamiinin luuston terveys – ja murtumia ehkäisevät vaikutukset ovat:

– lisää suolessa kalsiumin imeytymistä verenkiertoon

– varmistaa luun virheettömän uusiutumisen ja kalsiumin kiinnittymisen luuhun

– estää lisäkilpirauhasen aktivoitumisen ja siitä aiheutuvan luukadon

– lisää luun mineraalitiheyttä

– stimuloi suoraan lihaksia ja ehkäisee tällä mekanismilla kaatumisia

Ensisijainen D-vitamiinilähteemme maapallolla on auringonvalo, jonka vaikutuksesta ihossa

muodostuu D-vitamiinia. Suomessa aurinkoa on riittävästi D-vitamiinin valmistamiseen vain

kesäkuukausina.

Toimitus: Nyrkkisääntö on, että aurinkoa on riittävästi silloin, kun auringon aiheuttama varjosi on

lyhyempi kuin pituutesi.

Toinen aurinko-ongelma on, että ihon kyky valmistaa D-vitamiinia heikkenee iän myötä. Tämä

muutos kulminoituu 55-60 ikävuoden jälkeen, jolloin ihon kyvystä valmistaa D-vitamiinia on enää

kolmannes jäljellä.

Kolmas aurinko-ongelma on, että pysyttelemme tänä päivänä yhä enemmän sisätiloissa auringolta

suojassa niin työssä, kotona kuin vapaa-aikana.

D-vitamiiniongelma on, että vain harva ruoka-aine sisältää luonnostaan D-vitamiinia.

Suomalaisessa ruokavaliossa vapaana elävä lohi ( 15-25vµg/100 g), kirjolohi (2,5-5,5 µg/100g) ja kotimaiset

rasvaiset kalamme ja sienet ovat hyviä luonnon D-vitamiinilähteitä. D-vitamiinisaannin

turvaamiseksi kasvirasvalevitteisiimme, maitoihin ja muihin maitotaloustuotteisiin on lisätty D-

vitamiinia. Varmin tapa saada riittävästi D-vitamiinia ovat D-vitamiiniravintolisät ( = pillerit).

Erityisiä D-vitamiinipuutteen riskiryhmiä ovat:

– henkilöt, jotka asuvat ja elävät maapallon vähäaurinkoisilla alueilla kuten Suomessa

– lihavat (rasva sitoo D-vitamiinin itseensä)

– tummaihoiset

– henkilöt, jotka joutuvat peittämään ihonsa lääketieteellisin tai kulttuuriperustein

– henkilöt. joilla on sairauksia, jotka estävät D-vitamiinin imeytymisen suolessa

 

Proteiini

Proteiinit ovat elimistömme tarvitsemien aminohappojen lähteitä. Luustossa proteiinien tehtävänä

on luuston rakenteen ylläpito. Luustossa proteiineja tarvitaan luun elimellisen perusrungon

(orgaaninen matrix) muodostamiseen. Luuston mineraalit (kalsium) kiinnittyy proteiinirunkoon

kovaksi luuksi. Proteiinit jo sellaisenaan aktivoivat luun rakentajasoluja (osteoblasteja) tuottamaan

uutta luuta. Monissa tutkimustuloksissa on osoitettu proteiinin saannin olevan yhteydessä luun

tiheyden kasvuun ja verestä mitattavien luun hajoamista mittaavien tekijöiden ( markkereiden)

vähenemiseen.

Proteiinin päivittäinen tarve on 1-1,2 g/painokilo/vrk. Proteiinia tulisi saada jokaisella aterialla 20-

25 g/ateria niin, että henkilön painon mukainen proteiinitarve täyttyy.

Ruokavaliomme hyviä proteiinilähteitä ovat: kala, siipikarjan, sian ja naudan liha (huom

terveellisyysjärjestys), maito ja maitotaloustuotteet, sienet, pähkinät ja palkokasvit.

 

K-vitamiini

Luun orgaaninen perusrunko on proteiinia, pääasiassa kollageenia ja osteokalsiinia. K-vitamiini on

edellytys osteokalsiinin valmistamiselle. Epidemiologisten tutkimusten mukaan K-vitamiinipitoisella

ruokavaliolla olisi yhteys murtumariskin vähenemiseen ikäännyttäessä ja vanhuudessa.

K –vitamiineja on kahta lajia: K1 ja K2. K1-vitamiinia on riittävästi tarpeisiimme nähden kaikissa

vihreissä lehtivihanneksissa kuten lehtisalaatissa, pinaatissa ja kaaleissa. K-vitamiineja on myös

maksassa, pitkälle käyneissä juustoissa (K2) ja kuivatuissa hedelmissä (esim rusina). Näyttö

pillerimuotoisen K 1 tai K 2 vitamiinin vaikutuksesta luustoon ei vielä ole riittävän selkeää näyttöä

ja lisää tutkimustietoa tarvitaan. Japanissa, jossa K2 vitamiinia on tutkittu pidempään,

tutkimusnäyttö K2 vitamiinista on terveyttä tukevaa. Lähitulevaisuudessa saataneen asiasta

lisänäyttöä, sillä tiedemaailmassa asiaan on jo herätty.

Toimitus: Ruokamme kasvisosio on erittäin hyvä K-vitamiinilähde. Kasvisten käyttöä koskeva

nyrkkisääntö Suomessa on ” nyrkillinen kasviksia joka aterialla eli 5 kertaa päivässä” eli yhteensä

0,5 kg kasviksia joka päivä. Terveyden kannalta kasvismäärän on suositeltavaa olla vielä suurempi.

Kreikkalaiset syövät päivässä 1,2 kg kasviksia, johon meidän suomalaistenkin tulee pyrkiä

Toimitus: K-vitamiini on myös edellytys veren normaalille hyytymiselle. Veren hyytymistekijät

valmistuvat pääasiassa maksassa. Valmistusprosessi on K-vitamiiniriippuvainen. Veren hyytymistä

estävä lääke Marevan on aine, jossa K-vitamiinin rakennetta on muutettu siten, että

hyytymistekijöitä valmistava maksa ei kykene sitä käyttämään. Tällöin hyytymistekijöiden tuotanto

maksassa ja määrä verenkierrossa vähenee ja veren hyytyminen ei onnistu niin hyvin kuin jos

hyytymistekijöitä olisi riittävästi. Mekanismi toimii myös päinvastoin eli K-vitamiinien runsas saanti voi

maksimoida hyytymistekijöiden tuotannon maksassa ja määrän elimistössä, mikä jossain

elimistömme poikkeavassa tilanteessa kuten sydämen eteisvärinässä voi käynnistää veren

hyytymisen eli veritulpan synnyn ikävin ja joskus hyvinkin kohtalokkain seurauksin. Tämän hetkisen

käsityksen mukaan suositusten mukainen ruokavaliomme sisältää riittävästi K-vitamiinia – enkä suosittelisi

tällä hetkellä vielä K2-vitamiinipillereiden käyttöä ennenkuin asiasta on julkaistu lisää tutkittua tietoa.

 

Magnesium

Magnesium on tärkeä mineraali luuston kannalta. Se aktivoi luun rakentajasoluja (osteoblasteja) muodostamaan

uutta luuta luun kasvuvaiheessa, murtunutta luuta korjatessa, luuta rasittavia kohtia vahvistettaessa ja luustoa

uudistettaessa. On muistettava, että luustomme uusiutuu kaiken aikaa niin, että 10-13 vuoden kuluessa koko

luustomme on uusiutunut. Luuston lisäksi magnesium on myös edellytys monen aineenvaiduntaentsyymin normaalille toiminnalle.

Magnesiumin puutetta ei yleensä tavata ihmisillä, jotka syövät monipuolisesti eli

ravitsemussuositusten mukaisesti. Ravinnossamme hyviä magnesiumlähteitä ovat vihreät kasvikset,

palkokavit (herne,papu), kokojyväviljatuotteet (eivät siis valkeista vehnäjauhoista valmistetut

leivonnaiset ja muut tuotteet), maito, siemenet, pähkinät, kala, kuivatut hedelmät kuten esimerkiksi rusinat.

Iän karttuessa magnesiumin imeytyminen suolesta heikkenee ja iäkkäälle henkilölle voi kehittyä

lievä magnesiumin puute. Myös suolistosairaudet, joihin liittyy erilaisia imeytymishäiriöitä,

heikentää magnesiumin imeytymistä. Tällaisissa tilanteissa magnesiumlisävalmisteista (pillereistä)

ajoittain käytettynä voi olla hyötyä.

 

Sinkki

Sinkki on tarpeellinen mineraali luun uudismuodostuksen ja luun mineralisaation eli kalsiumin

luuhun kiinnittymisen kannalta. Sinkin puutetta esiintyy tavallisimmin vanhusten palvelutaloissa,

vanhainkodeissa ja pitkäaikaishoidossa olevilla vanhuksilla, jotka syövät huonosti ja yksipuolisesti

eivätkä saa ravinnostaan riittävästi energiaa eivätkä proteiineja.

Ruokavaliossamme sinkin lähteitä ovat vähärasvainen liha, siipikarjan liha, kokojyväviljatuotteet,

palkokasvit (herne, papu) ja kuivatut hedelmät. On huomattava, että pelkästään kasvisruokavaliota noudattavat

tarvitsevat normaalia enemmän sinkkiä, koska heidän elimistönsä ei kykene käyttämään sinkkiä hyödykseen yhtä

hyvin kuin monipuolista ruokavaliota noudattavat.

 

A-vitamiini

A-vitamiini on parhaiten tunnettu ns näkökykyvitamiinina, sillä se on kiinteä osa silmän verkkokalvon näkösolujen

valoherkkiä proteiineja. A-vitamiini on myös edellytys epiteelisolujen

erilaistumiselle. Luuston suhteen A-vitamiini on ristiriitainen vitamiini. Suurella A-vitamiinin

saannilla näyttäisi olevan yhteys osteoporoosiin ja lonkkamurtumiin. Sen sijaan karotinoideilla,

jotka ovat A-vitamiinin esiasteita, näyttäisi olevan taas yhteys hyvään luuston terveyteen.

Ravintomme hyviä karotenoidilähteitä ovat vihreät lehtivihannekset, porkkanat (porkkanan

oranssinkeltainen väri on karoteenia), kurpitsa, mango, papaija ja aprikoosi. Monissa

monivitamiinitableteissa ja kalanmaksaöljyssä on A-vitamiinia. Koska monipuolinen ruokavaliomme sisältää käytännössä

riittävästi A-vitamiinia ja karotenoideja, on olemassa vaara, että A-vitamiinia/karoteenia sisältäviä monivitamiineja ja

kalanmaksaöljyä käyttävät saavat liikaa A-vitamiinia ja käyttäjille kehittyy A-vitamiinimyrkytys. Myrkytys on hyvin vakava ja vaikea sairaus.

 

B-vitamiinit ja homokysteiini

Homokysteiini on aminohappo, joka hidastaa kollageenin muodostusta elimistössä. Kollageeni on

taas luun orgaanisen perusrungon pääasiallinen proteiini. Jos veren B6, B12 ja foolihappopitoisuus

on alentunut, homokysteiinin määrä elimistössä suurenee. Tutkimusten mukaan veren suuri

homokysteiinipitoisuus näyttäisi olevan yhteydessä matalaan luun tiheyteen ja

lonkkamurtumariskin suurenemiseen erityisesti vanhuksilla. Näyttö asiassa ei kuitenkaan ole vielä

riittävää ja lisätutkimuksia ja näyttöä asiassa tarvitaan.

 

Alkoholi

Enemmän kuin kaksi annosta alkoholia päivässä lisää osteoporoosimurtumariskiä. Enemmän kuin

neljä annosta alkoholia päivässä kaksinkertaistaa murtumariskin. Jos käytät alkoholia ja haluat olla vaurioimatta luustoasi,

päivittäinen annos ei saa olla naisilla yhtä annosta ja miehilla 2 annosta suurempi vuorokaudessa.

 

Kahvi

Kahvi lisää kalsiumin erittymistä sekä virtsaan että ulosteeseen. Jos kahvia juovan kalsiumin saanti

on riittämätöntä, luuston terveys vaarantuu. Ruotsalaisten tukijoiden mukaan jo neljä kahvikupillista kahvia

päivässä lisää osteoporoosimurtumavaaraa viidenneksellä (20 %). Kuitenkin 40 mg kalsiumia ( = 0,3 dl maitoa)

nautittua kahvikupillista kohti riittää normalisoimaan tilanteen ja

vähentää ja jopa poistaa kahvin aiheuttaman osteoporoosivaaran.

 

Paino ja osteoporoosi

BMI eli painoindeksi n(=paino-pituussuhde) suuruudella on yhteys luuston terveyteen ja

osteoporoosiin. BMI (painoindeksi) 20-25 kg/m2 on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tavoiteltava normaali paino.

BMI (painoindeksi), joka on 19 tai sitä pienempi on merkittävä osteoporoosiriski.

Ylipainoa ja liikalihavuutta ( painoindeksi 26 tai suurempi) on totuttu pitämään osteoporoosilta

suojaavana tekijänä. Tutkimukset Englannista vuodelta 2010 kuitenkin osoittavat päinvastaista.

Lisäksi tutkimukset osoittavat, että ylipainoiset ja liikalihavat henkilöt, joilla on osteoporoosimurtumia, tarvitsevat

sairaalahoitoa pitempään kuin normaalipainoiset ikätoverinsa.

Myös heidän työ- ja toimintakykynsä ja terveytensä on huonompi hoidon jälkeen kuin heidän

normaalipainoisten ikätovereiden.

 

2. Tervetuloa vuoden 2016 osteoporoosin opinto- ja virkistyspäiville 14-15.6.2016 Heinolaan.

Päivien ohjelma on sisällytetty mm seuraavat teemat:

 Mitä uutta osteoporoosista

 K-vitamiini, magnesium, sinkki ja osteoporoosi

 Tarua vai totta lehtikirjoittelussa osteoporoosista – ole tarkkana.

 Osteoporoosimurtumat, ehkäisy, hoito (hoidon ennuste mukaan lukien)

 Mitä uutta D-vitamiinista

 Epätyypilliset murtumat ja luulääkkeet

 Leukaluun kuolio- ja luulääkkeet

 Sarkopenia

 Syö oikein ja riittävästi

 Kokemusasiantuntija Jouko Nummisen puheenvuoro

 

Osteoporoositutkimus on hyvin runsasta ja ala kehittyy nopeasti. Vuoden sisällä julkaistaan

paljon uusia tutkimushavaintoja, jotka antavat vastauksia moniin avoinna oleviin

osteoporoosikysymyksiin ja mahdollistavat uusia hoitomuotoja ja –käytäntöjä. Näitä käsitellään

opintopäivillä. Ohjelma nostaa tarkasteluun uutena asiana ainakin K1 ja K2-vitamiinien,

magnesiumin ja sinkin yhteydet luustoterveyteen. Professori Ilari Paakkari on aloittanut

tutkimuskirjallisuuden läpikäymisen Heinolan esitustää varten. Uutuutena listalla ovat myös

erilaiset mediakirjoittelut ja ohjelmat, joista osa on täyttä huuhaata ja hörhöilyä, mutta osa

hyödyllistä tarpeellista tietoa. Osteoporoosista hörhöily on tämän vuoden aikana saanut paljon

tilaa esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Kaiken julkaistun vallankumousasiana julkaistun perässä

ei ole syytä juosta. Siksi median lukutaitoa on tarpeen kehittää opintopäivillä.

Opintopäivien virkistysosioon on kuulunut perinteisesti ja kuuluu nytkin Heinolan kesäteatterivierailu,

jossa esitetään farssi ”Voi Veljet”. Esityksessä on luvassa vauhtia

ja hillittömiä hätävalheita. Pääosissa esiintyvät tunnetut veijarit Risto Kaskilahti ja

Pertti Sveholm – hillittömiä tilanteita, irroittelua ja naurua on varmasti tarjolla ja paljon.

Opinto- ja virkistyspäiville ovat kaikki asioista kiinnostuneet tervetulleita. Merkitkää ajankohta

kalenteriinne. Vuoden ensimmäisessä luutoviestissä ja osteouutisissa asiasta ja ilmoittautumisista tarkemmin.

 

3. Yleisöluento 19.11.2015 Heinolan WPK talolla klo 18.

(aikataulumuutoksen takia tämä ilmoitus julkaistaan osteouutisissa)

Yleisöluennon aiheesta ”Osteoporoosimurtumat, ehkäisy ja hoito (ennuste ml) pitää Mikkelin

keskussairaalan ortopediylilääkäri LKT Pekka Waris.

Huom. Aiemmin ilmoitettu luennon alkamisajankohta on muuttunut klo 17.30:stä klo 18.00

julkisen liikenteen aikataulujen muutosten mukaisesti.

Kaikki läheltä ja kaukaa asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Edelliset yleisöluennot olivat 13.10 Järvenpäässä ja 15.10 Imatralla.

VUODEN 2015 OSTEO-UUTISIA

Kategoria: Osteouutiset | 0

SUOMEN OSTEOPOROOSIYHDISTYKSEN OSTEOUUTISET 1/2015

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta

terveydestään kiinnostuneille)

Toimittanut Olli Simonen

Hyvää meneillään olevaa Helmikuuta ja sen jälkeistä Loppuvuotta 2015 kaikille lukijoille!

Terveisiä tuki- ja liikuntaelinsairauksien asiantuntijoiden vuotuisesta tapaamisesta (6-8.2.2015),

jonka pääteemana tänä vuonna oli osteoporoosi. Merkittävää uutta tietoa kerrottiin

luulääkehoitoihin liittyvistä epätyypillisistä murtumista ja leukaluun kuolioista.

Keskitynkin Osteouutisten tässä numerossa näihin asioihin professori Hannu Aron ja

dosentti Jari Kellokosken esitysten pohjalta.

Professori Aron sanoman ydinviesti oli, että atyypillinen murtuma saa alkunsa ja kehittyy

murtumaksi luussa normaalisti esiintyvistä mikromurtumista, joiden paranemista denosumabi,

zodelronaatti ja bisfosfonaatit hidastavat niin, että atyyppistä murtumaa ennakoiva hiusmurtuma

syntyy. Aron toinen tärkeä viesti oli, että varsinaista murtumaa ennakoiva hiusmurtumavaihe kestää

useimmilla potilailla puolesta vuodesta vuoteen. Se antaa sekä potilaalle että lääkärille hyvät

mahdollisuudet estää varsinainen murtuma. Hiusmurtuman oireita ovat kipu ja särky sekä

painoarkuus rajatulla alueella hiusmurtumakohdassa. Oireet ovat niin selviä, että potilas ei voi olla

niitä huomaamatta. Aron esittämä mikromurtumamekanismi kumoaa yksiselitteisesti tähän asti

bisfosfonaatteihin liitetyn lasiluu-ajattelun.

Dosentti Kellokosken esityksen ydinkohta oli, että ennen luulääkehoidon aloittamista potilaan

leukaluiden, hampaiden, ikenien ja suun limakalvojen tulee olla ehdottoman terveitä. Tämä

edellyttää luulääkkeen määräävältä hoitavalta lääkäriltä huolellista leukojen, hampaiden ja suun

tutkimusta, jonka tulee useimpien potilaiden kohdalla sisältää myös leukojen ortopantomografia-

röngentutkimus.

Toinen tärkeä ja hyvin keskeinen luulääkehoitoon liittyvä Kellokosken viesti oli, että leukaluun

kuoliota edeltää jonkinasteinen paikallinen kipu, arkuus ja särky tulevassa leukaluun

kuoliokohdassa. Tämän on potilaan, hoitavan lääkärin ja osteoporoosi/ murtumahoitajan osattava

tunnistaa kysymällä potilaan leukaluun oirehtimista aina tavatessaan potilaan. Potilaan olisi ko

tilanteessa osattava hakeutua lääkärinsä vastaanotolle ko oireiden ilmaannuttua.

1. Luulääkehoitoihin liittyvät epätyypppilliset reisiluun murtumat

Tapaamisessa ortopediprofessori Hannu Aro Turun Yliopistollisesta keskussairaalasta esitelmöi

aiheesta ”Atyyppiset (= epätyypilliset) reisiluun murtumat”. Aron mukaan nyt alkaa olla riittävästi

tutkimustietoa siitä, mistä asiassa on oikeastaan kyse: Luu on tunnetusti jäykkää ja kovaa lähes

peräänantamatonta kudosta. Luuhun syntyy jatkuvasti hyvin pieniä mikromurtumia, kun luuhun

kohdistuu vähänkin rasitusta normaalissa elämisessä ja erityisissä rasitustilanteissa (esim. pallopelit,

hölkkä ym.). Ne paranevat itsestään ja samalla luu vahvistuu ja sen koko kasvaa. Näin se kestää

seuraavilla kerroilla paremmin rasitusta. Mikromurtumat ja niiden korjaaminen on todennäköisesti

luun normaali mekanismi luun vahvistumiseksi ja koon lisäämiseksi kasvuvaiheen jälkeen.

Sekä bisfosfonaatit, zoledronihappo että denosumabi hidastavat yhtälailla varsinaisen murtuman ja

mikromurtumien paranemisprosessia. Sen seurauksena uusia mikromurtumia ehtii syntyä lisää

ennen vanhempien mikromurtumien paranemista. Näin mikromurtuma-alue laajenee ja kehittyy

hiusmurtumaksi. Luulääkkeiden käyttöön liittyvä hiusmurtuma on tyypillisimmin reisiluun

yläosassa sen ulkoreunassa. Eri tutkimusten mukaan 64-70 % mainittuja lääkkeitä syövistä

henkilöistä tuntee hiusmurtuman paikallisena kipuna ja särkynä. Hiusmurtumakohta on arka tai

kivulias sitä tunnusteltaessa. Tämä murtumavaihe kestää puolesta vuodesta vuoteen ennen

reisiluun lopullista murtumista. On myös hyvä tietää, että epätyypillisiä reisiluun murtumia voi

mikromurtumamekanismilla syntyä ilman luulääkkeitäkin. Epätyypillisten murtumien yleisyys

alkaa tutkimushavaintojen perusteella varmistua: 5 henkilöä 10 000 luulääkettä käyttävästä

henkilöstä saa epätyypillisen reisiluun murtuman vuoden aikana. Murtumavaara on siten pieni,

-mutta realiteetti kuitenkin. Riskiä arvioitaessa on otettava huomioon tohtori,

endokrinologiylilääkäri Annamari Kosken esityttämä tutkimustuloksiin perustuva riskiarvio, jonka

mukaan luulääkehoito aiheuttaa yhden (1) epätyypillistä reisiluun murtuman, mutta estää 200

osteoporoosimurtumaa. Niistä osa on reisiluun kaulan murtumia. Riskiä arvioitaessa on myös

otettava huomioon, että epätyypillisiä reisiluun murtumia esiintyy ihmisillä ilman luulääkkeitä

yleisyydellä 0,9 murtumaa 10 000 henkilöä kohden.

Professori Aron mukaan, jokaisen luulääkkeitä määräävän lääkärin tulee hoitoon kuuluvana kertoa

potilaalleen epätyypillisen murtuman mahdollisuudesta ja sitä ennakoivasta hiusmurtumasta ja

hiusmurtuman oireista sekä kehottaa potilastaan ottamaan heti yhteyttä lääkäriinsä

hiusmurtumaoireen ilmaannuttua. Lääkärin tulee todeta hiusmurtuma, keskeyttää luulääkkeen

käyttö ja antaa potilaalle ohje keventää kyseisen raajan käyttöä ja rasitusta. Näin hiusmurtuma

paranee ja epätyypillinen murtuma estyy.

Jos hiusmurtuma pääsee etenemään reisiluun murtumaksi, murtunut reisiluu operoidaan ja

murtuneet luun päät yhdistetään toisiinsa ns. ydinnaulauksella. Murtuma paranee normaalissa ison

murtuman paranemisjärjestyksessä. Luonnollisesti paranemista hidastava luulääkehoito on

keskeytetty luun paranemisen ajaksi. Koska hiusmurtumassa on kyseessä luun normaalireaktio

luulääkkeelle, on myös vastakkaisen puolen reisiluun terveys aina tutkittava röntgenkuvauksella.

Simonen:

Professori Aron mukaan tieto siitä, että bisfosfonaatit muuttavat luun lasiluuksi, joka aiheuttaa

epätyypillisen murtuman, on väärä. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan luussa ilmenee luun

normaaliin elämään kuuluvana pienen pieniä mikromurtumia, joiden paranemista esityksessä

mainitut luulääkkeet hidastavat. Parantumisen hidastuessa uusien mikromurtumien määrä kasvaa ja

reisiluun ulkosyrjään, luun eniten rasitusta kohdistuvaan kohtaan syntyy – hiusmurtuma.

Hiusmurtumakohta särkee, on kivulias etenkin murtumakohtaa tunnusteltaessa. Jos tässä vaiheessa

potilas ja lääkäri jättävät asian huomiotta, hiusmurtumakohtaan pääsee kehittymään seuraavien

kuukausien aikana epätyypillisen murtuma. – Etsikkoaika on Aron mukaan riittävän pitkä

epätyypillisen murtuman ehkäisemiselle. Aron esitystä lukiessa herää kysymys, miksi sitten

luulääkehoitoja. Vastaus löytyy tekstistä: yhtä epätyypillistä murtumaa kohden luulääkehoito

ehkäisee 200 osteoporoosimurtumaa.

 

2. Luulääkehoitoihin liittyvät leukaluukuoliot.

Dosentti, ylihammaslääkäri, suu- ja leukakirurgi Jari Kellokoski Tampereen yliopistosairaalasta

puhui aiheesta ” Leukaluun osteonekroosit (=leukaluun kuoliot)”

Kellokosken mukaan leukaluun kuoliot ovat aiemmin pääsääntöisesti liittyneet syöpäpotilaiden

luuhun levinneiden etäpesäkkeiden (metastaasien) luulääkehoitoihin, joissa käytetyt lääkeannokset

ovat merkittävästi suurempia kuin osteoporoosin hoidossa käytetyt luulääkeannokset. Tilanne on

muuttumassa, sillä leukaluun kuolioita ilmaantuu yhä enemmän osteoporoosia sairastavilla

luulääkkeitä käyttävillä henkilöillä.

Leukaluun kuolio liittyy denosumabia (Prolia), zoledronihappoa (Aclasta) ja

bisfosfonaatteja ( esim Alendronaatit, Bonviva, Ibandronaatit, Optinate,

Risedronaatit) käyttävillä potilailla aina leukaluuvaurioihin, hammastulehduksiin ja suun

limakalvovaurioihin. Pahinta leukaluun kuolion synnyssä Kellokosken mukaan on, että yksikin

annos denosumabia voi jo aiheuttaa kuolion.

Kuolion riskitekijöitä suun alueella ovat tyypillisesti reikäiset hampaat, hoitamatta jääneet hampaan

tyngät, leukaluuhun jääneet hampaan juuret, juuritulehdukset ja muut krooniset tulehdukset

leukaluussa, ientulehdukset ja suun erilaiset limakalvovauriot. Limakalvovauriota syntyy lähes

huomaamatta, kun esimerkiksi vanha sopimattomaksi käynyt hammasproteesi painaa ikeniä,

luuta tai hiertää tavalla tai toisella suun limakalvon rikki. Limakalvotulehdukset ja vauriot ovat

varsin yleisiä tupakoitsijoilla, diabeetikoilla, kortisoni- ja syöpälääkkeitä käyttävillä henkilöillä.

Vaara saada leukaluun kuolio on 1-3 henkilöllä tuhannesta suun kautta luulääkettä käyttävästä

henkilöstä ja 8-120 henkilöllä tuhannesta suonen sisäistä zoledronihappoa käyttävästä henkilöstä.

Luku 8 tarkoittaa osteoporoosipotilaiden vaaraa ja luku 120 syöpäpotilaiden vaaraa. Luvut ovat

merkittävän suuria, mutta on muistettava, että ko henkilöillä on lähes aina kuolion laukaisevana

mekanismina hammas-, ien- tai muu limakalvovaurio ja tulehdus.

Dosentti Kellokoski korosti ja painotti leukaluun kuolioiden ehkäisyssä leukaluun, hampaiden,

ikenien ja suun limakalvojen terveyden tärkeyttä ennen luulääkehoidon aloitusta. Tämän takia

jokaisen luulääkettä määräävän lääkärin tulee selvittää ennen hoidon aloittamista, onko potilaalla

kipuja leuoissa ja onko potilaan hampaisto, ikenet ja suun limakalvot kunnossa. Varmimmin

hampaiden ja leukaluun terveys on selvitettävissä leukojen ortopantomografiaröntgentutkimuksella.

Kellokoski korosti erityisesti sitä, ettei luulääkkeen aloittamisella osteoporoosissa voi koskaan olla

niin kiire, etteikö leukaluun, hampaiden, ikenien ja suunlimakalvojen terveyden tilaa ehditä selvittää

ennen hoidon aloittamista. Alkuselvittelyn lisäksi hoitavan lääkärin ja

osteoporoosi/murtumahoitajan pitää hoidon aikana potilaan tavatessaan kysyä onko leukojen

alueelle ilmaantunut kipua, koska se voi olla ensimmäinen merkki ja oire alkavasta luukuoliosta.

Leukaluukuolioista liki kolme neljännestä (70%) hoituu luonnollisen paranemisen kautta, jota

tuetaan paikallisilla kloorheksidiinihuuhteluilla. Mikäli paljastunut luu ei umpeudu 8 viikon aikana,

potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon, jossa irtoavat luupalaset poistetaan. Vaikeimmissa

tapauksissa sairastunutta luuta poistetaan kirurgisesti, pahimmillaan jopa osa leukaluusta on

jouduttu poistamaan ennen kuin potilas on saatu oireettomaksi. Joskus leukaluun murtuneet päät

joudutaan liittämään toisiinsa metallilevyllä murtuman paranemisen edistämiseksi. Luulääkehoito

on tietenkin keskeytettävä heti leukaluun kuolion ilmaannuttua ja taukoa jatkettava ainakin

siihen asti, että leukaluu on parantunut.

Simonen:

Luulääkehoitoihin liittyvät leukaluun kuoliot ovat vakava ja ikävä sairaus, joka on ehkäistävissä.

Kuolioiden määrän lisääntyminen voi olla vakava merkki siitä, ettei osteoporoosia hoitava lääkäri

ole ennen hoidon aloittamista varmistanut leukaluun, hampaiden, ikenien eikä suu limakalvojen

terveyttä riittävän hyvin. Kellokosken mukaan näkö- ja tunnusteluhavaintojen lisäksi lääkärin on

perusteltua otattaa leuan ortopantomografia-röntgentutkimus. Tässä tutkimuksessa näkyvät

leukaluussa mahdollisesti olevat hiljaiset juuritulehdukset, hammastyngät, juurien tyngät ja

rilaiset luusyöpymät, jotka kaikki ovat kuoliota laukaisevia tekijöitä.

Kellokosken esitys vastuuttaa myös luulääkettä käyttävää potilasta valppauteen ja erilaisten

leukakipujen ilmaantuessa hakeutumaan hoitavan lääkärin vastaanotolle kivun aiheuttajan

selvittämistä varten. Tässä vaiheessa on vielä mahdollista estää leukaluun kuolion synty.

 

3. Osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenten opinto ja virkistyspäivät 13-

14-6-2015 Heinolassa – muista ilmoittautua ajoissa

Tule kuulemaan, kysymään ja keskustelemaan osteoporoosiasioista ja luun terveydestä tämän

vuoden opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan 13-14.6.2015.

Päivien tieto-ohjelmasta vastaavat ja kysymyksiin vastaamassa ovat professori Ilari Paakkari,

dosentti Marjo Tuppurainen, tri Marika Laaksonen, erikoislääkäri Olli Simonen, neuvotteleva

virkamies, terveydenhuollon maisteri Maire Kolimaa ja liikunnanohjaaja Helmi Huhtinen. Päivien

esityksissä käsitellään osteoporoosin käypää hoitoa, osteoporoosin lääkehoitoja, sekundaarisia

osteoporooseja (kortisonihoitoihin, keliakiaan, happosalpaajien käyttöön, munasarjojen

poistoleikkaukseen ja rintasyöpään liittyvät osteoporoosit), uutta ajankohtaista tietoa D-vitamiinista,

luuston terveyttä tukevaa ravitsemusta ja liikuntaa, kaatumisten ehkäisyä ja vaihdetaan

osteoporoosikokemuksia ja kysytään ongelmista. Virkistysosiossa käymme Heinolan kuulussa

kesäteatterissa, tutustumme Heinolan nähtävyyksiin, kylvemme kylpylähotelli Kumpelin kylpylässä

ja nautimme hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta.

Päivien osallistumismaksu on 190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh.:

Osallistumismaksu kattaa kaiken: täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta,

päivällinen, aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön). Päiville

ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille

FI89 8000 1670 4512 94 ja merkitsemällä maksumääräykseen viestiosaan osallistujan nimi,

postiosoite ja mahdollinen sähköpostiosoite ja puhelinnumero.

Päivät alkavat 13.6.2015 klo 11 ja päättyvät 14.6 2015 kesäteatteriesityksen päättyessä n klo 16.30.

Varmista osanottosi päiville ajoissa

Päivien yksityiskohtainen ohjelma löytyy osoitteessa:

www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/ohjelma

(Huom: suomenosteoporoosiyhdistys yhtenä pötkönä)

NÄHDÄÄN HEINOLASSA

 

 

OSTEOUUTISET 2/2015

(uusimmasta osteoporoosista ja terveyteen vaikuttavista tutkimushavainnoista kertova tietopaketti Suomen osteoporoosiyhdistyksen,

muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille sekä muille asiasta kiinnostuneille)

Toimittanut Olli Simonen Suomen Osteoporoosiyhdistyksen pj

 

1. Kohtuullinen aerobinen liikunta on hyvä keino ylläpitää ja parantaa muistia vanhanakin

Liikunta on elimistön terveyden ja toiminnan kannalta kaiken a ja o. Liikunnan tulee olla

monipuolista ja lähes päivittäistä. Kaikki elmistömme elimet ja kudokset tarvitsevat aerobista

eli sydän ja verisuonistoa ”rasittavaa” liikuntaa kuten reipasta kävelyä, hölkkää ja hölköttelyä,

pallopelejä, reipasta tanssia, uintia ja pyöräilyä, portaiden nousua, mäen nousua jne.

Aerobinen liikunta parantaa verenkiertoa ja vahvistaa verenkiertoelimistöä, mikä turvaa elinten

ja kudosten riittävä ravinnon ja hapensaannin eri tilanteissa läpi elämän. Luut ja lihakset

tarvitsevat aerobisen liikunnan lisäksi voimaliikuntaa eli luiden ja lihasten vahvistamista niitä

eri tavoin rasittamalla. Näin luut vahvistuvat ja niiden haurastuminen hidastuu tai estyy.

Rasitus vahvistaa myös lihaksia, säilyttää niiden voiman, toiminta- ja reagointikyvyn kaikissa

tilanteissa, esimerkiksi liukastuessa. Liikuntaan tulee sisältyä myös tasapainoharjoittelua

etenkin vanhemmalla iällä (yli 60 v)

Huom! Koiran ulkoilutus, näyteikkunoiden katselu, ulkona käyskentely ja istuskelu ovat

oleskelua ulkoilmassa, eivätkä reipasta aerobista liikuntaa.

Seuraava tutkimustulos osoittaa liikunnan myönteisen vaikutuksen aivopjen toimintaan:

Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH) julkaisi tämän vuoden helmikuussa

tutkimusuutisen, jonka mukaan reipas kävely kasvattaa aivojen muistialueen kokoa ja

vahvistaa sen toimintaa. Havainto tarkoittaa mm sitä, että liikunta ehkäisee aivoja rappeutumiselta

läpi elämän, vanhanakin.

Aivojen muistialue hippocampus pienentyy (surkastuu) iän myötä osana normaalia vanhenemista.

Surkastuminen ilmenee aluksi unohteluna, sitten muistamattomuutena ja pahimmillaan joidenkin

henkilöiden kohdalla dementiana. Tiedetään ennestään tutkimusten perusteella, että kohtuullinen

liikunta lisää hippocampusalueen kokoa ja parantaa aivojen kognitiivisia kykyjä¹. Sen sijaan ei

tiedetä vielä, korjaako liikunta hippocampuksessa jo tapahtuneita rappeutumismuutoksia.

Uutisessa nostettiin esiin jo vuonna 2011 julkaistu (Proceedings of the National Academy of

Sciences) tutkimus, jossa tri Kirk Erickson Pittsburgin yliopistosta ja tri Arthur Kramer

Illinoisin yliopistosta värväsivät 120 vähän liikkuvaa ikäihmistä liikunta-aivotutkimukseensa.

Tutkimukseen osallistujat valittiin niin, ettei heillä ollut dementiaa. Tutkittavat jaettiin kahteen

ryhmään, joista toiseen tutkimusryhmään kuuluvat henkilöt kävelivät reippaasti eli harrastivat

aerobista liikuntaa 40 minuuttia kolmena päivänä viikossa. Toiseen ryhmään kuuluvat

harjoittivat vastaavan ajan voimaliikuntaa ja venyttelyä

Magneettikuvaus osoitti, että kävelyryhmään kuuluvien henkilöiden hippocampusalue suureni

2 % yhden vuoden kävelyharrastuksen jälkeen. Voimaliikuntaa ja venyttelyä harrastaneiden

hippocampusalue taas pieneni 1,4 % vastaavana aikana. Kummassakin ryhmässä paikkamuisti

parani vuoden aikana, mutta oli sitä parempi mitä suurempi hippocampus oli. Muut

muistialueet mukaan lukien kognitio¹ paranivat kuitenkin vain kävelijöiden ryhmässä ja olivat

sitä parempia, mitä suuremmaksi hippocampus kasvoi.

Tutkijat mittasivat myös aivosolujen neurotrooppisen tekijän BDNF pitoisuuksia. Kyseinen

molekyyli parantaa oppimista ja muistia. Mittaukset osoittivat, että hippocampuksen kasvu

lisäsi kyseisen tekijän määrää vain kävelijöiden eli aerobista liikuntaa harrastavien aivoissa.

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että kohtuullinen aerobinen liikunta, kuten reipas kävely,

pysäyttää hippocampusalueen surkastumisen ja muistin heikkenemisen ikäihmisillä ja vanhuksilla.

¹ Kognitiiviset aivotoiminnat ovat erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja

käyttöön liittyvät aivoprosessit; havaitseminen ja tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä

ja muotoja, esineitä tai kasvoja), kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä, itsenäinen

ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen. Kognitiiviset aivotoiminnat ovat

ihmisen korkeimpia älyllisiä toimintoja.

 

2. D-vitamiinin rooli ja vaikutusmekanismi sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin diabeteksen

synnyssä ja ehkäisyssä on selviämässä.

Tiedetään, että D-vitamiinin puutoksella on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin

diabeteksen syntyyn. Tiedetään, että kummankin sairauden synnylle ja kehittymiselle on ominaista

lähes huomaamaton krooninen tulehdus. Tiedetään myös, että lähes kaikissa vasta-aineita

muodostavissa soluissa on D-vitamiinipääte-elimiä (reseptoreita), joihin kiinnittynyt D-vitamiini

säätelee monia solun sisäisiä avainprosesseja.

Sydän- ja verisuonisairauksissa verisuonet kalkkeutuvat, jolloin verisuonten sisäseinämiin kertyy

rasvaa, kolesterolia, kalsiumia ja muita aineita plakeiksi. Aikaa myöten plakkien koko ja määrä

kasvavat niin, että verisuonten sisäläpimitta pienenee, verisuonet ahtautuvat ja veren virtaus

suonissa heikkenee. Virtauksen heiketessä riittävästi sydänlihas ja aivot alkavat kärsiä hapen

puutteesta ja virtauksen edelleen heiketessä verisuoni tukkeutuu – sydäninfarkti tai aivohalvaus on

syntynyt.

Aikuistyypin diabeteksessa henkilölle kehittyy insuliini resistenssi, jossa elimistö tuottaa insuliinia,

mutta elimistö ei kykene käyttämään sitä hyödykseen. Sen seurauksena veren sokeripitoisuus

kasvaa ja vaurioittaa hermoja, verisuonia ja muuta elimistöä.

Toimitus: seuraavassa tutkimusselostuksessa puhutaan monosyyteistä ja makrofaageista.

Monosyytit ovat yksi oma valkosolujen alaryhmä. Monosyyteille on ominaista, että ne voivat

tarvittaessa voi sulautua yhdeksi isoksi jättisoluksi eli makrofaagiksi. Makrofaagi on syöjäsolu,

joka ”haukkaa sisäänsä” elimistöön tunkeutuneita vieras-aineita, bakteereja, sieniä, viruksia jne.

Makrofaagit ovat ihmisen ensimmäinen puolustusmekanismi vieraita tautitunkeutujia vastaan.

Tri Carlos Bernal-Mizrachin johtama työryhmä Wasingtonin yliopistosta tutki D-vitamiinin,

vasta-ainejärjestelmän toiminnan, verisuonten kalkkeutumisen ja insuliiniresistenssin välisiä

yhteyksiä muuttamalla hiirten perimää niin, että monosyyteissä ja syöjäsoluissa (makrofaageissa) ei

ollut enää D-vitamiinipääte-elimiä eli reseptoreita. Tällöin D-vitamiini ei kyennyt enää

kiinnittymään soluihin eikä säätelemään solujen sisäisiä avainprosesseja.

Tutkijat havaitsivat, että reseptoripuutteiset hiiret kehittivät insuliiniresistenssin. Syöjäsolut

kasaantuivat maksassa ja maksa tuotti ylimäärin sokeria vereen. Hiiret kehittivät myös

ateroskleroosin eli verisuonten kalkkeutumisen. Ateroskleroosin syntyä vauhdittivat kolesterolia

täynnä olevat monosyytit, jotka kuljettivat sisällään kolesterolin suonen seinämiin kolesteroliplakeiksi.

Seuraavaksi tutkijat ruiskuttivat hiiriin terveitä immuunisoluja, joissa olivat normaalit D-

vitamiinipäätereseptorit eli -elimet. Tutkijat havaitsivat, että hiirien insuliiniherkkyys palautui

ja verisuonten ateroskleroosi (kalkkeutuminen) väheni. Tutkijoiden mukaan tulokset osoittivat

selvästi D-vitamiinin keskeisen roolin insuliini resistenssin ja ateroskleroosin synnyssä.

Tutkimus on julkaistu tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa tieteellisessä Cell Reports lehdessä.

Toimitus: Tutkimus osoitti, että D-vitamiinin kiinnittyminen monosyytteihin ja syöjäsoluihin

hillitsee solujen vasta-ainemuodostusta ja ehkäisee insuliiniresistenssin ja ateroskleroosin

kehittymistä. Jos D-vitamiinia ei ole riittävästi veressä kiinnittymään monosyyttien ja makrofaagien

D-vitamiinipääte-elimiin, solut toimivat ilman säätelyä ja ohjausta aiheuttaen insuliiniresistenssin

(= aikuistyypin diabeteksen) diabeteksen ja ateroskleroosin.

Tutkimus on tehty hiirillä ja tulokset ovat hiirituloksia. On todennäköistä, että tutkimustulokset

ovat sovellettavissa ihmisiinkin. Lopullinen varmuus asiasta edellyttää kuitenkin ihmistutki-

muksia, jotka ovat parhaillaan työryhmän työn alla.

 

3. Bisfosfosfonaattien käyttöön voi liittyä epätyypillisen kyynärluun murtuman vaara

S. H. S. Tan, S. Saseendar, B. H. M. Tan, A. Pawaskar ja V. P. Kumar julkaisivat Osteoporosis

International tieteellisessä lehdessä tämän vuoden helmikuussa katsausartikkelin

bisfosfonaattihoitoihin liittyvistä kyynärluun murtumista. Tutkijat keräsivät katsaukseensa kaikki

maailman tutkimuskirjallisuudessa julkaistut yksittäiset potilastapaukset, joita oli kaikkiaan

kahdeksan potilasta. Seitsemän potilaan kyynärluun murtumat täyttivät kansainvälisesti hyväksytyt

epätyypillisen murtuman kriteerit.

Murtumapotilaat olivat käyttäneet bisfosfonaatilääkitystä 7-15 vuoden ajan ja tarvitsivat

liikkumiseensa apuneuvoja ( kävelykeppi, kävelysauvat, rollaattori ym). Murtuma ilmaantui

siihen apuvälinekäteen jota potilaat käyttivät (rasittivat) eniten liikkuessaan. Murtumat ilmaantuivat

tyypillisesti kyynärluun alaosaan.

Murtumakohdassa luun ulko- tai sisäpinta tai itse luu olivat paksuuntuneet ennen murtumaa.

Murtumat syntyivät itsestään ilman erityisiä vammamekanismeja kuten kaatumista, liukastumista,

putoamista ym. Murtuma oli tyypillinen atyyppinen poikkimurtuma. Tutkijoiden mukaan tapaukset

osoittavat, että epätyypillinen murtuma voi ilmaantua muuallekin kuin reisiluun yläosaan. Tutkimus

osoittaa, että murtuma syntyy luuhun ja luukohtaan, joka on jatkuvasti normaalia kovemman

rasituksen alainen.

Toimitus. Tutkimus osoittaa, että kyynärluun epätyypillinen murtuma on todella harvinainen, mutta

mahdollinen murtuma. Tutkimus osoittaa, että kyynärluun epätyypillinen murtuma liittyy

huomattavan pitkään bisfosfonaattien käyttöön ja murtumakohdan pitkäaikaiseen rasitukseen.

Tutkimus tukee hyvin myös osteouutisissa 1/2015 kuvattua vammamekanismia, jossa luun

rasituskohtaan luussa kehittyy mikromurtumia ja rasitusta kompensoivaa luun paksunemista. On

myös todennäköistä, että murtuva luukohta on oirehtinut pitkään ennen varsinaista murtumaa

paikallisena luukipuna ja särkynä reisiluun atyyppisen murtuman reisiluun .

 

4. Liikunnan välttäminen näkyy muutoksina elimistössä ja lihasten toiminnassa

Tiedetään, että vähäisellä liikunnalla ja liikkumiselle on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien

kehittymiseen ja kuolleisuuteen. Sen sijaan vähemmän tiedetään vähäisen liikunnan ja liikkumisen

vaikutuksista lihasten ja luuston terveyteen ja toimintaan.

J. Gianoudis, C. A. Bailey ja R. M. Daly julkaisivat tämän vuoden helmikuun Osteoporosis

International tieteellisessä lehdessä tutkimuksen istumisen ja TV:n katselun vaikutuksista lihasten

surkastumiseen (sarkopeniaan) ja lihasten kokoon, lihasvoimaan ja lihasten toimintaan.

Tutkimukseen valittiin 162 vanhustentaloissa asuvaa 60-86 vuotiasta miestä ja naista, joiden kehon

ja kehon eri kohtien kokonaismassa ja rasvan massa, alaraajojen lihasvoima ja toiminta mitattiin.

Tutkittavat henkilöt kirjasivat itse päivittäin istumiseen ja TV:n katseluun käyttämänsä ajan.

Tutkijat havaitsivat, että istumiseen käytetyn ajan pituus oli suorassa suhteessa lihasten

surkastumiseen. Jokainen istumiseen käytetty tunti lisäsi lihasten surkastumisen vaaraa

kolmanneksella (33 %). TV:n katsomiseen käytetyn ajan havaittiin olevan suorassa suhteessa koko

kehon ja raajojen massan vähenemiseen.

Tutkimuksen loppupäätelmänä tutkijat totesivat, että liikkumattomuudella elämäntapana on

suora yhteys vanhusten asuintaloissa asuvien ikäihmisten lihasten surkastumiseen (sarkopeniaan) ja

lihasten pieneen kokoon.

Toimitus: Liikunnan puute ja vähäinen liikkuminen johtaa lihasten surkastumiseen asuipa henkilö

vanhusten talossa tai kotona. Muistakaamme, että olemme sitä, mitä syömme, juomme ja miten

liikumme.

 

5. Kansainvälisen Osteoporoosisäätiön (IOF) kannanotto Yhdysvaltain D-vitamiinisuosituksiin

Kansainvälinen Osteoporoosisäätiö IOF on erimaiden Osteoporoosiyhdistysten kansanvälinen

yhteistyöjärjestö. Maastamme Luustoliitto ja luustotutkimuksen tieteellinen yhdistys Finnish

Bone Society on IOF:n jäsen. IOF otti v 2013 kantaa amerikkalaisiin D-vitamiini- ja

kalsiumsuosituksiin. Kannanotto on luettavissa IOF:n kotisivuilta.

Kannanoton mukaan International Osteoporosis Foundation (IOF) toteaa D-vitamiinin suositelluin

annoksin käytettynä vähentävän kaatumis- ja murtumavaaraa. Riittävä kalsiumin saanti ruoasta on

välttämätöntä luiden terveydelle läpi elämän iästä riippumatta.

International Osteoporosis Foundation (IOF) yhtyy Yhdysvaltojen Ehkäisevien

terveyspalvelujen työryhmän (USPSTF) kantaan, jonka mukaan D-vitamiinin käytöstä

annoksella 10 µg/päivä ja kalsiumin käytöstä annoksella 1 g tai vähemmän ei ole hyötyä

murtumien ehkäisyssä oireettomilla aikuisilla, joilla ei ole aikaisempia murtumia ja jotka eivät

asu/elä laitoshoidossa.

Päinvastoin kuin USPSTF IOF toteaa, että suurempi päivittäinen annos D-vitamiinia, erityisesti

20 µg/päivä vähentää murtumavaaraa. D-vitamiini on tehokas keino vähentää kaatumisvaaraa.

Kaatuminen on yleisesti tunnettu murtumien ja muiden vakavien vammojen vaaratekijä.

Kalsium on välttämätön mineraali luun terveydelle. IOF suosittelee, että tarpeellinen kalsiumin

tulisi lähtökohtaisesti saada ruoasta. Jos saanti ruoasta ei riitä, riittävä saanti tulee turvata

kalsiumvalmistein. Liiallista kalsiumin saantia on syytä välttää.

Kuten USPSTF on todennut, ikäihmisten murtumien ehkäisy on tärkeää, koska murtumiin liittyy

pitkäaikaisia kipuja ja särkyjä, toimintakyvyttömyyttä ja kuolleisuuden lisääntymistä.

IOF suosittelee 60 vuotta täyttäneille päivittäistä D-vitamiinin käyttöä annoksella 20–25 µg/päivä.

Koska ihon kyky muodostaa D-vitamiinia heikkenee jyrkästi iän mukana ja koska D-vitamiinin

saanti pelkästään ruoasta on vaikeaa, IOF neuvoo käyttämään D-vitamiinivalmisteitasuositellun

päivittäisen D-vitamiinin saannin (20 – 25 µg/päivä) turvaamiseksi.

Toimitus. D-vitamiinikysymys, sen annostelu ja vaikutukset muualle elimistöön kuin luustoon

ja lihaksiin keskusteluttaa edelleen. Suomen ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinisuositus

10 µg/päivä alle 70 vuotaiille on väestön terveyden kannalta vähintäänkin arveluttava ja uhka

väestön terveydelle. IOF:n väestölle suosittelema annos 20–25 µg/päivä 60 ikävuoden jälkeen

on väestön terveyden kannalta selkeästi toimivampi kuin kotimainen suositus. IOF:n suositusten

takana ovat maailman parhaat D-vitamiiniasiantuntijat ja tiedemiehet ympäri maailmaa. Samaa ei

voida sanoa useimmista kotimaisten suositusten laatijoista.

On muistettava, että niin kotimaiset kuin IOF suositukset on tarkoitettu terveelle väestölle yleensä.

Osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa pätevät kansalliset osteoporoosin käypä hoito-

suosituksemme, joiden mukaan päivittäisen D-vitamiiniannoksen on suositeltavaa olla 20–50

µg/päivä. Parasta olisi, jos päivittäinen D-vitamiiniannos olisi sellainen, että verestä mitattava

D-vitamiinipitoisuus olisi 75-120 nmol/L.

 

6. Vielä ehdit ilmoittautua luuston terveyttä ja osteoporoosia käsitteleville opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan.

Opinto- ja virkistyspäivien ajankohta on 13-14.6.2015 ja paikka kylpylähotelli Kumpeli.

Ilmoittautuminen päättyy 8.5.2015, koska majoitusvaraukset on vahvistettava silloin. Sen jälkeen voi tiedustella pj Simoselta puh 044-3080306 mahdollisuudesta tulla mukaan ja osallistua päiville.

Päivien osallistumismaksu on 190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh. Osallistumismaksu kattaa päivien ohjelman ja täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta, päivällinen, aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön).

Päiville voi ilmoittautua, osallistua ja tulla kuuntelemaan asiantuntijaesityksiä myös ilman majoitusta ja tarjoiluja.

Tällöin osallistumismaksu on 20 euroa /yksi päivä tai 30 euroa/molemmat päivät yhteensä. Ko maksuilla katetaan hotellin perimän luentosalin vuokra ja tilaisuuden järjestämiskuluja. Jos tämän lisäksi halua tulla kesäteatteriin, pääsylipun hinta 34 euroa ja teatterikahvit 5 euroa maksettava erikseen ilmoittautumisen yhteydessä yhdistyksen tilille. Osallistujan on mahdollista syödä hotellin ravintolassa ja kylpeä hotellin kylpylässä, mutta hotelli veloittaa niistä eri maksun, jonka osallistuja maksaa hotellin vastaanotossa ja ravintolassa.

Päiville ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille

numero FI89 8000 1670 4512 94 ja merkitsemällä maksumääräyksen viestiosaan osallistujan nimi,

postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite.

Yksityiskohtainen ohjelma löytyy kotisivuilta: www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/ajankohtaista

Tervetuloa Heinolaan – harvoin on mahdollista kuulla niin monen osteoporoosialan

huippuasiantuntijan esiintyvän kuulijoille saman päivän aikana.

 

7. Onko tämä viimeinen Osteouutiset, jonka pääset lukemaan?

Lääketieteen tutkimus etenee tänä päivänä nopeasti pitkin harppauksin tuottaen uutta tietoa

päivittäin. Potilaan tutkimus ja hoito kehittyvät uuden tutkimustiedon vanavedessä yleensä 2-3

vuoden viiveellä. On potilaan ja lääkärin etu saada uusi tieto mahdollisimman nopeasti käyttöönsä.

Osteouutiset on keskittynyt seuraamaan ensisijaisesti osteoporoosiin liittyvää julkaistua

tutkimustietoa ja kertomaan siitä lukijoilleen.

Kun osteoporoosin tutkimus ja hoito on vasta kehittymässä Suomessa, on perusteltua, että

potilas tietää uusista asioista ja osaa kysyä niistä tarpeen tullen hoitavalta lääkäriltään. Näin

lääkärikin, jos ei ole ollut asiasta jo tietoinen, herää uuteen asiaan. Esimerkiksi edellisessä

Osteouutisissa julkaistut asiat luulääkehoitoihin liittyvistä epätyypillisistä ja leukaluun

murtumista on tietoa, jota ani harva lääkäri edes tietää. Kuitenkin se on aivan oleellinen tieto

luulääkkeiden käyttäjälle ja häntä hoitavalle lääkärille. Artikkelit lukenut potilas tietää

epätyypillisen murtuman ennusmerkeistä ja osaa hakeutua ajoissa ennen varsinaista murtumaa

hakemaan apua lääkäriltään.

Murtuma-artikkeleiden tiedot olivat niin tärkeitä, että toimitus välitti tiedot liittoon. Tiedon

vauhdittamana asiasta on tulossa artikkeli liiton painettuun luustotietolehteenkin.

Osteouutiset sähköisesti oli ja on Suomen Osteoporoosiyhdistyksen jäsenille jäsenetu. Suomen

Osteoporoosiyhdistyksen hallitus katsoi kuitenkin tarpeelliseksi tarjota vime vuonna Osteouutisia

sähköisesti liiton jäsenyhdistysten hallitusten jäsenille ja pientä korvausta vastaan yksittäisille

henkilöille. Osteoporoosiyhdistyksen hallitus muutti päätöstään tälle vuodelle niin, että kukin

Luustoliiton jäsenyhdistys saa Osteouutiset 10 euron maksulla käyttöönsä ja voi jakaa sen edelleen

vapaasti jäsenilleen. Näin tuiki tärkeä jäseniä koskea osteoporoosi ja terveystieto saadaan vaivatta

laajan jäsenistön käyttöön. Tämän ohella yksittäiset asiasta kiinnostuneet henkilöt voivat edelleen

tilata Osteouutiset itselleen entisen käytännön mukaan.

Tämä Osteouutiset voi olla siten kohdallasi viimeinen numero, ellet ole Suomen

Osteoporoosiyhdistyksen jäsenmaksunsa maksanut jäsen tai oma yhdistyksesi ei ole ollut

kiinnostunut uudesta edellä kuvatusta Osteouutisten jakelumahdollisuudesta. Ne henkilöt,

jotka ovat erikseen tilanneet Osteouutiset, saavat uutiset entiseen tapaan luettavakseen.

Osteouutiset (sähköinen ajankohtaisen osteotutkimuksen ja -tiedon julkaisu) vuosilta 2013 ja 2014

Kategoria: Osteouutiset | 0

 

 

 

OSTEOUUTISET 1/2013

 

Suomen Osteoporoosiyhdistys ry

(toimittanut: Olli Simonen)

 

Hei arvoisa yhdistysväki,

 

Kuvaruudullasi on ensimmäinen yhdistyksemme uusinta osteoporoositietoa

käsittelevä tietoiskumme. Anna palautetta,mihin suuntaan uutisia tulisi

kehittää. Kerro, onko teksti luettavaa, ymmärrettävää vai liian korkealentoista.

Terveisin

Olli Simonen, olli.simonen@fimnet.fi

 

UUTISET:

 

1. Diabetes herkistää luuston murtumille

 

Diabetes ja luun haurastuminen on haastava uusi tutkimusala. Viimeisimpien

tutkimustulosten mukaan näyttää siltä, että sekä tyyppi 1 että tyyppi 2 diabeteksellä on

yhteys lisääntyneeseen murtumavaaraan. Tyyppi 1:llä (insuliinidiabetes) vaara on

suurempi kuin tyyppi kahdella (aikuistyypin diabetes). Tyyppi 1 murtumapotilailla luun

haurastuminen on tyypillisesti osteopeniavaiheessa. Tyyppi 2 murtumapotilailla luuston

tiheys on pitkälle normaalia. Havainnot puhuvat enemmän sen puolesta, että luukudoksen

muoto ja rakenne muuttuu diabeteksen vaikutuksesta. Tutkijoiden mukaan kyseessä voi

olla myös kuoriluun osteoporoosi.

 

2. Seerumin D-vitamiinipitoisuus ennustaa osteoporoosimurtumariskin 65 v

 täyttäneillä miehille ja naisilla

 

4749  65 v täyttäneen miehen ja naisen murtumien ilmaantumista seurattiin vähintään 10

vuoden ajan. Seurannan aikana 525 henkilö sai merkittävän osteoporoottisen murtuman.

Yli puolella heistä se oli lonkkamurtuma.

 

Mitä matalampi oli elimistön D-vitamiinipitoisuus, sitä herkemmin luu murtui.

Murtumavaara kasvoi 26-27 % jokaista SD:n (tilastollinen termi: standardi deviaatio)

suuruista D-vitamiinipitoisuuden alenemaa kohden. Murtumavaara kasvoi etenkin, kun

verestä mitattu kalsidiolipitoisuus oli alle 50 nmol/L (= D=vitamiinin puute tai vakava

puute).

 

Olli Simonen: Jokaisen 10 v täyttäneen Suomessa asuvan henkilön tulisi saada 20

µg D-vitamiinia päivässä luustonsa, lihastensa ja koko elimistön terveyden ja

hyvinvoinnin turvaamiseksi. Parasta olisi, jos jokainen meistä mittauttaisi oman D-

vitamiinipitoisuutensa (kalsidiolimitaus) ja annostelisi sen mukaisesti päivittäisen

D-vitamiiniannoksensa.

 

Kun mitattu veren kalsidiolipitoisuutesi on:  

 

0-25 nmol/L      kyseessä on vakava D-vitamiinin puute

25-49 nmol/L    kyseessä on D-vitamiinin puute

50-74 nmol/L    kyseessä on riittämätön D-vitamiinin saanti

75-110 nmol/L  saat riittävästi  D-vitamiinia

 

Euroopan Unionin Elitarviketurvallisuusvirasto EFSA:n mukaan  D-vitamiinin suurimmat

turvalliset päivittäiset D-vitamiiniannokset ovat:

 

Ikä                                    Suurin turvallinen päivittäinen D-vitamiiniannos

0-1  vuotta                        25 µg/vrk

1-10  vuotta                      50 µg/vrk

11 – 100 vuotta                 100 µg/vrk

raskaana olevat ja imettävät naiset 100 µg/vrk

 

3. Beeta salpaajat suojaavat murtumilta

 

Beeta salpaajia käytetään verenpainelääkkeinä, sydämen rytmihäiriöiden ja

sepelvaltimotaudin hoitoon. Korealaisen tutkimuksen mukaan 65 v täyttäneillä beeta-

salpaajien käyttäjillä näyttää olevan vähemmän luunmurtumia kuin ei käyttäjillä. Beeta-

salpaajien käyttäjien murtumavaara oli myös matalampi kuin samojen sairauksien hoitoon

käytettävien alfa-salpaajien, kalsium kanavan salpaajien, nesteenpoistolääkkeiden ja

reniini-angiotensin-aldosteroni salpaajien käyttävien henkilöiden

murtumavaara.Tutkimukseen osallistui 501 924 korealaista 65 v täyttänyttä potilasta.

 

4. Kalsiumvalmisteiden käyttö voi lisätä sydänkuoleman vaaraa.

 

Helmikuussa julkaistun laajan ruotsalaistutkimuksen mukaan naisten äkillisen

sydänkuoleman vaara oli kaksinkertainen, jos ruoasta ja kalsium pillereistä saadun

kalsiumin vuorokautinen saanti ylitti 1400 mg/vrk  (1,4g/vrk).

Tähän Uppsalan Yliopiston tutkimukseen osallistui 61 000 mammografiaseulontaan

osallistunutta naista, joiden terveyttä seurattiin 19 vuotta.  Seurannan aikana kuoli

kaikkiaan 12 000 naista, heistä melkein 4000 sydän ja verisuonisairauksiin. Suurin

sydänkuoleman vaara todettiin naisilla, jotka saivat yli 1400 mg (=1,4 g) kalsiumia

päivässä. Samalla todettiin, että naisilla, jotka saivat vähemmän kuin 600 mg  (0,6 g)

kalsiumia päivässä oli myös lisääntynyt sydänkuoleman vaara.

Tutkijoiden käsityksen mukaan liiallinen ja liian vähäinen kalsiumin saanti sotkee elimistön

kalsiumtasapainon säätelyn ikävin seurauksin.

 

Olli Simonen: meistä jokaisen aikuisen on saatava 1,0-1,2 g kalsiumia joka päivä, Ei enempää eikä vähempää. Parasta olisi saada kaikki kalsium  ruoasta, mutta jos näin ei ole, on turvauduttava kalsiumvalmisteisiin..

 

 

 

 

OSTEOUUTISET  2/2013

Suomen Osteoporoosiyhdistys ry

(toimittanut: Olli Simonen)

 

1. Liikunta parantaa unen laatua: kyselytutkimus

Maaliskuun 4 päivänä julkistetun Uni 2013 Amerikassa

kyselytutkimuksen  mukaan liikunta parantaa  unen laatua ja on oiva

univaikeuksista kärsivien itsehoitokeino (Health News/NIH 2013).

Yhdysvaltojen Kansallisen Unisäätiön vuotuiseen kyselytutkimukseen

osallistui 1000 23-60 vuotiasta henkilöä. Tutkimuksen mukaan liikuntaa

harrastavista henkilöistä enemmän kuin kolme neljästä raportoi

nukkuvansa erittäin hyvin tai hyvin joka yö kahden tutkimusviikon

aikana. Sen sijaan liikuntaa välttävistä henkilöistä vähäisempi osa,joka

toinen ilmoitti nukkuneensa yönsä erittäin hyvin tai hyvin

tutkimusviikkojen aikana. Kumpaankin ryhmään kuuluvat henkilöt

nukkuivat keskimäärin yhtä pitkään, 6 tuntia 51 minuuttia.

Jos olet tähän asti välttänyt tähän asti liikuntaa ja nukut huonosti, aloita liikkuminen vähitellen

kävelemällä esim 10 minuuttia päivässä. Se voi jo riittää parantamaan unen laatua, toteaa

tutkimusryhmän johtaja Max Hirshkowitz Baylorin lääketieteellisestä korkeakoulusta. Lisää sitten

asteittain liikunnan määrää ja voimakkuutta esimerkiksi aloittamalla hölkkäämisen tai uimisen. (Olli

Simonen: Tee liikunnasta elämäntapa – se kannattaa).

Verrattuna vähän liikkuviin henkilöihin, liikuntaa harrastavilla henkilöillä oli selvästi vähemmän

unettomuutta, liian aikaisia heräämisiä ja vaikeuksia nukahtaa uudelleen herättyään kesken unien.

Muita tutkimuksessa tehtyjä havaintoja:

+ Liikuntaa välttelevistä henkilöistä kaksi kertaa suurempi osa ilmoitti tuntevansa väsymystä päivän

aikana ja kolme kertaa suurempi määrä raportoi vaikeuksia pysyä hereille autoa ajaessaan,

syödessään ja ollessaan ihmisten joukossa (kokoukset) verrattuna liikuntaa harrastaviin henkilöihin.

+Liikuntaa välttelevillä uniapnea oli kaksi kertaa yleisempää kuin liikuntaa harrastaville.

+ Kahdeksan tuntia vähemmän päivittäin istuvat ilmoittivat nukkuvansa erittäin hyvin.

2. On lääkeaineita, jotka heikentävät D-vitamiinivaikutuksia elimistössämme

D-vitamiini kuten monet ravintolisät ja lääkkeet reagoivat toistensa kanssa. Jäljempänä muutamia

keskeisiä lääkeaineita, jotka muuttavat D-vitamiinin aineenvaihduntaa ja vaikutuksia elimistössä.

Jos käytät jäljempänä mainittuja lääkkeitä, kerro siitä osteoporoosiasi hoitavalle lääkärillesi. Hänen

tehtävänsä on nostaa D-vitamiiniannosta muiden lääkkeiden aiheuttamien kielteisten D-

vitamiinivaikutusten kompensoimiseksi. Suluisssa lääkeaineiden Suomen markkinoilla olevat

kauppanimet.

● prednisoni ja monet muut kortisonivalmisteet heikentävät D-vitamiinin vaikutuksia elimistössä,

minkä seurauksena kalsiumin imeytyminen suolesta heikkenee ja luukato voimistuu

● laihdutuslääke orlistat ( Xenical, Alli, Orlistat Sandoz) ja kolesterolia alentava cholestyramiini

(Qestran) voivat heikentää D-vitamiinin imeytymistä suolesta

● epilepsian hoidoissa käytettävät phenobarbital (ei enää käytössä Suomessa) ja phenytoiniini (

Hydantin, Pro-Epanutin Pfizer) nopeuttavat D-vitamiinin aineenvaihduntaa (hajoamista), jolloin

kalsiumin imeytyminen suolesta vähenee elimistön käytössä olevan D-vitamiinin vähetessä.

(Health News/NIH 2013)

3. Norjan elintarvikeviranomainen suosittaa kaikille entistä suurempaa 20 mikrogramman

D-vitamiinin annosta

Tammikuussa 2013 päivätyssä suosituksessa Norjan elintarvikeviranomainen VKM (Norwegian

Scientific Committee for Food Safety) korottaa D-vitamiinin lisäannon suurinta määrää 20

mikrogrammaan päivässä kaikille yli 3 vuotiaille. Suosituksen taustamateriaalista käy ilman, että

iästä ja sukupuolesta riippuen norjalaiset saavat ravinnosta keskimäärin 3-7 mikrogrammaa D-

vitamiinia päivässä. Sekä amerikkalaiset että eurooppalaiset viranomaistahot ovat todenneet D-

vitamiinin päivittäisen saannin turvalliseksi ylärajaksi 100 mikrogrammaa. VKM:n kannanotossa

korostetaan, että tällä hetkellä vain alle puolella aikuisväestöstä D-vitamiinin saanti täyttää

saantisuosituksen.

Lähde: Assessment of vitamin A and D in food supplements. Opinion of the Panel on nutrition,

dietetic products, novel food and allergy of the Norwegian Scientific Committee for Food Safety. 10

January 2013. ISBN 978-82-8259-067-9.

(Olli Simonen: Suomen ravitsemusneuvottelukunnan soisi seuraavan Norjan esimerkkiä)

4. Elimistön D-vitamiinipitoisuudella vahva yhteys kokonaiskuolleisuuteen ja erityisesti

sydän- ja verisuonitauti-, syöpä- ja hengityselinsairauskuolleisuuteen

Saksalainen tutkimusryhmä mittasi 9578 saksalaista henkilöä käsittävän väestöotoksen ja 5469 ns

Esther tutkimukseen kuuluvan saksalaisen väestöryhmän D-vitamiinipitoisuudet. Tutkittavien

ikähaitari oli 50-74 vuotta. Tutkittavia seurattiin 9,5 vuotta (mediaani).

9,5 vuoden seuranta-aikana tutkittavista kuoli 1083 henkilöä, heistä 350 kuoli sydän- ja

verisuonitauteihin, 433 syöpiin ja 55  hengityselinsairauksiin. Kuolleisuus oli suurimmillaan silloin,

kun elimistön D-vitamiinipitoisuus oli alle 30 nmol/L ( = D-vitamiinin puute). Kuolemanvaara alkoi

kasvaa heti, kun mitattu D-vitamiinipitoisuus oli vähemmän kuin 75 nmol/L  (  D-vitamiinin saanti

on riittävää, kun mitattu D-vitamiinipitoisuus on  75-110 nmol/L).

(Am J Nutr 2013)

5. Lihavien nuorten D-vitamiinipuutteen  korjaaminen lisää insuliiniherkkyyttä,

satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Lihavat nuoret (BMI suurempi kuin 30)  kärsivät muita useammin D-vitamiinin puutteesta, koska

rasvakudos sitoo D-vitamiinia eikä kaikki D-vitamiini pääse elimistön käyttöön. Elimistön matalan D-

vitamiinipitoisuuden ja tavallista korkeamman metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen

ilmaantumisen välillä on selvä yhteys niin aikuisella kuin nuorella.

Missourin Yliopiston tutkijat antoivat kuuden kuukauden ajan ryhmälle lihavia nuoria D-vitamiinia

100 µg/vrk ja toiselle ryhmälle lumelääkettä. Vitamiininkuurin jälkeen D-vitamiinia saaneiden D-

vitamiinipitoisuudet olivat yli kolmikertaiset ja insuliinipitoisuudet kuusinkertaiset verrattuna

lumelääkettä saaneisiin (insuliinilla elimistö säätelee veren sokeripitoisuutta) .

Tutkijat totesivat löydösten osoittavan sen, että D-vitamiinin syönnin  tulee olla kiinteä osa

lihavuuden hoitoa ja lihavuuteen liittyvää metabolisen oireyhtymän ja tyyppi 2 diabeteksen

ehkäisyä.

(Am J Nutrition 2013)

6. D-vitamiinin riittävä saanti turvaa normaalin raskauden

British Medical Journalissa tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa tutkimuksessa

analysoitiin 31 eri D-vitamiinitutkimuksen tuloksia, jotka olivat julkaistu tieteellisissä

lehdissä ympäri maailmaa vuosina 1980-2012.  Näihin tutkimuksiin osallistui  95-1100

raskaana olevaa naista/ analysoitu tutkimus.

Matalimmat D-vitamiinipitoisuudet mitattiin vegetaristeilla, tummaihoisilla naisilla ja

naisilla, jotka eivät jostain syystä altistuneet auringonsäteilylle.

Tutkimukset osoittivat, että naisilla, joilla mitattiin matalia D-vitamiinipitoisuuksia, oli

selvästi useammin raskauteen liittyvää diabetesta ja raskauskouristuksia ennakoivia oireita

( korkea verenpaine, valkuaisen erittymistä virtsaan). Myös heidän synnyttämänsä lapset

olivat pienipainoisia.

Tutkijoiden mukaan raskaana olevien naisten riittävästä D-vitamiinin saannista on

huolehdittava.

Suomen Osteoporoosiyhdistyksessä tapahtuu

●   Yleisöluento D-vitamiini, kalsium ja proteiini terveytemme ja hyvinvointimme turvaajat

tiistaina 9.4.2013 klo 17.00 Heinolan valtuustosalissa, osoitteessa Rauhankatu 3.

●    Suomen Osteoporoosiyhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous 9.4.2013 klo 18

Heinolan valtuustosalissa, Rauhankatu 3,  Heinola

●    Suomen osteoporoosiyhdistyksen kesän 2013 opinto- ja virkistyspäivät –    tule

virkistäytymään ja oppimaan hyvässä seurassa

Yhdistyksen perinteiset opinto- ja virkistyspäivät järjestetään 18.-19.6.2013  Heinolassa.

Päivät alkavat 18.6. klo 10.00 Hotelli Kumpelin auditoriossa, klo 9-10 on ilmoittautuminen ja

aamiainen. Päivät päättyvät 19.6. klo 15.00. Opintopäivien ohjelmassa on mm

– uuden käypähoito suosituksen esittely: mikä muuttuu osteoporoosin hoidossa

– mitä uutta D-vitamiinista

– harjoitus: opetellaan laskemaan oma kalsiumin ja D-vitamiinin saanti

– kyselytunti: kysy osteoporoosista, ehkäisy, tutkimus, omahoito, luulääkkeet.

– käytännön osallistujakohtainen harjoittelu: miten vahvistat liikunnan keinoin erityisesti

Virkistysosiossa käymme Heinolan kesäteatterissa rentoutumassa komedian ”DIIVAT”

parissa, jossa Jaakko Saariluoman ohjaamana Puntti Valtonen, Vesa Vierikko, Sari Havas,

Eero Saarinen ym yrittävät naisiksi pukeutuneena jujuttaa vanhaa rikasta naista rahan

toivossa. Kommelluksia ja hauskaa riittää.

Päivällisen, jonka jokainen maksaa itse, nautitaan perinteisesti ”Ketussa ja kanassa”

(suosikkiruoka hunajainen kana)

osteoporoosin murtuma-alttiimpia kohtia (selkäranka, ranteet, lonkka)

 

 

 

 

OSTEOUUTISET 3/2013

Suomen Osteoporoosiyhdistys ry

Toimittanut: Olli Simonen 30.5.2013

 

1. Hormonikorvaushoito ehkäisee lihasten surkastumista ikääntymisen myötä

Lihakset ovat luuston ohella oleellinen osa tukirankaamme ja liike- ja liikuntaelimistöämme

Euroopanlaajuisen MYOAGE  (vapaa suomennos: ikä ja lihas) tutkimushankkeessa on selvitetty

sukuhormonien eli naisten estrogeenin ja miesten testosteronin vaikutusta ja merkitystä iän mukana

tapahtuvaan lihasten vähittäiseen surkastumiseen ja lihasvoiman heikkenemiseen. Hankkeeseen

osallistuneessa Jyväskylän yliopistoissa asiaa tutkittiin 15 sisarusparilla siten, että sisaruspareista toinen

käytti estrogeenihormoni-korvaushoitoa keskimäärin seitsemän vuotta toinen ei.

Hormonikorvaushoitoa käyttäneillä sisaruksilla lihasten nopea voimantuottokyky ja kävelynopeus olivat

merkitsevästi parempia kuin niillä sisaruksilla, jotka eivät käyttäneet hormoneja. Etenkin kävelynopeuden

erot olivat yllättäviä. Tulokset viittaavat siihen, että hormonikorvaushoito hidastaa vanhenemisen mukanaan

tuomia lihasvaikutuksia ja että oman estrogeenierityksen loppuminen liittyy selvästi lihasten surkastumiseen

ja lihasvoiman heikkenemiseen iän karttuessa. Tutkimus on julkaistu  Biogerontology lehdessä.

Jyväskylän tutkimus koski naisia. Aiemmat tutkimukset puhuvat samaa miesten kohdalla.

2. Strontiumranelaattia (Protelos) vain vaikeaan osteoporoosiin

Euroopan lääketurvallisuusvirasto antoi ensimmäisen kerran 16.2.2012  Protelos –

osteoporoosilääkkeen käyttöön liittyviä ohjeita. Ne julkaistiin Osteo-lehdessä 2/2012 ja ovat seuraavat:

Lääketurvallisuusviraston ohjeet lääkäreille:

1. Protelos-osteoporoosilääkettä ei pidä määrätä potilaille, joilla on määräyshetkellä tai aiemmin on

ollut laskimoveritulppa .

2. Protelosta ei pidä määrätä potilaille, jotka ovat tilapäisesti tai pysyvästi liikuntakyvyttömiä

(liikuntakyvyttömyys voi lisätä laskimoveritulpan vaaraa).

Tällaisia potilaita ovat esimerkiksi pitkäaikaiset vuode- ja pyörätuolipotilaat.

3.    Jos 80 vuotta täyttänyt potilas on käyttänyt protelosta ja hänellä on laskimoveritulpan vaara,

lääkärin on arvioitava, onko protelos syytä vaihtaa toiseen lääkkeeseen.

3. Lääkärin on keskeytettävä välittömästi proteloslääkitys , jos potilaalle kehittyy lääkeaineihottuma,

äkillinen vakava allerginen reaktio tai äkillinen myrkyn (protelos) aiheuttama ihovaurio.

Lääkeviraston ohjeet protelosta käyttävälle potilaalle:

1. Potilaan, jolla on parhaillaan laskimoveritulppa tai on aiemmin ollut laskimoveritulppa tai joka on

tilapäisesti tai pysyvästi liikuntakyvytön, on syytä keskustella välittömästi hoitavan lääkärinsä kanssa

proteloksen käytön jatkamisesta.

2. Potilaan on välittömästi keskeytettävä proteloslääkitys , jos hänelle ilmaantuu  vaikeita allergisia

iho-oireita, kuten ihottumaa, ihorakkuloita, haavoja iholle tai flunssan tapaisia oireita.

Edellisen ohjeen lisäksi Euroopan lääketurvallisuusvirasto (EMA) rajoitti 23.4.2013

Proteloksen käytön vain vaihdevuosien jälkeiseen naisten ja miesten vaikeisiin

osteoporoositapauksiin, joihin liittyy suuri murtumavaara. Rajoituksen perusteena on, että  Protelos –

lääkkeen käyttöön voi liittyä lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien vaara.

Lääketurvallisuusviraston ohjeet lääkärille:

1. Protelos – osteoporoosilääkettä ei saa määrätä verenpainepotilaalle, joka ei ole hoidossa tai jonka

verenpaine ei ole lääkityksellä normalisoitunut. Verenpainepotilaan verenpainetta on seurattava

säännöllisesti proteloshoidon aikana.

2. Proteloslääkettä ei saa määrätä potilaalle, jolla on tai on ollut

– iskeeminen sydänsairaus, kuten angina pectoris, sydäninfarkti,i sydänkipukohtaus tai muu

– ääreisverenkierron sairaus, kuten ahtautuneet valtimot alaraajoissa, joista aiheutuu mm

– aivoverenkierron sairaus, kuten ohimennyt aivoverenkierron häiriö (TIA) tai aivohalvaus

3. 16.2.2012 päätöksen mukaan lääkettä ei saa määrätä potilaalle, jolla on ollut tai jolla on

laskimoveritulpan vaara tai proteloksen aiheuttaman lääkeainereaktio (ks edellä)

Rajoitus tarkoittaa sitä, että lääkärin on ennen Proteloksen määräämistä arvioitava, onko kyseessä

osteoporoosi, johon liittyy suuri murtumanvaara. Toisekseen lääkärin on selvitettävä potilaan sydämen ja

verenkierron terveys. Protelospotilaan verenpainetta on seurattava lääkärikäyntien yhteydessä ja tarpeen

mukaan myös muulloin. Myös potilaan sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa on arvioitava hoidon aikana

jatkuvasti.

4. Ikääntyvien ihmisten ennaltaehkäisevä hoito

Amerikkalaisen lääkärilehden (JAMA = Journal of American Medical Association) mukaan vuonna 2030

65 vuotta täyttäneitä kansalaisia on Yhdysvalloissa 20 % koko väestöstä. Joissakin osavaltioissa luku

nousee 25 %:iin. Siksi on tärkeää panostaa sairauksia ja vammoja ehkäiseviin toimiin.

Se, mitä kannattaa ehkäistä, riippuu suuresti arviosta jäljellä olevan elämän pituudesta. Esimerkiksi

flunssarokotus on aina perusteltu iästä ja elämänpituudesta riippumatta. Syöpien seulonta on perusteltua

silloin, kun odotettavissa olevan elämän pituus ylittää 5 vuotta, sillä varsin monen seulottavissa olevan

hoidetun syövän elämänennuste ylittää rajan 5 vuotta.

Kuolemanvaara riippuu yleensä henkilön kyvystä/kunnosta selviytyä päivittäisistä toimistaan, elämän

aktiviteeteistaan ( esim yhdistoiminta, harrastukset, kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa) ja kroonisten

sairauksien määrästä ja vaikeudesta.

Perusasia on, että jokaisen meistä iästä riippumatta tulee panostaa sairauksien ehkäisyyn ja terveyden

ylläpitoon liikkumalla riittävästi ja säännöllisesti, syömällä ravitsemussuositusten mukaisesti ja olemalla

tupakoimatta.  (OS: Lisäisin listaan vielä painonhallinnan, riittävän yöunen).

Seuraavassa amerikkalaiset suositukset 65 vuotta täyttäneille henkilöille:

Rokotukset:

Vuosittainen influenssarokotus ( Suomessakin annettu suositus)

sydänsairaus

katkokävely

Pneumokokkirokotus kerran (OS: pneumokokkikeuhkokuume on ikääntyvän ja vanhan ihmisen vaikea

sairaus ja siihen liittyy suuri kuolemanvaara)

Jäykkäkouristusrokotus kerran 10 vuodessa (Suomessakin annettu suositus)

Vyöruusurokotus kerran  (OS: vyöruusu voi olle ikääntyvälle ihmiselle vaikea sairaus)

Terveyden riskitekijöiden seulonta:

Alkoholin käyttö ja siihen liittyvä neuvonta

Rintasyöpäseulonta (mammografia 1-2 v välein aina 79 v ikään asti)

Verenpaineen säännöllinen mittaus ja seuranta

Paksunsuolen syövän seulonta (aina 75 v ikään asti) (OS: seulonta tarkoittaa ulosteen veren tutkimista, sillä

syöpä vuotaa yleensä verta suoleen, jossa se sekoittuu ulosteeseen)

Masennuksen seulonta

Diabeteksen seulonta niiltä, joiden verenpaine ylittää 135/80 mmHg

Veren rasvojen (kolesteroli, HDL,LDL,Triglyseridit) seulonta  kaikilta miehilta ja naisilta silloin, kun on

olemassa sydän. ja verisuonisairauksien vaara

Ylipaino ja liikalihavuus eli BMI sekä siihen liittyvä neuvonta

Osteoporoosiseulonta naisille, joilla osteoporoosivaara

Vatsa-aortan repeämän ultraääniseulonta kerran 65-75 v tupakoineilla ja tupakoivilla miehillä (vatsa-aortan

repeämä on lähes poikkeuksetta tupakkasairaus ja tappava sairaus)

Ennaltaehkäiseviä toimia

Aspirin 100 mg/vrk ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia (käyttö 79 ikävuoteen asti). Käyttö silloin, kun

aspirin ei aiheuta sivuvaikutuksia)

Liikuntaa kolmasti viikossa vähintään 30 min kerralla ja lisäksi kahdesti viikossa lihasten voimaharjoittelua

Terveellinen ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio ( ravitsemusneuvonta niille, joilla on korkeat veren

rasva-pitoisuudet, sydän- ja verisuonisairauksien vaara) (OS: lisäisin ylipainon ja liikalihavuuden)

Alkoholin käytön rajoittaminen ( ei enempää kuin yksi annos päivässä naisille ja 2 annosta miehille)

Tupakoinnin lopetus

Olli Simonen (OS): Suositukset ovat hyvä lähtökohta suomalaisillekin. Lisäisin listaan vielä

PSA verinäytteen miehille, sillä poikkeava arvo on vahva viite eturauhasen syövästä tai muusta haitallisesta

eturauhasen muutoksesta.

D-vitamiinimittauksen

Suosittelisin myös pneumokokkirokotusta jokaiselle ikääntyvälle suomalaiselle

5. D-vitamiini ehkäisee naisten myomien syntyä

Myomat ovat kohdun hyvänlaatuisia lihaskasvaimia. Niistä voi olla useitakin samassa kohdussa ja ne voivat

kasvaa hyvinkin suuriksi. Kasvaimista voi aiheutua erilaisia, koviakin mahakipuja ja verenvuotoja. Kasvainten

tavallinen hoito on usein kohdunpoistoleikkaus.

Tämän vuoden huhtikuussa julkistetussa NIEHS (National Institute of Environmental Health Sciences)

laitoksen tutkimuksessa selvitettiin 1000 39-49 vuotiaan naisen elimistön D-vitamiinipitoisuudet ja myomien

esiintyminen. Naisilla, joiden elimistön D-vitamiinipitoisuus oli riittävä, oli 32 % vähemmän myomia verrattuna

naisiin, joiden D-vitamiinipitoisuudet olivat matalia.

6. Sydän ja verisuonisairauksien vaara osteoporoosia sairastavilla

Tämän vuoden toukokuun Osteoporosis in Progress  sähköisessä IOF julkaisussa on lyhennelmät kahdesta

tutkimuksesta, joissa tutkittiin sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa osteoporoposia sairastavilla henkilöillä.

Makovey tutkimusryhmineen tutki 358  45-74 vuoden ikäisen  naisen (keski-ikä 59,3 vuotta)

osteoporoosimurtumavaarat käyttäen meilläkin käytössä olevaa Mailman Terveysjärjestön (WHO)  Frax

murtumatestiä . Sydän ja verisuonisairauksien vaarat tutkijat selvittivät ns Framingham Risk Tool testillä (=

alan kansainvälisin testi). Naiset, joilla testeissä todettiin lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien vaara  oli

5,4 kertainen suuren osteoporoosimurtuman ja lonkkamurtuman vaara verrattuna terveeseen väestöön.

Chen tutkimusryhmineen  seurasi 380 nikamamurtumapotilaan ja heille satunnaisesti valitun samanikäisen

3795 terveen kontrollihenkilön aivohalvausten ilmentymistä 3 vuoden ajan. Seuranta-aikana

nikamamurtumaryhmässä oli 2,7 kertaa enemmän aivohalvauksia kuin terveessä kontrolliryhmässä.

Vertailukelpoisiksi vertailuluvuiksi vakioitujen aivohalvausten määrä oli 37,5 nikamamurtumaryhmässä ja 14

kontrolliryhmässä.

Olli Simonen: Oppi tästä on, että osteoporoosia sairastavien henkilöiden tulee huolehtia kokonais-

terveydestään eikä vain keskittyä luihin. Toisaalta useimpien sairauksien ehkäisyyn pätevät samat keinot:

painonhallinta, riittävä säännöllinen liikunta, oikea ravinto, tupakoimattomuus, riittävä uni ja aktiivinen

elämäntapa D-vitamiinia unohtamatta.

7. D-vitamiini hidastaa joillakin Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla sairauden

pahenemista

Tämän vuoden maaliskuun American Journal of Clinical Nutrition lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan D-

vitamiini hidastaa Parkinsonin taudin pahenemista potilailla, joilla on sopiva perimä (geenit).

Californian Yliopiston tutkijat jakoivat 114 Parkinson potilaan ryhmän satunnaisesti kahteen ryhmään, joista

toinen söi säännöllisesti joka päivä D-vitamiinia vuoden ajan annoksella 30 mikrogrammaa/päivä ja toinen

ryhmä vastaavasti lumelääkettä.

Tutkimuspotilaiden toimintakyky mitattiin ennen ja jälkeen pillereiden syönnin. Samalla tutkittiin potilaiden

perimä eli geenityyppi. Ne D-vitamiinia saaneet potilaat, joiden perimä sekä äidin että isän puolelta oli

tyyppiä Fokl TT hyötyivät D-vitamiinista eniten. Myös ne, joiden perimä toisen vanhemman puolelta oli

tyyppiä T (Fokl CT) hyötyivät D-vitamiinista. Potilaat, joiden perimä kummankin vanhemman puolelta oli

tyyppiä C (Fokl CC) eivät hyötyneet D-vitamiinista.

Tutkimukseen valikoimatta otetuista henkilöistä 14 % perimä oli parasta Fokl TT tyyppiä, 52 %:lla tyyppi oli

Fokl TC ja 34 %:lla Fokl CC.

Olli Simonen: Koska jokaisen Parkinson potilaan perimää ei voida tutkimusmenetelmien harvinaisuuden tai

kustannusten takia määrittää ja siten D-vitamiinin käyttöä räätälöidä perimän mukaisesti, kannattaa jokaisen

Parkinson potilaan syödä säännöllisesti D- vitamiinia. Tutkimuksen mukaan suurin osa potilasta hyötyy D-

vitamiinista. Ne joiden perimä on sellainen, että D-vitamiinin vaikutus Parkinsonin tautiin ei ole paras

mahdollinen, hyötyvät D-vitamiinista puhtaiden lihas ja luustovaikutusta kautta puhumattakaan muista D-

vitamiinin suotuisista terveysvaikutuksista. Tutkimuksessa käytetty päivittäin 30 mikrogramman annos

ohjannee hyvin riittävän D-vitamiiniannoksen annoksen määrittelyä.

HYVÄÄ NAUTINNOLLISTA KESÄÄ KAIKILLE, OLKAA PALJON ULKONA JA LIIKKUKAA

Seuraava Osteouutiset ilmestyy kesäkuussa.

 

 

 

OSTEOUUTISET 4/2013   

Suomen Osteoporoosiyhdistys ry

Toimittanut Olli Simonen

 

1. D-vitamiiniasiaa:

Maanmainio kesä lomineen alkaa olla takanapäin. Aurinkoa oli kuluneena kesänä ylimäärin ja se

on varmistanut riittävän D-vitamiinin saannin useimmille meistä. Useimmille meistä sen takia, että

iho menettää kykynsä valmistaa D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta iän karttuessa. 60

vuotta täyttäneille ihon kyky muodostaa D-vitamiinia on jo alentunut kahdella kolmannekselle.

Tämä ei varmuudella takaa 60 + ihmiselle riittävää D-vitamiinin saantia. Sen takia esimerkiksi

ravitsemusneuvottelukunta suosittelee 60 vuotta täyttäneille  20 mikrogramman D-

vitamiinitabletin ottamista ympäri vuoden vuodenajasta riippumatta.

Tällä hetkellä aurinko paistaa jo niin matalassa kulmassa, että sillä ei riitä aktivoimaan ja

ylläpitämään D-vitamiin valmistusta ihossamme. Koska kesän D-vitamiini varasto puolittuu

kolmessa viikossa, alkavat ajat, joissa jokaisen meistä – tulee ylläpitää elimistön D-

vitamiiniavarastoja riittävinä  D-vitamiinivalmisteiden avulla. O-2-3 vuotiaille D-vitamiiniannokseksi

riittää 10 mikrogramma/vrk ja  sen jälkeen yleensä 20 mikrogrammaa/vrk  ( D-vitamiiniasian hyvin

tunteva professori Matti Välimäki HYKS:stä suosittelee tämän vuoden lääkärilehdessä D-

vitamiiniannoksesta: 20 mikrogrammaa/vrk vauvasta vaariin).

2. Miksi Osteouutiset olivat lomalla kesä-heinäkuun ?

Lupasin Osteouutiset 3:ssa, että seuraavat uutiset julkaistaan kesäkuussa. Lupaukseni ei

valitettavasti pitänyt ja syynä oli se, että päätin rakentaa itse omakotitalon kesämökkini paikalle

Iittiin. Rakennustyö alkoi jo vuosi sitten ja tarkoitti 4 päivän puurtamista rakennuksella joka

viikkovuoden ajan, mutta talo alkaa olla valmis ja muutto uuteen talon on alkanut. Olen

tyytyväinen rakennustyöni jälkeen ja totean, ettei peukaloni olekaan keskellä kämmentä vaan ihan

oikeassa paikassa.

3. Liikuntaa osteoporoosin lääkkeeksi ja ennaltaehkäisyksi

Seuraavan osteoporoosiliikuntaa käsittelevän tekstin olen ottanut kirjoittajan luvalla suoraan

lääkäreille tarkoitetulta FIMNET sivujen linkistä ”liikuntalääketiede”. Ko tekstin on kirjoittanut

professori Ilkka Vuori (eläkkeellä oleva UKK instituutin johtaja, koulutukseltaan lääkäri). Teksti on

tarkoitettu lääkäreille informaatioksi, osteoporoosipotilaille ja kaikille luuliikuntaohjeeksi. Olen

”suomentanut” alkuperäistekstin vaikeita sanoja ja lausumia ja lisännyt suluissa tekstiä selventäviä

sanoja. Olen alleviivannut joitakin hyvin tärkeinä pitämiäni kohtia)

Liikunnan yhteydet luun terveyteen

Liikunta vahvistaa luuta lisäämällä sen mineraalimäärää (mittana luuntiheys, BMD, joka selittää

60–80 % luun murtumalujuudesta) kuorikerroksessa ja aiheuttamalla kuormitettujen luiden

muodoissa ja luumassan jakautumassa vääntö- ja kiertolujuutta lisääviä ja luun murtuvuutta

vähentäviä muutoksia. Liikunnassa luihin vaikuttavat sekä painovoima että lihasten supistumisen

aiheuttamat voimat. Liikunta vaikuttaa vain voimakkaasti kuormitettuihin kohtiin, minkä takia

vaikutukset ovat paikallisia ja liikuntamuodoille tyypillisiä. Esimerkiksi juoksu ja hyppely tuottavat

premenopausaalisilla naisilla riittäviä voimia reisiluun vahvistamiseksi, mutta lannenikamiin

vaikuttaminen edellyttää suurempia voimia. Täyden vaikutuksen saavuttamiseksi riittää jo vajaat

100 päivittäistä kuormitushuippua. Liikunnan vähentyessä aikaisemmasta tasosta luun

mineraalimäärä pienenee. Immobilisaatiossa (=paikallaan olemisessa/pitämisessä esim

vuodepotilas), merkittävät muutokset tapahtuvat jo viikoissa, mutta vähittäisen liikunnan

pienenemisen tuloksena vuosien kuluessa. Ruokavalion avulla tapahtuvassa laihduttamisessa

luuntiheys pienenee eikä se korvaudu kokonaan painon suurentuessa uudelleen. Ravintotekijöillä,

estrogeeneilla ja lääkkeillä voi olla liikunnan kanssa yhteisvaikutuksia.

Liikunta vaikuttaa voimakkaimmin lapsena ja nuorena, erityisesti nopean kasvun aikana ja tytöillä

ennen kuukautisten alkamista. Aikuisiässä ja iäkkäänä liikunta lähinnä säilyttää luun vahvuutta tai

hidastaa sen heikkenemistä. Runsaasti liikkuvilla naisilla luuntiheys on lannerangassa ja reisiluun

kaulassa 2 – 5 % suurempi kuin vähän liikkuvilla, mutta jo tämä pieni ero pienentää murtuman

vaaraa 15 – 30 %.

Premenopausaalisilla naisilla iskutyyppinen liikunta ( pallopelit, naruhyppely)näyttää lisäävän

erityisesti reisiluun kaulan ja voimaharjoittelu(kuntosaliharjoittelu) lannenikamien luuntiheyttä.

Postmenopausaalisilla naisilla kestävyysliikunta ja kävely vaikuttavat korkeintaan vähän

luuntiheyteen, mutta hölkkä, kävely ja portaiden nousu yhdessä lihaskuntoharjoittelun ( esim

kuntosali) kanssa säilyttää lonkan ja lannenikamien luuntiheyttä. Lihaskuntoharjoittelu suurilla

kuormilla lisää heillä lannenikamien massaa.

Liikunnan hyödyt

Osteoporoosin ehkäisyssä. Elinikäinen liikunta on yksi keskeinen tekijä luun määrän ja lujuuden

säilyttämisessä. Tehokkain tapa on kuormittaa luustoa liikkumalla runsaasti, voimakkaasti ja

monipuolisesti lapsena ja nuorena ja jatkamalla säännöllistä ja turvallista liikuntaa arkielämässä ja

harrastuksena vanhuuteen asti. Suurelle osalle väestöä riittää, että liikunta hidastaa luun

heikkenemistä vanhetessa. Kuormittaminen säilyttää tai lisää luuntiheyttä eniten henkilöillä, joilla

se on alkujaan pieni. Liikunnan luustoon ja kaatumisalttiuteen kohdistuvien vaikutusten

yhteistuloksena lonkkamurtumien riski on havainnoivien tutkimusten meta-analyysin mukaan

kohtalaisesti tai voimakkaasti kuormittavaan liikuntaan osallistuneilla miehillä 45 % ja naisilla 38 %

pienempi kuin vähän liikkuneilla henkilöillä.

Osteoporoosin hoidossa. Liikunnan tärkeitä tavoitteita ovat lihasvoiman ja ryhdin ylläpitäminen.

Pitkän ajan kuluessa määrätietoinen ja intensiivinen harjoittelu voi lisätä hieman luuntiheyttä.

Olennaisempaa on kuitenkin lihasten voimaa ja kestävyyttä sekä tasapainoa ja liikkuvuutta

kehittävän ja ryhtiä säilyttävän liikunnan harjoittaminen kaatumisriskin vähentämiseksi ja

toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Liikuntaan liittyvät riskit ja haitat

Terveillä henkilöillä luustoa vahvistava tavanomainen liikunta ei aiheuta olennaisia riskejä eikä

haittoja. Ulkona liikkumiseen saattaa kuitenkin liittyä kaatumisista johtuva suurentunut

rannemurtumien vaara.   Hyvin tehokkaasti luustoa vahvistaviin, voimaa, nopeutta,

suunnanmuutoksia ja törmäysmahdollisuuksia sisältäviin liikuntamuotoihin ja -tapoihin kuten

hyppely- ja pudotusharjoituksiin voi sisältyä selvästi suurentunut tapaturmien ja ylikuormituksen

vaara. Osteoporoosia sairastavilla jo tavanomaista selvästi pienempi kuormitus erityisesti iskuina,

taivutuksina tai kiertoina saattaa aiheuttaa luunmurtuman. Tätä vaaraa lisää liikkumisen

epävarmuus ja kaatuilutaipumus esimerkiksi lihaskunnon, tasapainon tai muiden aistitoimintojen

huonontumisen tai lääkkeiden johdosta.

Toimittajan (Olli Simonen) huomiot:

Ensiksi: Vierivä kivi ei sammaloidu eli liikunnan tulee olla kiinteä osa jokapäiväistä elämäämme niin  kauan

kuin käsi käy ja jalka nousee ( koko elämän ajan).

Toiseksi: Osteoporoottisten murtumista keskeisimpiä ovat nikamien, ranteiden ja lonkkien murtumat.

Osteoporoosia ja niistä aiheutuvia murtumia ehkäisevan liikunnan tulee olla sekä luustoa että lihaksia

vahvistavaa liikuntaa, koska sekä luu että lihas ovat osa tukirankaamme ja lihakset lisäksi vielä tasapainon

ylläpitovälineitä. Erityistä liikuntakuormitusta tulisi kohdentaa luuston riskikohteisiin; nikamiin ja lonkkiin.

Kolmanneksi: Käytännössä liikunta, mikä vahvistaa lihaksia vahvistaa samalla myös luustoa.

Neljänneksi: Liikunnan tulee olla liikkujan kunnon mukaista. Kunnon kasvaessa liikuntarasitusta on syytä

lisätä, kuitenkin omat rajansa tuntien.

4. Bisfosfonaattihoidon tauko voidaan pitää jo kolmen vuoden hoitovuoden

jälkeen.

Euroopan Osteoporoosikonferenssissa  (ESCEO-IOF) tämän vuoden huhtikuussa esiteltiin

tutkimuksia, joiden mukaan näyttää siltä, että kolmen vuoden bisfosfonaattihoidon aikana luusto

saavuttaa sen tiheyden, mitä ko lääkkeellä on mahdollista saavuttaa. Tämä muuttanee kansallisia

osteoporoosi käypä hoito -suosituksia siten, että bisfosfonaatti hoidon tauko voidaan pitää jo

kolmen hoitovuoden jälkeen. Suomessa käytössä olevia bisfosfonaatteja ovat lääkenimillä:

Alendronatit, Bonasol, Fosamax, Fosavance, Bonviva, Ibandronatet, Optinate, Risedronatet ja

Vionate.

5. Zoledrontaatti ( lääkenimi Aclasta) on tehokas ja pitkävaikutteinen

osteoporoosilääke

Zoledronaatti (Aclasta) on tehokas kerran vuodessa suoneen annosteltava bisfosfonaattiryhmään

kuulua lääkeaine. Zoledronaattihoito on tehokas tapa ehkäistä murtumia ja välttää lääkkeen

ottamiseen liittyviä “unohduksia”.

Jo useampi julkaistu tutkimus on osoittanut, että yhden zoledronaatti hoitoannoksen vaikutus

kestääkin 3-5 vuotta ja murtumien ehkäistyminen on yhtä hyvä kuin kolmena vuonna suoneen

annetun  vuosittaisen zoledronaattiannoksen.

Suojavaikutuksen pituus riippuu käytetystä annoksesta. Suomessa suositeltu vuotuinen

käyttöannos on 5mg.

Grey A, Bolland MJ, Horne A ja kumppanit julkaisivat vuoden 2012 Bone lehdessä kaksoissokko-

tutkimuksensa, jossa yhden 1 mg, 2,5 mg ja 5 mg zoledronaattihoitoannoksen vaikutusta luustoon

seurattiin viiden vuoden ajan. Tutkimukseen osallistuvat saivat jonkin edellä mainitun

zoledronaattiannoksen tai lumelääkkeen. Hoitoryhmiä verrattiin lumelääkettä saaneeseen

vertailuryhmään.  Luuntiheys kasvoi eniten 5 mg zoleronaattiannoksella ja lähes samalle tasolle

myös 2,5 mg annoksella. I mg annoksella luun tiheyden lisäys jäi 40 % pienemmäksi.

Murtumasuoja kesti annoksella 2,5 mg ja 1 mg kaksi vuotta ja annoksella 5 mg kolme vuotta.

Toimittajan (Olli Simonen) huomiot:

Nämä tulokset näkynevät vastaavina muutoksina osteoporoosin tulevissa uusissa   käypä hoito

–suosituksissa.  Ehdotus uusiksi käypä hoito suosituksiksi lähetetään julkiseen arviointiin syksyn

aikana ja annettaneen ensi talven tai kevään aikana.

 

 

 

OSTEOUUTISET  5/2013

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti

osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Suomen osteoporoosiyhdistys ry

Toimittanut Olli Simonen

 

1. Pitäisikö ottaa pneumokokkirokotus ?

Osteouutisissa 3/2013 kerroin Yhdysvaltain 65v täyttäneille tarkoitetuista

terveyssuosituksista. Suositus pätee meihin suomalaisiinkin.

Yksi suosituksista oli pneumokokkirokotteen ottaminen. Suositus jäi painamaan

mieltäni, koska vastaavaa ikääntyvän terveyttä koskevaa suositusta Suomessa ei ole.

Suomalaisten rokotusohjelmaan kyllä sisältyy pneumokokkirokotus, mutta vain lapsille

annettuna.

Tiedetään kuitenkin, että  50 vuotta täyttäneistä suomalaisista noin 30 000 sairastaa

joka vuosi pneumokokkibakteerin aiheuttaman vakavan sairauden. Pääosa näistä

pneumokokkisairauksista on  keuhkokuumeita, usein influenssan jälkitauteja.

Pneumokokkikeuhkokuume on vakava sairaus, koska siihen liittyy huomattavan suuri

kuolemanvaara, joka on sitä suurempi, mitä iäkkäämpi henkilö on.

Kuolinsyytilastoissa keuhkokuume on yleensä turhan monen ikääntyvän ihmisen

välitön kuolinsyy. Pneumokokkikeuhkokuume vaatii lähes poikkeuksetta tehokasta

sairaalahoitoa.

Pneumokokkissairauksilta voi välttyä rokottamalla itsensä sairautta vastaan. Rokote

antaa hyvän suojan.  Markkinoilla on tällä hetkellä kolme pneumokokkirokotetta.

Kaksi vanhempaa antavat viiden vuoden suojan ja kolmas eli uusin rokote, elinikäisen

suojan. Kuuntelin ja katsoin verkosta pari viikkoa sitten esitelmän uusimmasta

pneumokokkirokotteesta ja minulle syntyi vakaa käsitys siitä, että

pneumokokkirokotus 65 vuotta täyttäneelle väestölle pitää sisällyttää ensi tilassa

Suomen rokotusohjelmaan. Näin varmasti tapahtuu muutaman vuoden kuluessa,

kunhan tieto tänne Peräpohjolaan Yhdysvalloista ja muualta kehittyneestä maailmasta

entää.

Sitä ennen on syytä meidän itse kunkin puntaroida, pitäisikö pneumokokkirokotus

ottaa yksityisesti pyytämällä lääkäriltä resepti rokotteelle ja rokotuttaa itsensä. –

Vastaukseni on: pitäisi. Kahden vanhemman rokotteen hinta on puolensadan euron ja

uusimman rokotteen sadan euron tuntumassa. Hintaero selittyy ainakin rokotussuojan

pituudella.

Syksyn influenssarokotukset alkavat tulevan kuun vaihteessa. Kehotan jokaista lukijaa

ja lukijoiden välityksellä jokaista hankkimaan infuenssarokotuksen. Influenssa on

myös vaikea sairaus, sitä vaikeampi, mitä enemmän ikää on.  Ja, kuten edellä kerroin,

infuenssaan liittyy vaikeita jälkisairauksia.

2. Pohjoismaiset D-vitamiinisuositukset

Sanoisin, että tyhmyys D-vitamiiniasiassa tiivistyi Pohjolassa, kun yhteispohjoismaiset

ravitsemussuositukset julkistettiin 3.10.2013. Suositusten mukaan D-vitamiinin

saantisuositus on yli 2 -vuotiaille ja aikuisille (alle 75 v.) 10 µg/pv (ennen 7,5 µg/pv),

ja yli 75-vuotialle 20 µg/pv ( eli nykyinen annos).

Minusta moiset suositukset on syytä ohittaa, ellei haluta, että suomalaiset elävät ja

kärsivät D-vitamiinin puutteesta ja sairastuvat moniin puutesairauksiin tämän päivän

tapaan. Näyttää siltä, että suosituksen valmistelleet ravitsemustieteilijät haluavat

jatkaa nykytilaa, jossa kaksi viidennestä suomalaista elää D-vitamiinin puutteessa

(Suomen Lääkärilehti 4/2013).

1. Suomalaiset ravitsemussuositukset lähtevät tällä hetkellä siitä, että jokaisen 60

vuotta täyttäneen suomalaisen tulisi käyttää 20 µg D-vitamiinilisää joka päivä

ympäri vuoden. Suositus on hyvä vähimmäissaantisuositus, josta ei tule tinkiä.

Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan 0-2 v suomalaisen D-vitamiinin

saannin D-vitamiinivalmisteista tulisi olla 10 µg joka päivä ympäri vuoden.

Suositus on hyvä eikä siihen onneksi pohjoismaisesti koskettu.

2-59 vuotiaita koskeva suositus on tällä hetkellä 7,5 µg D vitamiinia, joka

päivä. Se on selvästi riittämätön saanti, mutta siihen pohjoismaiset suositukset

tuovat valitettavasti vain kosmeettisen 2,5 µg lisäyksen. Toivon, että kansalliset

suositukset uudistetaan professori Matti Välimäen ehdotuksen mukaiseksi 20 µg

D-vitamiinia joka päivä vauvasta vaariin. Professori Välimäki edustaa hyvin

suomalaisen lääkärikunnan käsitystä ja kokemusta D-vitamiiniasioissa ja on

erittäin ansioitunut D-vitamiiniasiantuntija, tutkija ja alan erikoislääkäri.

2. Jos pohjoismaisia suosituksia vertaa kansainvälisiin suosituksiin, niin suu

menee soikeaksi. – Miksi Yhdysvalloissa ja IOF:n (= kansainvälinen

osteoporoosiliitto) maailman asiantuntevimmat D-vitamiinitutkijat ja enemmistö

muista D-vitamiinitutkijoista kautta maailman suosittelee 15 ja 20 µg D-

vitamiinisaantia aikuisille pohjoismaiden 10 µg sijaan, vaikka Yhdysvalloissa ja

pohjoismaita etelämpänä aurinkoa on enemmän D-vitamiinin valmistamiseen

ihossa kuin meillä pohjolassa.

3. Miksi luottaa pohjoismaisiin suosituksiin ja ravitsemustieteilijöihin, kun

tutkimukset osoittavat, että 10 µg päivittäinen D-vitamiininsaanti ei edes riitä

pitämään yllä riittävää D-vitamiinitasoa elimistössä ja että auringottomassa

ympäristössä (avaruusasemalla, etelämantereella) riittävän D-vitamiinitason

ylläpito edellyttää 40 µg D-vitamiinin saantia joka päivä.

4. Siis tästä eteenpäin 0-2 v 10 µg D-vitamiinia ja sen jälkeen 3. ikävuodesta

alkaen  20µg D-vitamiinia joka päivä. Ja on hyvä muistaa vielä, että ko

annokset ovat vähimmäisannoksia.

5. Parasta olisi, että sopiva ja riittävä D-vitamiiniannos jokaiselle määriteltäisiin D-

vitamiinimittausten perusteella.

3. Luunmurtumapotilailla varsin usein D-vitamiinin puute

Missourin yliopiston tutkijat julkistivat  American Academy of Orthopaedic

Surgeons kokouksessa viime syyskuussa tutkimushavaintonsa, jonka mukaan

D-vitamiinin puute on varsin yleistä murtumapotilailla riippumatta murtuman

vammamekanismeista (kaatuminen..autokolari).

Tutkimuksessa mitattiin 900 murtumapotilaan elimistön D-vitamiinipitoisuudet.

Mittaukset osoittivat, että 79 %:lla miehistä ja 76 %:lla naisilla oli D-

vitamiinipuutos siten, että 40 %:lla naisista ja 38 %:lla miehistä puutos oli

vakava. Puutos oli yhtä yleistä, oli sitten kyseessä nuori tai vanha

murtumapotilas.

Tutkimustulokset ovat johtaneet siihen, että jokaisen murtumapotilaan

elimistön D-vitamiinipitoisuus mitataan ja sen perusteella potilas saa D-

vitamiinilääkemääräyksen ja ohjeet. Riittävä D-vitamiinipitoisuus on yksi

perusedellytys hyvälle murtuman paranemiselle ja erilaisten

murtumakomplikaatioiden ehkäisylle, sanovat tutkijat.

Toimitus: Suomessa D-vitamiinin puutteesta kärsii noin 40 % väestöstämme.

Todennäköisesti Missourissa tilanne on samaa suuruusluokkaa. Jos näin on,

voitaisiin todeta, että D-vitamiini suojaa luunmurtumilta vammamekanismista

riipumatta. Asia olisi tärkeä selvittää Suomessakin.

4. Kerran viikossa tapahtuva Forsteo-luulääkkeen

(teriparatidi) annostelu vähentää nikamanmurtuman

riskiä ja lisää luun tiheyttä

Forsteo on lisäkilpirauhashormonin muunnelma, kemialliselta nimeltään

teriparatidi. Forsteo on Suomessakin markkinoilla ja sitä käytetään hyvin

vaikean osteoporoosin hoitoon. Lääke annostellaan pistoksina ihon alle kerran

vuorokaudessa. Forsteota saa käyttää enintään 24 kuukautta.

Calcified Tissue International tieteellisessä lehdessä (10/2013) julkaistussa

Fujita ja kumppaneiden kaksoissokkotutkimuksessa 316 potilasta, joilla oli

yhdestä viiteen osteoporoosiperäistä nikamurtumaa, jaettiin kahteen ryhmään,

joista toinen ryhmä sai kerran viikossa Forsteo injektion ja toinen ryhmä

lumeinjektion. Nikamien kunto tutkittiin 78 viikkoa jatkuneen hoidon jälkeen.

Forsteota saaneiden potilaiden ryhmässä 3,3 % potilaista sai uuden

nikamamurtuman 78 viikon aikana. Lumelääkettä saaneiden ryhmässä uusia

nikamamurtumia oli 12,6 %:lla potilaista. Luvut tarkoittavat, että kerran

viikossa annettu Forsteohoito vähensi uuden nikamamurtuman riskiä 66 %:lla.

Hoidon aikana Forsteo-potilaiden luun tiheys lisääntyi 4,4 %:lla, mikä on hyvä

hoitotulos.

Toimitus: Kerran viikossa annosteltuna Forsteo näyttäisi toimivan varsin hyvin

osteoporoosin hoidossa ja murtumien ehkäisyssä. Muutaman Fujitan ja

kumppaneiden tuloksen paikkansapitävyyden osoittavan lisätutkimuksen

jälkeen Forsteon nykyistä annosteluohjetta muutettaneen kerran viikossa

tapahtuvaksi annosteluksi.

5. Opinto- ja virkistyspäivät 17-18.6.2014 Heinolassa

Perinteisillä opinto- ja virkistyspäivillä keskitymme tällä kertaa osteoporoosin

omahoitoon, joka on jäänyt yleensä vähemmälle huomiolle. Kerromme myös

vuoden aikana julkaistuista uusista osteoporoosiasioista.

Virkistysosiossa Heinolan kesäteatterissa seuraamme komedian ”ILMASTA

RAHAA” esitystä. Komedian päähenkilö Erkki Joutsen on keksinyt oivan

ansaintakeinon, sosiaaliturvan lypsämisen keinolla millä hyvänsä. Erkin

rakennelma uhkaa sortua, kun Kelan tarkastaja saapuu hänen kotiinsa…

Opinto ja virkistyspäivistä tarkemmin seuraavassa Luusto-tieto lehdessä

marraskuussa. Opinto- ja virkistyspäivät on tarkoitettu kaikille osteoporoosista

kiinnostuneille. Merkitse almanakkaasi opinto- ja virkistyspäivien ajankohta ja

katso Luusto-tieto lehden numero 4/2013.

 

 

 

OSTEOUUTISET 6-7/2013

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Suomen osteoporoosiyhdistys ry

Toimittanut Olli Simonen

 

Hyvää alkanutta vuotta 2014 ja hyviä lukuhetkiä sekä viime vuoden myöhästyneiden numeroiden että tämän vuoden tulevien numeroiden parissa.

Osteouutisten tavoitteena on pitää lukijansa ajan tasalla osteoporoosiin ja siihen läheisesti liittyvien asioiden kehityksestä meillä ja muualla.

 

  1. Euroopan lääkeviraston lääkkeiden haittojen arviointikomitea ehdottaa Protelos osteoporoosilääkkeen myyntiluvan peruuttamista. Asiasta päättää lääkeviraston lääkekomitea (Committee of Medicinal Products) myöhemmin tammikuussa.

Osteouutisissa 3/2013 kerroin jo, että Euroopan Lääkevirasto rajoitti jo 23.4.2013 Proteloksen käytön vain vaikeata osteoporoosia sairastaviin naisiin ja miehiin joilla on suuri vaara saada nikama- ja lonkkamurtuma. Tämä suositus perustui proteloksen käytön hyötyjen ja haittojen rutiiniarvioon, joka tehdään jokaisen käyttöön otetun lääkkeen osalta Euroopan Lääkevirastossa. Rutiiniarvion tehtyään arviointikomitea päätti jatkaa ja syventää proteloksen käyttöön liittyvien hyötyjen ja haittojen tutkimista ja arviointia.

Huhtikuussa (23.4.2013) päätetyn ja vielä vopimassaolevan proteloksen käyttörajoitusten mukaan:

  1. Protelos-osteoporoosilääkettä ei saa määrätä potilaille, joilla on määräyshetkellä tai aiemmin on ollut laskimoveritulppa .
  2. Protelosta ei saa myöskään määrätä potilaille, jotka ovat tilapäisesti tai pysyvästi liikuntakyvyttömiä (liikuntakyvyttömyys voi lisätä laskimoveritulpan vaaraa).

Tällaisia potilaita ovat esimerkiksi pitkäaikaiset vuode- ja pyörätuolipotilaat.

  1. Jos 80 vuotta täyttänyt potilas oli käyttänyt protelosta ja hänellä oli laskimoveritulpan vaara, lääkärin piti aina arvioida, onko protelos syytä vaihtaa toiseen lääkkeeseen.

  2. Lääkärin on suosituksen mukaan keskeytettävä välittömästi proteloslääkitys , jos potilaalle kehittyi lääkeaineihottuma, äkillinen vakava allerginen reaktio tai äkillinen myrkyn (protelos) aiheuttama ihovaurio.

Uusi 10.1.2014 lääkeluvan peruuttamista koskeva ehdotus perustuu proteloksen jatkettuun syvempään hyötyjen ja haittojen arviointiin, jossa todettiin, että proteloksen käyttöön liittyy neljä kertaa enemmän vakavia sydänhäiriöitä ( sydäninfarkti mukaan lukien) ja verisuonten veritulppia (verihyytymiä) verrattuna lumelääkkeen käyttöön (lumelääke on lääkkeen muotoon valmistettu harmitonta ainetta sisältävä protelos annoksen muotoon valmistettu tuote). Arviointikomitea havaitsi proteloksen käyttöön liittyvän myös vakavia ihoreaktioita, tajunnan häiriöitä, epilepsia kohtauksia, maksatulehduksia ja verisolukatoa. Komitean arvioinnissa luetellut haitat todettiin merkittävästi suuremmiksi kuin proteloksen hyödylliset vaikutukset osteoporoosiin ja osteoporoottisten murtuminen estämiseen.

Suomessa protelosta käytti viimevuonna lähemmäksi 5000 osteoporoosipotilasta.

Euroopan lääkevirasto tekee asiassa lopullisen päätöksen tässä kuussa. Siitä enemmän radio- ja tv-uutisissa, päivälehdissä ja seuraavassa Osteouutisissa.

Toimittajan päätelmät ja suositus edellä kuvatun perusteella:

  1. Jos käytät protelosta, on syytä keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa lääkkeen vaihtamisesta muuhun lääkevalmisteeseen. Käy keskustelu muutaman viikon sisällä ( ei hätätapauksena).
  2. Jos Sinulle edellä lukemasi tiedon jälkeen hoitava lääkäri ehdottaa proteloslääkitystä, on hänelle syytä painokkaasti kertoa, että Euroopan Lääkeviraston lääkehaittojen arviointikomitea on arvioinut proteloslääkkeen käyttöön liittyvät haitat niin suuriksi hyötyihin nähden, että komitea ehdottaa lääkkeen myyntiluvan peruuttamista. Pyydä lääkäriäsi ehdottamaan muuta osteoporoosilääkitystä.
  1. Sarkopenia – mistä on kyse?

Sarkopenia on paljolti ikääntymiseen liittyvää lihasten kuihtumista, josta seuraa lihasvoiman ja lihasten toimintakyvyn heikkous. Tällöin liikkuminen, tasapainon ylläpito ja päivittäisistä toiminnoista selviäminen vaikeutuvat ja kaatumisalttius kasvaa. Sarkopenia on merkittävä osteoporoosimurtuman riskitekijä. Sarkopenia on tämän hetken tiedon valossa pitkälti palautumaton elimistön muutosprosessi ja sairaus, mutta sitä on mahdollista ehkäistä ja sen etenemistä hidastaa elämäntapavalinnoin – valinta on siis Sinun, minun ja meidän jokaisen.

Hyvät lihakset ja lihaskunto ovat tasapainon ylläpidon, kaatumisen ehkäisyn ja luuston terveyden perusedellytyksiä ja keskeinen keino ehkäistä murtumia.

Kuvassa vasemmalla normaali olkavarren lihaksisto oikealla kuihtuva lihas (ks rintakehä ja maha – kuihtunut lihaksisto korvautunut rasvalla).

Sarkopenia on yleisintä ihmisillä, jotka ovat liikunnallisesti passiivisia (ks kuva) Liikunnallisesti passiivinen elämäntapa onkin yksi sarkopenian keskeinen riskitekijä. Se ei ole kuitenkaan ainoa, vaan sarkopenialle tyypillistä ovat

+ ikääntyminen

+ hormonitasapainon muutokset

+ proteiinisaanin väheneminen 

+ sarkopeniaan liittyen hermosolujen kuolemat

+ passiivinen elämäntapa (ks kuva)

+ monet krooniset sairaudet pahentavat sarkopeniaa

Sarkopeniaa ilmenee 4 %:lla miehiä ja 3 %:lla naisia jo 70-75v iässä. 85 vuotta täyttäneillä sarkopenia on jo huomattavasti yleisempää: 16 % miehistä ja 13 % naisista potee jo sarkopeniaa.

Jos henkilöllä on samanaikaisesti sarkopenia ja osteoporoosi, murtumavaara kasvaa hyvinkin suureksi.

Sarkopenian ehkäisyn ja omahoidon keskeisimmät keinot ovat lihasten koon ja-voiman ylläpito ja kasvattaminen, lihasten tarvitseman proteiinin (=lihaksen rakennusaine) saannin turvaaminen ja lihasvoimaa ja lihastoimintaa tukevan D-vitamiinin saannin turvaaminen.

Hormonitoiminnan häiriöihin ja sairauksiin liittyvän sarkopenian tutkimus- ja hoito ovat lääkärinhoitoa vaativa erityistilanne sarkopeniaa ja erilaisia sairauksia potevilla.

Lihasten koon ja voiman ylläpito ja kasvattaminen onnistuu parhaiten voimaa vaativalla lihasten käytöllä arjessa tai voimaharjoittelulla esim kuntosalilla tai painoilla ja erilaisilla voimaa vaativilla kuntovälineillä kotona. Sarkopeniaa potevan henkilön on suositeltavaa keskustella ennen voimaharjoittelun aloittamista alan asiantuntijan, liikunnanohjaajan, fysioterapeutin tai kuntohoitajan kanssa harjoitusohjelman laatimiseksi, sillä alku on otettava varovasti.

Sarkopeniaa potevan ja jokaisen ikääntyvän henkilön terveyden ja kunnon edellytys on riittävän ja monipuolisen ravinnon turvaaminen. Näin on mahdollista turvata elimistön riittävä energiatarve ja elimistön rakennusaineiden tarve.

Liian yksipuolinen ravinto, kuten esimerkiksi puuroihin perustuva ruokavalio ei takaa kaikkea tarpeellista ravinnon eikä vitamiinien ja hivenaineiden saantia.

Ikääntyvä ihminen ja vanhus tarvitsee proteiinia 1,2 g/painokilo/vrk , enemmän kuin tähän asti on ajateltu – ja vielä enemmänkin jos hänellä on sarkopenia ja hän on aloittanut aktiivisen lihasten harjoittamisen ja kuntouttamisen tai jos hänellä on kroonisia sairauksia.

Ruokavalioon tulee kuulua runsaasti hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia, joita tarvitaan neutraloimaan proteiinien happamia palamistuotteita elimistössä ja turvaamaan elimistön vitamiinien ja hivenaineiden saanti.

D-vitamiini on muun ohella myös tärkeä lihasvitamiini. Se lisää viidenneksellä lihasvoimaa ja lihaksen reaktionopeutta. Virallisten suositusten mukaan D-vitamiinin päivittäisen saannin tulee olla vähintään 20 µg/vrk. Parasta kuitenkin olisi, että oikea D-vitamiiniannos räätälöitäisiin optimaaliseksi kunkin henkilön tarpeen mukaisesti tukeutumalla D-vitamiinimäärityksiin (= kalsidiolimittaus).

  1. Yhdysvaltalaiset tutkijat löysivät ensimmäisinä D-vitamiinia elimistössä kuljettavassa proteiinissa perinnöllisiä rakenne – ja toimintaeroja.

Taustatiedoksi: Elimistöömme joutuneet monet aineet (esimerkiksi ruoan sisältämät monet ainesosat) kiinnittyvät elimistössä kuljettajaproteiineihin, jotka kuljettavat aineet verenkierron mukana eri puolille kehoamme elimistömme käytettäviksi.

Viime vuoden lokakuisen New England Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan D-vitamiinin kuljetuksesta elimistössämme huolehtii VDBP:ksi nimetty kuljettajaproteiini (VDBP= vitamiini-D:tä sitova proteiini). Tutkijan havaitsivat kuljettajaproteiinin rakenteen vaihtelevan eri väestöissä. Afrikkalaisten kuljettajaproteiini eroaa valkoihoisten amerikkalaisten proteiinista siinä, että afrikkalaisten matalammasta D-vitamiini- ja kuljettajaproteiinipitoisuudesta huolimatta heidän luunsa on tiheämpiä ja kestävämpiä kuin amerikkalaisten, joiden elimistön D-vitamiini- ja kuljettajaproteiinipitoisuudet ovat suuremmat.

Tutkijat suosittelevat, että D-vitamiinipitoisuusmittausten lisäksi tulisi määrittää myös D-vitamiinin kuljettajaproteiinin määrä.

(Toimitus: Voi olla, että afrikkalaisperäinen kuljettajaproteiini toimii tehokkaammin kuin valkoihoisten. Kuljettajaproteiinin mittaus lienee tarpeen silloin, kun D-vitamiinipitoisuus elimistössä on matala, mutta luut kunnossa ja päinvastoin. Ennen kuin mittauksien tarpeellisuudesta päätetään, tarvitaan vielä paljon lisätutkimuksia)

  1. Alendronaatin (=bisfosfonaatit) käytön vaikutukset murtuman paranemiseen

Taustatiedoksi: kun luunmurtuma alkaa parantua, murtumakohdan ympärille muodostuu ensimmäiseksi luiden päät yhdistävä ja toisiinsa sitova sidekudoskaulus/callus.

Meganck ja tutkijaryhmä tutkivat alendonaatin (= bisfosfonaatin) käytön vaikutuksia murtuman paranemiseen hiirillä.

Tutkijat eivät havainneet eroja hiirten sääriluun murtuman paranemisessa riippumatta siitä oliko hiiri saanut/käyttänyt alendronaattilääkitystä ennen murtumaa vai ei.

Kun hiiret olivat saaneet alendronaattilääkitystä (=bisfofonaatti) ennen murtumaa ja murtuman jälkeen, murtumakohtaan syntyvä luiden päitä yhdistävä kaulus ja uudisluun määrä olivat viiden viikon kuluttua murtumasta suurempia kuin niillä hiirillä, joilla alendronaattilääkitystä ei oltu käytetty. Mikroskooppisessa tutkimuksessa havaittiin alendronaattihiirien murtumakohdan mineraalipitoisuuden ja mineraalikiteiden määrän suhteessa sidekudoskauluksen määrään pienemmäksi kuin niillä hiirillä, joille ei alendronaattilääkitystä ei annettu. Tutkijoiden mukaan alendronaatti hidasti murtuman paranemista, mutta ei estänyt sitä.

Toimitus: alendronaattilääkitys ei estä murtuman paranemista, mutta mahdollisesti hidastaa sitä. Toisaalta alendronaatin käyttö edisti suuremman ja ilmeisesti vahvemman kauluksen/calluksen syntymistä murtumakohtaan, joka johtanee lopulta vahvempaan luuhun murtumakohdassa. Viimemainittu asia olisi ollut pitänyt selvittää mainitussa tutkimuksessa.

  1. Muista ilmoittautua Heinolassa 17-18.6.2014 järjestettäviin osteoporoosin omahoitoa käsitteleville opinto ja virkistyspäivi.

Opintopäivien ohjelmassa käsitellään ja opetellaan

  • oman murtumariskin arviointia
  • luustoa vahvistavaa liikuntaa, jota voi harjoittaa myös kotona
  • kalsiumin ja D-vitamiinisaannin turvaamista
  • sarkopenian ehkäisemistä
  • uusia käypähoitosuosituksia

Virkistysosiossa käydään Heinolan kesäteatterissa katsomassa komediaa ”Ilmaista rahaa”, tutustutaan opastettuna Heinolan nähtävyyksiin ja hemmotellaan jan rentoudutaan hotellin kylpylässä ja nautitaan yhteisestä päivällisestä. Opinto ja virkistyspäivien osallistumismaksu on 190 euro/ 2 hh ja se kattaa hotellimajoituksen, täysihoidon, kylpylän käytön, teatterin ja kaiken päivien ohjelmaan kuuluvan toiminnan.

Päivistä tarkemmin jäsenkirjeessä ja seuraavassa luustotietolehdessä.

Tilaisuus on tarkoitettu luustoliiton jäsenyhdistysten kaikille jäsenille ja puolisonkin saa ottaa mukaan. – Tavataan tuttuja ja uusia tuttuja Heinolassa.

 

 

 

 

Suomen osteoporoosiyhdistyksen

OSTEOUUTISET 1/2014

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Toimittanut Olli Simonen

 

  1. Aktiivinen liikunta lisää seniori-ikäisen elinvuosien määrää.

Viime vuoden lopulla JAMAssa (Journal of American Medical Association) julkaistiin Etelä-Carolinan yliopistossa tehty tutkimus, jonka mukaan 60 v täyttäneet hyväkuntoiset fyysisesti aktiiviset henkilöt elävät pidempään, vaikka olisivatkin ylipainoisia.

Jo ennestään tiedetään, että keski-iässä liikalihavuus ja vähäinen liikunta lisäävä t tuntuvasti kuolemanvaaraa. Seniori-ikäisten osalta asiaa on tutkittu vähemmän.

Etelä-Carolinan yliopiston kunto- ja liikuntatutkimuksessa mitattiin runsaan 2600 60 vuotta täyttäneen miehen ja naisen fyysinen kunto juoksumatolla tehdyllä kävelytestillä. Heiltä mitattiin myös paino ja pituus (BMI), vyötärön ympärys ja rasvaprosentti. Henkilöitä seurattiin 12 vuoden ajan, minä aikana 450 tutkimukseen osallistuneista henkilöistä kuoli. Kuolleet olivat iäkkäämpiä, liikkuivat vähemmän ja heillä oli enemmän sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä (korkea verenpaine, korkea kolesteroli ja diabetes). Tutkimuksen mukaan rasvaprosentti ei näyttänyt olevan yhteydessä kuolleisuuteen. Sen sijaan liikunnan määrä, normaalipaino ( BMI 19-24) ja lyhyempi vyötärön ympärysmitta vähensivät selvästi kuolleisuutta.

Tutkijat jakoivat tutkimuksessa olevat henkilöt liikuntatottumustensa perusteella viiteen ryhmään (vähiten liikkuvat, vähän liikkuvat, liikkuvat, enemmän liikkuvat ja eniten liikkuvat) sen mukaan, miten aktiivisia liikkujia he olivat. Vähiten liikkuvassa ryhmässä kuolleisuus oli neljä (4) kertaa niin suurta kuin eniten liikkuvassa ryhmässä ja kaksi kertaa niin suurta kuin vähän liikkuvassa ryhmässä. Enemmän liikkuvassa ryhmässä kuolleisuus oli puolet siitä mitä vähiten liikkuvassa ryhmässä. Havainto oli sama niidenkin henkilöiden kohdalla, jotka olivat yhtä lihavia kuin vähiten liikkuvan ryhmän lihavat.

Tutkijoiden päätelmänä oli, että liikunnasta hyötyvät kaikki painosta riippumatta. Säännöllinen liikunta, kuten reipas vähintään 30 minuutin kävely ( toimitus: mieluiten 60 min) viikon useimpina päivinä pitää ihmisen liikunnallisesti aktiivisena ja hyvässä kunnossa. Terveen vanhenemisen ja pitemmän elämän avain on tutkijoiden mukaan fyysinen aktiivisuus painosta riippumatta.

  1. D-vitamiini yksi ikääntyneiden luuston terveyden tae

Professori Ilari Paakkari kirjoittaa lääkäreille tarkoitetuilla terveysportin www-sivuilla, että American Geriatric Societyn (AGS) joulukuussa 2013 annetun konsensuslausuman mukaan ikääntyneiden luuston terveys edellyttää D-vitamiinin päivittäistä 100 mikrogramman lisäannoksen käyttöä. Amerikkalaisen asiantuntijaorganisaation Institute of Medicine ( IOM ) laskelmien mukaan 100 mikrogramman annos nostaa lähes jokaisen (92 %) 70-vuottta täyttäneen amerikkalaisen elimistön kalsidiolipitoisuuden (lue: D-vitamiinipitoisuuden) yli 75 nmol/l, jota pidetään luuston terveyden kannalta tärkeänä raja-arvona sille, että osteoporoosin vaara vähenee, lihaskunto paranee ja osteoporoottiset murtumat vähenevät.

Yhdysvaltojen väestö Alaskaa lukuun ottamatta on etelämpänä kuin 40-43 ° leveyspiiri, eli Eurooppaan projisoituna suunnilleen Roomasta etelään. Kaamoksen kattamassa Suomessa olemme paljon pohjoisempana (Helsinki 60 ° leveyspiiri), mikä merkitsee ehkä vain 2-3 luonnollista, auringosta saatavaa D-vitamiinikuukautta vuodessa. Uusin pohjoismainen vuoden 2013 D-vitamiinin saannin suositus yli 75-vuotiaille on 20 mcg/vrk ravinnosta saatuna (???). Valtion ravitsemusneuvottelukunta ei ole joko huomannut tai jostain syystä jättänyt ottamatta huomioon Institute of Medicine (IOM) ja Amerikan Geriatriyhdistyksen konsensulausuman antamissaan uusissa ravitsemussuosituksissaan.

Toimituksen huomio: Euroopan Unionin elintarviketurvallisuusviraston mukaan 100 mcg/vrk on ylin turvallinen D-vitamiiniannos. Amerikkalaisten geriatrien konsensuslausumaa tukee tieto siitä, että 60 ikävuoden jälkeen ihon kyky muodostaa D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta on vähentynyt kolmannekseen ja sen alle siitä, mitä se oli nuorempana. On myös otettava huomioon, ettei D-vitamiinin välttämättä imeydy vanhalla iällä suolesta samassa määrin kuin nuorena.

  1. Hyvä tietää kalsiumista (kalkista)

Mayo Clinic on yksi maailman suurimmista, arvostetuimmista ja parhaimmista terveyspalvelujen tuottajista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Mayo Clinic on voittoa tuottamaton (non profit) yhteisö. Mayo Clinic julkaisee myös kuluttajille tarkoitettuja terveysohjeita ja tietoa. Seuraavat kalsiumia koskeva teksti pohjautuu vuoden alussa julkaistuun Mayo Clinic – potilastiedotteeseen, jonka toimitus on muokannut ja ottanut siinä huomioon suomalaisen ravinnon ja Suomessa käytössä olevat kalsiumvahvisteet.

Riittävä kalsiumin saanti on hyvän luuston edellytys koko elämän ajan. Kalsium on myös yksi perusedellytys sydämen, lihasten ja hermojen normaalille toiminnalle.

Tutkimusten mukaan näyttää myös siltä, että kalsium ja D-vitamiini yhdessä suojaavat syövältä, diabetekselta ja korkealta verenpaineelta. Asian lopulliseksi varmistamiseksi tarvitaan vielä lisätutkimuksia.

Jos elimistö ei saa riittävästi kalsiumia, lapsen pituuskasvu jää lyhyemmäksi ja aikuisella osteoporoosin riski kasvaa. Suomessa ihmiset käyttävät paljon maitotuotteita, mikä turvaa yleisesti riittävän kalsiumin saannin Suomessa. Ne suomalaiset, jotka eivät esim poikkeavan ruokavaliovalintansa tai muun syyn esim laktoosi-intoleranssin takia käytä maitotuotteita, vaarantavat terveytensä, jos eivät käytä kalsiumvalmisteita tai saa kalsiumia riittävästi muista ruoka-aineista.

Seuraavassa amerikkalaiset aikuisten kalsiumin saantisuositukset, jotka ovat keskimäärin 100 mg suuremmat kuin suomalaiset vastaavat suositukset.

Se, kuinka paljon ihminen tarvitsee kalsiumia vuorokaudessa, määräytyy paljolti sukupuolen ja iän perusteella. Taulukossa oleva sarake ”enintään päivittäin” on äärimmäinen kalsiumin saannin turvaraja eikä mitenkään suositeltava määrä kalsiumia. Turvarajan ylittäminen vaarantaa terveyden.

Aikuisten suositeltava kalsiumin saanti

Miehet Suositeltava määräpäivittäin Enintään päivittäin
19-50 v 1,000 mg 2,500 mg
51-70 v 1,000 mg 2,000 mg
71 ikävuoden jälkeen 1,200 mg 2,000 mg
Naiset
19-50 v 1,000 mg 2,500 mg
51 ikävuoden jälkeen 1,200 mg 2,000 mg

Kalsiumin imeytyminen suolesta elimistöön edellyttää D-vitamiinin saantia. Sen takia kalsiumvalmisteisiin on yleensä lisätty D-vitamiinia vaihdellen 5, 10 tai 20 mikrogrammaa (mcg). Varsin harva elintarvike sisältää luonnostaan D-vitamiinia. D-vitamiinin saannin turvaamiseksi sitä on lisätty maitoihin, joihinkin muihin maitotaloustuotteisiin ja kasvirasvavalmisteisiin. Voi, joka on puhdas luonnontuote, ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistamiseen ihossa silloin, kun oma varjo auringossa on enintään oman pituuden mittainen. Tällainen tilanne on vain keskikesällä.

Koska elimistö itse ei valmista eikä tuota kalsiumia, elimistön kalsiumin saanti on turvattava ruoasta saatavalla kalsiumilla ja/tai kalsiumvalmisteita käyttämällä. Eniten kalsiumia sisältäviä elintarvikkeita ovat

  • maito, piimä, jugurtti, juusto ja muut maitotaloustuotteet
  • tummanvihreät lehtivihannekset kuten parsakaali ja kaali
  • kala, jotka ovat syötävä ruotoineen kuten muikku, silakka, sardiinit ja säilykekalat
  • ne muut elintarvikkeet, joihin on LISÄTTY kalsiumia kuten soijavalmisteet, eräät mehuvalmisteet

Vaikka söisitkin terveellisesti, voi olla, ettet aina saa ravinnosta riittävästi kalsiumia. Tällöin kalsiumin saanti on turvattava kalsiumvalmisteita käyttämällä. Tällaisia tilanteita ovat:

  • kasvisruokavalion noudattaminen
  • laktoosi-intoleranssi, joka rajoittaa maitotuotteiden käyttöä
  • runsas proteiinien (lihansyönti) ja suolan saanti, koska ne lisäävät kalsiumin eritystä virtsaan
  • osteoporoosi
  • pitkäaikanen kortisonivalmisteiden käyttö, joka heikentää kalsiumin imeytymistä suolesta
  • suolistosairaudet, joissa kalsiumin imeytyminen on vaikeutunut.Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi keliakia ja erilaiset suolistotulehdukset.

Kaupan olevat kalsiumvalmisteet sisältävät erilaisia kalsiumsuoloja, jolloin kalsiumvalmisteen kalsiumin määrä ja pitoisuus vaihtelee suurestikin. Yleensä pakkauksen tavaraselosteessa kerrotaan, kuinka paljon mineraali- eli elementaari- eli puhdasta kalsiumia yksi tabletti sisältää. Tavallisimmat kalsiumvalmisteissa käytetyt kalsiumsuolat:

  • Kalsiumkarbonaati sisältää 40 % puhdasta kalsiumia
  • Kalsiumsitraatti sisältää 21% puhdasta kalsiumia
  • Kalsiumglukonaatti sisältää 9 % puhdasta kalsiumia
  • Kalsiumlaktaatti sisältää 13 % puhdasta kalsiumia

Suomessa markkinoilla olevat useimmat kalsiumvalmisteet ovat kalsiumkarbonaattivalmisteita. Kalsiumkarbonaatti on halpa ja hyvä kalsiumvalmiste ja sisältää eniten puhdasta kalsiumia suhteessa painoonsa.

Kalsiumvalmisteet sisältävät nykyään D-vitamiinia ja joskus muitakin mineraaleja kuten magnesiumia (ei Suomessa tällä hetkellä ainakaan apteekeissa myynnissä olevissa kalsiumvalmisteissa).

Kalsiumin määrä

Kustakin kalsiumvalmisteesta saatavan puhtaan kalsiumin määrä on ratkaisevaa terveyden kannalta. Yleensä kalsiumvalmisteet on valmistettu siten, että riippumatta kalsiumsuolasta puhtaan kalsiumin määrä aikuisille valmistetuissa tableteissa on 500 mg/tabletti. Näin menetellen esimerkiksi kalsiumkarbonaatista valmistettu 500 mg kalsiumtabletti sisältää 1250 mg kalsiumkarbonaattia, koska kalsiumkarbonaatissa on vain 40 % kalsiumia. Riittävän 1-1,2 g päivittäisen kalsiumin saannin turvaamiseksi on tiedettävä paljonko puhdasta kalsiumia tabletti sisältää. Erityisesti luontaistuotekaupan kalsiumvalmisteiden kalsiumsisältöjen kanssa tulee olla tarkka.

Suomalainen D-Calsor tabletti on poikkeus edellä kuvattuun ”sääntöön”, sillä kukin tabletti sisältää 93 mg kalsiumia. D-calsorin annosteluohje on 1-4 tablettia/vrk aikuisille ja yli 2 v lapsille. Annosteluohje tarkoittaa 93mg – 372 mg päivittäistä saantia, joka voi olla riittämätön saanti monelle aikuiselle.

Kalsiumin sivuvaikutukset

Yleensä elimistömme sietää hyvin kalsiumvalmisteiden käyttöä. Kuitenkin joillakin sivuvaikutuksena voi ilmetä ummetusta ja ilmavaivoja. Jos näin käy, on syytä kokeilla toista kalsiumvalmistetta.

Kalsiumin yhteysvaikutukset

Kalsiumvalmisteilla voivat reagoida lääkkeiden kanssa, kuten verenpainelääkkeiden, synteettisesti valmistettujen kilpirauhashormonien, bisfosfonaattien, antibioottien ja kalsiumsalpaajien kanssa. Lääkkeet voivat heikentää kalsiumin imeytymistä suolesta (esim kortisoni pitkäaikaiskäytössä) tai vähentää kalsiumin erittymistä virtsaan (tiatsididinesteenpoistolääkkeet). Ko lääkkeitä käyttävien henkilöiden on perusteltua kysyä lääkäriltään, millainen kalsiumvalmiste ja miten annosteltuna ja otettuna sopii käytettäväksi mainittujen lääkehoitojen kanssa.

Esimerkiksi bisfosfonaatti on otettava vähintään 3 tuntia ennen kalsiumia, tetrasyksilliniantibiootit vähintään 2 tuntia ennen tai 4-6 tuntia kalsiumin ottamisen jälkeen ja pitkäaikaisesssa kortisoninkäytössä kalsiumannosta nostettava ja tiatsidinesteenpoistolääkkeitä käytettäessä seerumin D-vitamiinipitoisuutta seurattava ja kalsiumannos mitoitettava mittausten perusteella sopivaksi.

Kalsiumvalmistemuodot

Kalsiumvalmisteita valmisteita on saatavana ainakin tabletteina, pureskelutabletteina ja poretabletteina (neste). Jos henkilö ei voi niellä tabletteja, hän voi valita puru- tai poretabletin(nesteen).

Kalsiumin imeytyminen suolesta

Kalsiumin täytyy imeytyä suolesta, jotta se pääsisi elimistömme käyttöön. Kalsium imeytyy parhaiten pieninä 500mg ja sitä pienempinä annoksina otettuna aterian yhteydessä. Kalsiumsitraatti, jota ei ole Suomen markkinoilla; on poikkeus, koska se imeytyy yhtä hyvin tyhjästä vatsasta kuin aterian yhteydessä otettuna. Tästä syystä kalsiumsitraattivalmiste sopii henkilöille, joiden maha on hapoton tai vähähappoinen, kuten monella 50 v täyttäneellä henkilöllä on. Kalsiumsitraatti kalsiumvalmiste olisi paras valmiste henkilöille, jotka käyttävät happosalpaajalääkitystä tai sairastavat tulehduksellisia suolistosairauksia tai kärsivät suolen imeytymishäiriöistä.

Raparperi ja pinaatti sisältävät oksaalihappoa ja kokojyväviljat fytiinihappoa, jotka muodostavat yhdessä kalsiumin kanssa liukenemattomia yhdisteitä, jotka eivät imeydy suolesta. Tämän haitan estämiseksi kalsiumvalmisteita ei tule käyttää kahteen tuntiin mainittujen ruoka-aineiden/ ruokien käytön jälkeen.

 

Kalsiumin liikasaanti

On sairauksia, joissa kalsiumia kertyy liikaa verenkiertoon (hyperkalsemia). Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi sarkoidoosi, heikentynyt munuaisten toiminta tai vajaa toiminta. Myös liikkumattomien esimerkiksi vuoteeseen sidottujen potilaiden kalsiumin saanti voi olla liiallista. Tällaisessa tilanteessa on vältettävä ehdottomasti kalsiumvalmisteiden käyttöä tai käytettävä suositeltua pienempiä kalsium annoksia. Kätöstä ja annoksesta on syytä keskustella aina hoitavan lääkärin kanssa.

Tiatsidia sisältävät nesteenpoistolääkkeet vähentävät kalsiumin erittymistä virtsaan, jolloin seerumin kalsiumpitoisuus voi nousta. Kalsiumvalmisteita ja tiatsidinesteenpoistolääkkeitä samanaikaisesti käytettäessä on seurattava elimistön kalsiumpitoisuuksia ( seerumin kalsiumpitoisuuden määritys) ja käytettävä kalsiumannos määriteltävä näiden mittausten perusteella.

On tutkimusnäyttöä kalsiumin ja sydän- ja verisuonisairauksien yhteydestä. Liikamäärä kalsiumia voi kertyä valtimoiden seinämiin kertyneisiin rasvakertymiin (plakkeihin) ateroskleroosiksi, joka lisää sydäninfarktin vaaraa.

On myös ristiriitaista tutkimusnäyttöä kalsiumin ja eturauhassyövän välisestä yhteydestä. Muutamissa tutkimuksissa on näyttöä siitä, että suureen kalsiumin saantiin maitotuotteista ja kalsiumvalmisteista liittyisi suurentunut eturauhassyövän vaara. Kuitenkin vastikään julkaistu tutkimus kumoaa aiempien tutkimusten tulokset. Tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia varmuuden saamiseksi asiasta.

Ruoan sisältämä kalsium on yleensä turvallinen, mutta ylimäärä ruoan kalsiumiakaan ei ole hyvä eikä suojaa luita sen enempää. Jos saat ylimäärin kalsiumia ruoasta ja kalsiumvalmisteista, terveyshaittojen vaara kasva. Niitä ovat esimerkiksi

  • Munuaiskivet
  • Eturauhassyöpä
  • Ummetus
  • Kalsiumin kertyminen valtimoiden seinämiin
  • Raudan ja sinkin imeytymisen häiriintyminen suolessa
  1. Elimistön D-vitamiinipitoisuudella vaikutusta Parkinsonin taudin oireisiin

Tämän vuoden tammikuun Journal of Parkinson’s Disease lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan elimistön korkeat D-vitamiinipitoisuudet ehkäisevät Parkinson tautia sairastavien potilaiden aivotoiminnan häiriöitä ja masennusta. Jos havainto osoittautuu paikkansa pitäväksi, D-vitamiini voi vaikuttaa samalla tavalla myös monia muita keskushermoston hitaasti eteneviä rappeumasairauksia potevia henkilöitä ehkäisemällä ja hidastamalla aivotoiminnan muutoksia.

Tutkimuksessa selvitettiin liki 300 Parkinsonin tautia sairastavan potilaan elimistön D-vitamiinipitoisuudet. Niillä havaittiin käänteinen yhteys Parkinsonin taudin fyysisiin oireisiin, aivojen älylliseen toimintaan ja masentuneisuuden määrään eli mitä suurempi elimistön D-vitamiinipitoisuus, sitä vähäisemmät olivat haitat. Käänteinen yhteys oli voimakkain potilailla, joilla ei kehittynyt vielä dementiaa.

Kolmannes Parkinsonin tautia sairastavista potilaista kärsii sairauden edetessä enemmän tai vähemmän älyllisten toimintojen heikkenemisestä, joka saattaa ennakoida myöhemmin muistihäiriöitä ja dementiaa, siitä aiheutuvaa laitoshoidon tarvetta ja eliniän lyhenemistä.

Tutkimuksessa ei selvitetty sitä, oliko auringonvalon vaikutuksesta syntyneellä D-vitamiinilla, ruoasta saadulla D-vitamiinilla ja D-vitamiinivalmisteista saadulla D-vitamiinilla samat vai erilaiset vaikutukset Parkinsonin tautiin.

(toimitus huomauttaa: ihon valmistama, ruoan sisältämä ja D-vitamiinivalmisteiden D-vitamiini on kemiallisesti samaa D3 vitamiinia; poikkeuksena tähän ovat sienien sisältämä D2 vitamiini, joka elimistössä muutetaan D3 muotoon)

Kuvatun tutkimushavainnon tarkentaminen ja varmistaminen edellyttää vielä lisätutkimuksia.

 

  1. Kutsu tämän vuode opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan

Suomen Osteoporoosiyhdistyksen järjestämät neljännet vuosittaiset opinto- ja virkistyspäivät järjestetään Heinolassa kylpylähotelli Kumpelissa 17. – 18.6.2014. Päivien teema on OMA HOITO. Opinto- ja virkistyspäivät on tarkoitettu kaikille Luustoliiton jäsenyhdistysten jäsenille.

Opinto- ja virkistyspäivien tavoitteena on:

– tarjota ajankohtaista tietoa osteoporoosista

– tarjota tilaisuus kysyä asiantuntijoilta osteoporoosiin liittyvistä asioista

– päivittää ja syventää oma hoidon tietämystä

– tutustua ja tavata tuttuja ja muita osteoporoosia potevia ihmisiä ja vaihtaa kokemuksia

– virkistyä muiden seurassa liikkumalla, rentoutumalla kylpylässä ja kesäteatterissa sekä tutustumalla Heinolan kaupunkiin.

Opinto- ja virkistyspäivien osallistumismaksu on 190 euroa/osallistuja 2 hh majoituksella tai 230 euroa/osallistuja 1 hh majoituksella. Hinta kattaa majoituksen, täysihoidon, kylpylän käytön, kesäteatteriesityksen, luennot ja jumpat eli kaiken. Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla majoitusvalinnastasi riippuen joko 190 euron tai 230 euron osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille FI89 8000 1670 4512 94 ja kirjoittamalla maksumääräykseen viestiosaan oma nimi ja postiosoite. Ilmoittautuminen 30.4 mennessä, kuitenkin viimeistään 15.5 2014. Ota mukaasi puolisosi ja ystäväsi. Jos hän ei halua osallistua luentoihin eikä jumppiin, mutta on mukana lounailla, päivällisellä, aamupaloilla ja teatterissa, voit vähentää hänen osaltaan osallistumismaksusta 20 euroa. Kerro maksumääräysosaan puolisosi tai ystäväsi nimi. Ystäväsi voi ilmoittautua myös erillisenä osallistujana.

OPINTO JA VIRKISTYSPÄIVIEN OHJELMA:

TIISTAI 17.6.2014

Puheenjohtaja: Olli Simonen, erikoislääkäri, Suomen Osteoporoosiyhdistyksen puheenjohtaja

9.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

10.00 Päivien avaus, johdatus osteoporoosiin ja omahoitoon

10.30 Liikunta hyvän luuston ja lihasten terveyden edellytys

11.30 Jumppa luuston ja lihasten hyvinvoinniksi – varaa jumppavaatteet valmiiksi päällesi!

12.30 Lounastauko (keittolounas))

13.30 Siirtyminen yhdessä kävellen hotelli Kumpelista kesäteatteriin (10-15 min kävelymatka)

14.00 Heinolan kesäteatteri: ILMAISTA RAHAA

Komedian päähenkilö Erkki Joutsen on keksinyt oivan ansaintakeinon, sosiaaliturvan lypsämisen keinolla millä hyvänsä. Erkin rakennelma uhkaa sortua, kun Kelan tarkastaja saapuu hänen kotiinsa…

Kesäteatterin väliajalla kahvit ja kahvileivät kauniisti entisöidyssä WPK-talossa.

n. 16.30 Vapaasti käytettävää aikaa itse kunkin valinnan mukaan

  1. kylpylässä virkistäytymiseen, kylpylässä useita eri saunoja ja hotellissa asuville kylpylän käyttö on ilmaista
  2. museoihin tutustuminen, Heinolassa on useita laadukkaita museoita; Heinolan Taidemuseo, Kaupungin museo, Lääninkivalteri Aschanin talo, Galleria Lambert …
  3. opastettu kaupunkikävely; lintutarha, vesitorni, Siltasaaren Cafe Kailas, Harjupaviljonki, puistot…

Opastetun kävelykierroksen reittivalintaan voi vaikuttaa.

n. 19.30 Päivällinen hotelli Kumpelissa

KESKIVIIKKO 18.6.2014

Puheenjohtaja Suomen Osteoporoosiyhdistyksen varapuheenjohtaja, erikoislääkäri Timo Ihamäki

7.00-8.00 Aamiainen hotellissa yöpyville

8.00 Jumppaa – luusto vahvaksi, lihakset kuntoon ja tasapaino hallintaan. Varaa jumppavaatteet yllesi

9.00 Laske Frax laskurilla oma murtumariskisi – ja osaa toimia sen mukaan (laskuharjoitus: osallistuja laskee oman riskinsä)

Turvaa kalsiumin ja D-vitamiinin saantisi (laskuharjoitus: osanottaja laskee oman saantinsa)

10.30 Estä vanhenemiseen liittyvä kuihtuminen ja raihnaistuminen – sarkopenia (tietoa ja laskuharjoitus)

11.00 Mitä uutta osteoporoosista

– Uudistettu käypä hoito suositus (keskeinen sisältö)

– Lääkerintamalla tapahtunutta ja tapahtuvaa

12.00 Kysy mitä vain osteoporoosista

13.00 Buffet -lounas hotelli Kumpelin ravintolassa , Hyvää kotimatkaa!

Nähdään Heinolassa !

 

 

 

 

Suomen osteoporoosiyhdistyksen

OSTEOUUTISET 2a/2014

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Toimittanut Olli Simonen

 

29.4.2014 ilmestyneessä Osteouutisten numerossa 2/2014 lupasin toimittaa lukijoillemme uuden osteoporoosin käypä hoito suosituksen potilasversion, jossa 39 sivuinen lääkäreille ja terveydenhuoltohenkilöstölle tarkoitetut paljon ammattisanastoa sisältävät suosituksen asiat on kirjoitettu yleisesti luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.

Ammattihenkilöille tarkoitettu uudistettu osteoporoosisuositus on löydettävissä osoitteessa http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi24065 ja sen uudistettu potilasversio, joka on jäljempänä, osoitteessa http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00023&suositusid=hoi24065 .

 

———————————————————————————————————————————————

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettaman asiantuntijatyöryhmän laatima

OSTEOPOROOSIN KÄYPÄ HOITO – SUOSITUKSEN POTILASVERSIO

 

Johdanto

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun tiheys ja laatu ovat heikentyneet niin, että se altistaa luun murtumille. Vuosittain Suomessa tapahtuu 30 000–40 000 luunmurtumaa, ja ainakin osassa syynä on luuston haurastuminen. Osteoporoosin ehkäisyssä tulee kiinnittää huomiota perusasioihin: kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, oikeat liikuntatottumukset sekä kaatumisten ehkäisy. Tarkoituksena on estää jo ensimmäisen murtuman ilmaantuminen.

 

Luu lukujen valossa

Ihmisen luu uusiutuu koko hänen elämän ajan. Luun määrä kasvaa 20–30 vuotiaaksi asti ja säilyy melko muuttumattomana aina nelikymppiseksi asti, jonka jälkeen luun määrä pienenee.

Osteoporoosin ensimmäinen oire on yleensä luunmurtuma ja siihen liittyvä kipu. Nikamamurtumat eivät aina ole edes kivuliaita, vaan ne voidaan todeta sattumalta tai huomata esimerkiksi pituuden lyhentymisenä. Jos henkilöllä on jo ollut osteoporoosiin liittyvä (osteoporoottinen) luunmurtuma, riski saada uusi murtuma on 2–4 kertaa suurempi kuin muilla.

Osteoporoosin syynä voi olla ikääntyminen tai sen voi aiheuttaa myös jokin sairaus tai lääke. Silloin, kun puhutaan sekundaarisesta osteoporoosista, kyseessä on yleensä tietyn sairauden tai lääkityksen aiheuttama luukato. Myös sukupuoli vaikuttaa, sillä osteoporoosi on yleisempää naisilla, mutta osteoporoosin ilmaantuminen tapahtuu miehillä iäkkäämpänä kuin naisilla.

Nainen menettää hohkaluustaan (luukudos) elämänsä aikana noin 50 % ja putkiluuaineksestaan (raajan pitkä luu) noin 30 %, miehet vastaavasti 30 % ja 20 %. Naisilla menopaussi kiihdyttää luun määrän pienentymisestä entisestään.

 

Luuntiheysmittaus ja muut tutkimukset

Mitä aiemmassa vaiheessa osteoporoosi todetaan ja hoito aloitetaan, sitä parempi, sillä tarkoituksena on, ettei ensimmäistäkään murtumaa pääsisi syntymään.

Osteoporoosin toteamiseksi tarvitaan luuntiheysmittausta. Mittaus tulee tehdä, jos

  • henkilöllä on ollut aiempia ns. pienienergiaisia (kaatuminen samalta tasolta tai putoaminen matalalta) murtumia
  • hänellä on osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia (esimerkiksi suoliston imeytymishäiriöt, tulehdukselliset reumasairaudet, diabetes, munuaissairaudet) tai muita tekijöitä (esimerkiksi osteoporoosille altistava lääkitys)
  • hänellä on jo ikää tai hän on altis kaatumaan
  • röntgenkuva antaa syyn epäillä osteoporoosia tai
  • hänen pituutensa on lyhentynyt selvästi (vähintään 5 cm).

Luuntiheys tulee mitata lannerangasta tai reisiluun yläosasta ns. kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA). Osteoporoosin tunnistamista varten luuntiheysmittauksen lisäksi otetaan tarvittaessa verikokeita ja muita lisätutkimuksia.

 

Pienentynyt luuntiheys

Normaali luuntiheys ei tarkoita sitä, ettei henkilö voisi saada murtumia, murtumariski kasvaa aina, kun luuntiheys pienentyy. Ikääntyneillä, joilla luuntiheys on yleensä pieni, kaatuminen on pahin murtuman aiheuttaja. Luuntiheyden arvioinnissa voidaan käyttää apuna ns. FRAX-riskitekijälaskuria 1, sillä sen avulla voidaan löytää ne, joilla on suuri murtumariski.

Jos luuntiheys on pienentynyt 2,5 SD (keskihajontayksikköä) tai enemmän naisväestön huipputiheyden keskiarvosta (T-score ≤ -2,5), on kyse osteoporoosista.

Jos tiheys on 1–2,5 SD:tä kyseistä keskiarvoa pienempi, on kyseessä pienentynyt luuntiheys eli osteopenia.

 

Lääkkeetön omahoito

Osteoporoosin ehkäisyn tavoitteena on murtumien ehkäisy, ja kaatumisen ehkäisy on tärkeä osa sitä.

Mitä voin tehdä itse ehkäistäkseni osteoporoosia ja murtumia?

  • huolehdi riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista
  • huolehdi riittävästä liikunnasta
  • lopeta tupakointi
  • ehkäise kaatuminen jo ennalta.

Kalsium

Kalsium on luuston tärkein rakennusaine, jonka tärkein lähde meille suomalaisille ovat maitotuotteet. Joidenkin tutkimustulosten perusteella kalsiumilla voisi olla vaikutusta sydän- ja verisuonitautiriskiin, mutta ravinnon kalsiumilla sitä ei ole todettu, joten ravinto on kalsiumin lähteenä turvallinen vaihtoehto. Jos kalsiuminsaanti jää vähäiseksi, sitä on syytä täydentää kalsiumlisällä. Kalsiuminsaantisi voit kätevästi testata kalsiumlaskurilla.

Osteoporoosipotilaan kalsiumin saannin tulisi olla 1 000–1 500 mg/vrk.

D-vitamiini

Vuonna 2007 julkaistussa suomalaisessa väestötutkimuksessa todettiin, että aika monella aikuisella on selvä D-vitamiinipuutos: keskimääräinen D-vitamiinipitoisuus oli miehillä 58,2 ja naisilla 57,1, kun yleisesti hyväksytty D-vitamiinipuutoksen raja on alle 50 nmol/l. D-vitamiinilisä saattaa siis olla tarpeen.

Osteoporoosipotilaan D-vitamiinin annostuksen tulisi perustua D-vitamiinipitoisuuden mittaukseen (S-25(OH)D-seerumipitoisuus). Tavoitearvo on 75–120 nmol/l.

D-vitamiinin luunmurtumilta suojaavan vaikutuksen oletetaan liittyvän seuraaviin tekijöihin: D-vitamiini auttaa luustoa saavuttamaan maksimaalisen mineraalitiheyden luuston kehityksen aikana, iäkkäillä se lisää lihasvoimaa ja hidastaa lisäkilpirauhasen liikaerityksestä johtuvaa osteoporoosia. D-vitamiini lisää luun määrä lapsilla ja nuorilla aikuisilla, hidastaa yhdessä kalsiumin kanssa luuntiheyden pienentymistä menopaussin ohittaneilla naisilla sekä vaikuttaa myönteisesti iäkkäiden ihmisten tasapainoon ja samalla ehkäisee kaatumisia.

Jotta D-vitamiini imeytyisi parhaiten, se tulee ottaa pääaterian yhteydessä.Tablettimuodossa oleva D3-vitamiini imeytyy paremmin kuin D2-vitamiini.

Alkuvuodesta 2014 julkaistiin uudet D-vitamiinisuositukset: yli 2-vuotiaille, nuorille ja aikuisille 10 µg/vrk ja yli 75-vuotiaille 20 µg/vrk (lähde: Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravintosuositukset 2014, kohta Vitamiini ja kivennäisaineet, D-vitamiini, s. 29).

Tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla, ja vaikutus on nähtävissä jo kasvuiässä. Tupakointi voi heikentää myös kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta.

Ole aktiivinen nuorena, vältä liikkumattomuutta vanhana

Liikunta on tärkeä osa osteoporoosin ehkäisyä. Lapsille ja nuorille suositellaan liikuntamuotoina vauhdikkaita leikkejä, maila- ja pallopelejä, voimistelua sekä muita liikuntalajeja, joissa yleensä juostaan ja hypitään (puhutaan myös ns. luuliikunnasta).

Aikuiset voivat harrastaa painoa kantavia liikuntalajeja, kävelyä ja juoksua; ikääntyville sopii ehkä paremmin kuntosaliharjoittelu, tanssi ja voimistelu sekä kävely.

Myös osteoporoosia sairastavien tulee liikkua; tällöin on tärkeää kehittää ja ylläpitää lihaskuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa.

 

Kaatumisen ehkäisy

Useimmat lonkkamurtumat syntyvät kaatumisen seurauksena. Kaatumisen riski kasvaa, jos jalkojen lihasvoima ja liikkuvuus on heikko ja näkö ja tasapaino ovat huonoja. D-vitamiini vaikuttaa iäkkäillä myös myönteisesti tasapainoon ja ehkäisee siten myös kaatumisia.

Laitoshoidossa olevilla naisilla, joiden lonkkamurtumariski on suuri, myös lonkkasuojaimista saattaa olla apua.

 

Osteoporoosin lääkehoito

Ikä on selkeä murtuman vaaratekijä, ja murtuman vaara kaksinkertaistuu aina jokaista kymmentä ikävuotta kohti. Samoin aiempi murtuma ennustaa uutta murtumaa.

Osteoporoosin hoidon tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien estäminen.

Lääkehoito kohdistetaan iäkkäisiin ja niihin, joilla on suuri riski, sillä heillä murtumat ovat yleisempiä. Mikäli murtuma on jo tapahtunut, hoidossa pyritään lievittämään kipua ja ylläpitämään liikuntakykyä.

Potilasta hoidetaan lääkkein, jos hänellä on ollut pienienergiainen nikama-, lonkka-, ranne- tai olkavarsimurtuma, hänellä on todettu luuntiheysmittauksessa osteoporoosi tai osteopenia ja FRAX-riskilaskuri osoittaa merkittävää murtumariskiä tai hän käyttää kortisonihoitoa (glukokortikoidi).

 

Osteoporoosilääkitys

Lääkitys on kunkin potilaan kohdalla yksilöllinen. Yleensä käytetään yhtä lääkettä, sillä vaikka kahden lääkkeen on todettu lisäävän luuntiheyttä, sillä ei ole osoitettu olevan vaikutusta murtumien estoon. Varsinaisten luulääkkeiden ohella voidaan käyttää joissakin tapauksissa myös sukuhormonia (estrogeeni, testosteroni).

Varsinaiset luulääkkeet

Varsinaisia luulääkkeitä ovat bisfosfonaatit, teriparatidi, denosumabi, strontiumranelaatti ja hormonihoitoja estrogeenit (naisille), tiboloni, raloksifeeni ja testosteroni (miehille).

Ensisijainen luulääke on suun kautta otettava bisfosfonaatti (alendronaatti, risedronaatti tai ibandronaatti). Näillä on todettu olevan hyvä teho, näistä on pitkä käyttökokemus eivätkä ne ole kalliita.

Bisfosfonaatit säilyvät luussa pitkään, ja ne vapautuvat sieltä hiljalleen. Ne poistuvat elimistöstä munuaisten kautta, joten ne eivät sovi vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville. Jos suun kautta otettava lääke ei sovi, bisfosfonaatti voidaan antaa myös suoneen; tällöin lääkkeenä on tsoledronaatti.

Strontiumranelaattia käytetään vain vaikean osteoporoosin hoidossa, mutta sen käytön esteitä ovat vaikea munuaisten vajaatoiminta, aiemmat veritulpat tai veritulppariski sekä kohonnut verenpaine. Kyseisen lääkkeen käyttöä on rajoitettu turvaongelmien takia.

Muita lääkkeitä ovat teriparatidi, jonka käyttö on rajoitettu 24 kuukauteen sekä denosumabi, joka annostellaan ruiskeena 6 kuukauden välein. Denosumabia voidaan käyttää myös miehillä eturauhassyövän hormonihoitoon liittyvän luun haurastumisen hoitoon. Denosumabi ei kerry luustoon, vaan sen vaikutus jatkuu niin kauan kuin lääkettä on verenkierrossa.

Naisten sukuhormonihoidot

Monet estrogeenin määrää pienentävät tekijät heikentävät naisten luun kuntoa jo ennen menopaussia: esimerkiksi naisella yli vuoden kestävä kuukautisten puuttuminen (amenorrea) ja alle 45-vuotiaana alkanut menopaussi ovat molemmat osteoporoosin riskitekijöitä. Hormonihoito on edullinen ja tehokas lääke vaihdevuosioireisille naisille, joiden luuntiheys on alentunut, jos heille eivät muut luulääkkeet jostain syystä sovi. Hormonihoito suojaa luuta niin pitkään kuin sitä käytetään, mutta suoja katoaa nopeasti lääkityksen loputtua.

Menopaussiin liittyvä estrogeenihormonihoito ja tibonololi parantavat luuntiheyttä ja estävät kaikenlaisia murtumia. Estrogeenihoito voi lisätä naisen rinta- ja kohtusyöpäriskiä, joten hyödyt ja haitat on harkittava jokaisen potilaan kohdalla erikseen.

Lääkehoitoa jatketaan ainakin 3–5 vuotta, jonka jälkeen tarve arvioidaan uudestaan. Poikkeuksena on teriparatidihoito, jonka pituus on maksimissaan 24 kuukautta. Denosumabihoidon kesto on vielä epäselvä.

Lääkitykseen liittyvät yleiset ja vakavat haittavaikutukset

Bisfosfonaattien ja strontiumrenelaattien tavallisimpia haittavaikutuksia ovat vatsavaivat (kivut, ummetus, ripuli, ilmavaivat) ja bisfosfonaattien osalta myös luusto-, nivel- tai lihaskivut. Tsoledronaatin antoon (infuusion yhteydessä) saattaa liittyä flunssan kaltaisia oireita, joita voidaan lievittää parasetamolilla tai ibuprofeenilla.

Bisfosfonaatteihin liittyviä vakavia haittavaikutuksia ovat reisiluun epätyypilliset murtumat ja leukaluun osteonekroosi (luukuolio). Tästä syystä lääkitystä harkittaessa hampaat on hoidettava kuntoon. Samoja vakavia haittoja saattaa liittyä myös denosumabin käyttöön.

 

Pitkäaikainen glukokortikoidihoito

Pitkäaikaiseen glukokortikoidihoitoon liittyy merkittävä luuntiheyden lasku ja murtumariskin kasvu, joka on nopeinta lääkityksen alussa (3–6 kuukautta lääkityksen aloituksesta). Jos potilaan FRAX:lla arvioitu murtumariski on yli 10 % kymmenen vuoden aikana, suositellaan sekä naisille että miehille luulääkehoidon aloittamista.

 

Osteoporoosi ei ole pelkästään naisten sairaus

Luuston haurastuminen ei ole miehilläkään harvinaista, ja väestön ikääntyessä myös miesten osteoporoosi on lisääntyvä ongelma. Osteoporoosin ehkäisyn ja hoidon perusperiaatteet ovat samat miehillä ja naisilla: kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, sopiva liikunta ja tupakoimattomuus.

Miesten osteoporoosin hoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat alendronaatti, risedronaatti, tsoledronihappo, strontiumranelaatti ja teriparatidi sekä sukupuolihormoneista testosteroni.

Lasten osteoporoosin tunnistaminen ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon, mutta murtuma-alttiin lapsen perusselvitykset tapahtuvat perusterveydenhuollossa.

 

Murtuman hoito

Osteoporoosipotilaat ovat yleensä iäkkäitä henkilöitä. Monesti osteoporoottinen eli osteoporoosiin liittyvä nikamamurtuma syntyy hyvin helposti esimerkiksi vähäisen kaatumisen, kumartumisen tai nostoliikkeen aikana, ja tällöin syntyy myös äkillinen kipu. Kipulääkitys on yleensä tarpeen, mutta huumaavien kipulääkkeiden pitkäaikaista käyttöä tulee välttää. Kipua voidaan tarvittaessa lievittää 2–3 vuorokauden levolla, mutta pidempiaikainen paikallaan olo saattaa pahentaa osteoporoosia. Liikkumisen apuna voidaan käyttää selkätukia, tukikorsetteja ja -liivejä sekä muita liikkumisen apuvälineitä, kuten esimerkiksi rollaattoria. Lihasjännitystä voidaan helpottaa lämpöhoidolla ja kevyellä hieronnalla.

 

Perusterveydenhuolto avainasemassa osteoporoosin toteamisessa

Kun potilas tulee hoitoon murtuman takia, on mietittävä osteoporoosin mahdollisuutta ja jos sellaista epäillään, asia tulee selvittää. Osteoporoosin ehkäisystä, diagnostiikasta ja hoidosta vastaa perusterveydenhuolto. Erikoishoitoa tarvitaan, jos osteoporoosi on erityisen vaikea, sitä esiintyy kasvuikäisellä lapsella tai nuorella tai se liittyy johonkin osteoporoosia aiheuttavaan taustasairauteen.

 

Hoidon seuranta

Osteoporoosin seuranta perustuu luuston mineraalitiheysmittauksiin, ja se toteutetaan yleensä perusterveydenhuollossa.

Mikäli tiheysmittauksessa on jo todettu osteopenia, mutta hoitona on lääkkeetön omahoito, tiheysmittaus tulee uusia 2–5 vuoden kuluttua. Jo lääkehoidossa oleville tiheysmittauksia tehdään 2–3 vuoden välein. Tavoitteena on, että luun tiheyden tulee pysyä ainakin hoitoa edeltävällä tasolla. Bifosfonaattihoidon lopettamisen jälkeen tiheysmittaus uusitaan 1–2 vuoden kuluttua.

Jos osteoporoosin lääkehoito on aloitettu nikamamurtuman perusteella ilman tiheysmittausta eikä sitä voida tehdä, tulee uusin nikamamurtumien ilmaantumista seurata röntgenkuvin.

Potilasversion on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen on tarkastanut työryhmän puheenjohtaja, LKT, dosentti, sisätautien, endokrinologian ja geriatrian erikoislääkäri Leo Niskanen Fimeasta.

 

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Artikkelin tunnus: khp00023 ( 000.000)

© 2014 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia.

 

 

Suomen osteoporoosiyhdistyksen

OSTEOUUTISET 2/2014

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Toimittanut Olli Simonen

 

OSTEOPOROOSIN KÄYPÄ HOITO – SUOSITUKSET ON PÄIVITETTY AJANTASALLE

Osteoporoosia koskevat uudet päivitetyt Käypä hoito suositukset julkistettiin 29.4.2014 Helsingissä. Ensimmäiset suositukset valmistuivat v 2000 ja ne päivitettiin ajan tasalle viimeksi v 2006.

Hoitosuositukset on laadittu lääkäreiden, osteoporoosihoitajien ja muun terveydenhuoltohenkilöstön käyttöön. Niillä pyritään parantamaan osteoporoosin diagnostiikkaa ja yhtenäistämään ehkäisy- ja hoitokäytäntöjä viimeisimmän vahvan tutkimustiedon mukaisesti. Suosituksista on valmisteltu myös ns potilasversio.

 

Osteoporoosidiagnoosi ja murtumariski

Osteoporoosin diagnoosi tulee perustaa suositusten mukaan luuston tiheysmittaukseen silloin, kun henkilöllä ei vielä ole ollut osteoporoottisia murtumia.

Osteoporoosi on murtumasairaus. Osteoporoosin aiheuttaman murtumariskin arvioinnissa suositellaan käytettäväksi Maailman Terveysjärjestön toimesta laadittua Frax testiä, joka pystyy poimimaan tutkittavasta joukosta ne osteoporoosiriskihenkilöt, joiden luustontiheys on mitattava ja joiden osteoporoosiriski on niin selvä, että hoito on aloitettava. Frax testi löytyy verkosta ja Heinolan opinto- ja virkistyspäivillä jokainen osanottaja oppii käyttämään ko testiä ja laskee sen avulla oman osteoporoosimurtumariskinsä ja oppii tulkitsemaan laskemansa testin tuloksen.

 

Keskeisiä uudistettuja kohtia suosituksessa

  • Suositusten mukaan osteoporoosidiagnoosin tekeminen ja hoito on ensisijaisesti perusterveydenhuollon lääkäreiden tehtävä (nythän näin ei ole). Sanottu on suuri koulutushaaste perusterveydenhuollolle.
  • Suositus korostaa osteoporoosimurtumien merkitystä osteoporoosidiagnostiikassa ja lähtee siitä, että osteoporoositutkimukset on käynnistettävä heti ensimmäisen murtumakontrollin yhteydessä. Suositus korostaa myös nikamamurtumapotilaan tunnistamisen tärkeyttä, koska nikamamurtuma on lähes poikkeuksetta ensimmäinen osteoporoosimurtuma ja nikamavaiheessa tehty osteoporoosidiagnoosi ja aloitettu hoito ehkäisee tehokkaasti uudet osteoporoosimurtumat.

Suositus määrittelee 5 cm pituuden lyhenemän ja kumararyhtisyyden (kyfoosin) perusteiksi epäillä nikamamurtumaa ja osteoporoosia silloin, kun mitään ”rusahtamista” ja/tai äkillisesti ilmaantunut kipua selkärangassa ei ole havaittu.

  • Suosituksessa on määritelty yksityiskohtaisesti, mitkä laboratoriotutkimukset tulee tehdä tutkittaessa osteoporoosia ja sen mahdollisuutta.
  • Osteoporoosipotilaan elimistön D-vitamiinipitoisuudelle on määritelty uudistetussa suosituksessa tavoitetaso 75-120 nmol/l kalsidiolina mitattuna. Tältä osin suositus parantaa huomattavasti osteoporoosi- ja murtumapotilaiden hoidon tuloksia, poteehan neljä kymmenestä suomalaisesta tänä päivänä D-vitamiinin puutetta tai sen vakavaa puutetta.
  • Suositus nostaa ”uusina” osteoporoosipotilasryhminä esille miehet ja lapset. Väestön ikääntyessä miesten osteoporoosi ja osteoporoottiset murtumat ovat yhä tavallisempia. Suomalaisten lasten murtumista kolmannes on osteoporoosin aiheuttamia murtumia ja niihin on suurin syy D-vitamiinin puute (riisitauti). Lasten nostaminen tarkasteluun on erityisen tärkeää osteoporoosin ehkäisyn kannalta, koska luusto kasvaa, kehittyy ja vahvistuu osana lapsen ja nuoren normaalia kasvua ja kehitystä.
  • Suositus korostaa erityisesti kortisonihoitoihin liittyvää osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa. Asia, joka on ollut tiedossa runsas kolme kymmentä vuotta, on vielä pitkälti kyntämätöntä sarkaa terveydenhuollossamme.
  • Suosituksessa korostetaan myös kalsiumin riittävän saannin tärkeyttä. Oman kalsiumin saannin voi helposti laskea kalsiumlaskurilla, joka kuuluu myös Heinolan opinto ja virkistyspäivien ohjelmaan.

 

Osteoporoosin luulääkehoito

Suosituksen mukaan luulääkehoidon tavoite on estää osteoporoosipotilaan murtumat.

Lääkkeet käsitellään suosituksessa yksityiskohtaisesti niin, että hoitavalla lääkärillä on mahdollisuus räätälöidä entistä paremmin istuva luulääkehoito jokaiselle potilaalle.

Bisfosfonaattihoidossa voidaan pitää lääketauko 3-5 v sisällä edellyttäen, että luun tiheys on parantunut eikä murtumia ole ilmaantunut. Toisaalta meillä on hyviä kokemuksia bisfosfonaattien pitkäaikaiskäytöstä (10 v hoidoista).

Suosituksessa käsitellään myös bisfosfonaatti- ja denosumabihoitoihin liittyviä epätyypillisiä murtumia ja todetaan epätyypillisten murtumien riski hyvin pieneksi verrattuna hoidoilla estettävien murtumien suureen määrään. Julkistamistilaisuudessa korostettiin sitä, että epätyypillinen murtuma antaa vaihtelevan pitkään ennakko-oikeita, jotka on sekä potilaan että hoitavan lääkärin syytä tunnistaa ja sen seurauksena vähentää oirehtivan luukohdan rasitus minimiinsä luun terveyden palauttamiseksi.

Suosituksessa ei otettu kantaa K2 vitamiinin käyttöön osteoporoosin hoidossa, koska näyttö sen käytön hyödyistä ei ole riittävän pitävää. Toisaalta K-vitamiineja on runsaasti ruokavalioomme sisältyvissä vihreissä kasviksissa, totesivat käypä ryhmäläiset julkistamistilaisuudessa.

 

Omahoitoa koskevia suosituksia

Suositus korostaa iäkkäiden potilaiden oikean ja riittävän ravitsemuksen tärkeyttä, painon seurantaa (laihtua ja kuihtua ei saa), kaatumisen ehkäisyä ja liikuntaa. Suosituksessa on liikuntasuositukset eri ikäkausille.

Suosituksessa tuomitaan ankarasti tupakointi, koska tupakoivan henkilön luusto on nuoresta alkaen tupakoimattoman luustoa heikompi ja lisää tuntuvasti murtumariskiä.

Jos Osteouutiset saa lääkäriseura Duodecimilta luvan julkaista potilasversion käypä hoito suosituksista, se toimitetaan tämän numeron lisäyksenä viikon sisällä tilaajille.

 

Heinolan opinto- ja virkistyspäivät 17-18.6.2014

Päiville ilmoittautuminen päättyy 15.5.2014. Päivillä käsitellään paljolti käypä hoito suosituksen asioita – tervetuloa kaikki tiedonjanoiset ja virkistystä kaipaavat Heinolaan.

 

 

 

Suomen osteoporoosiyhdistyksen

OSTEOUUTISET 3/2014

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Toimittanut Olli Simonen

 

Hei ja hyvää syksyä kaikille

 

Kuluva kesä on ollut todellinen intiaanikesä tarjoten auringonvalosta saatavaa D-vitamiinia yllin kyllin. Ilman sitä ovat jääneet auringolta ja helteeltä suojassa sisätiloissa pysytelleet henkilöt kuten monet yksinasuvat vanhukset ja pitkäaikaishoitolaitosten asukkaat ja potilaat. Nyt syksyn alkaessa myös muille tulee D-vitamiinivaje. Nyrkkisääntö auringonvalon suhteen on, että D-vitamiinia muodostuu ihossa auringon valon vaikutuksesta silloin, kun oma varjo auringon paistaessa ei ole pidempi kuin oma pituus.

D-vitamiinin määrä puolittuu elimistössä kolmessa viikossa. Siksi jokainen meistä Suomessa joutuukin huolehtimaan itse syksyn, talven ja kevään aikana elimistön D-vitamiinitäydennyksestä, kun auringon D-vitamiinia ihossa muodostava ultravioletti B säteily on ehtynyt syksyllä, talvella ja vielä pitkään keväälläkin.

Ravinnosta saamme jonkin verran D-vitamiinia, mutta ei alkuunkaan riittävästi. Professori Matti Välimäen ohje ”20 µg D-vitamiinia joka päivä vauvasta vaariin” on toimiva ajankohtainen käytännön vähimmäisohje meille jokaiselle. (Suomen Lääkärilehti 21/2013). Tosin 0-2 v iässä puolet (10µg) professorin päiväannoksesta riittää.

Parasta kuitenkin olisi, jos elimistön D-vitamiinipitoisuus mitattaisiin ja D-vitamiinin tarve määriteltäisiin sen perusteella. Terveytemme kannalta olisi hyödyllisintä, jos elimistömme D-vitamiinipitoisuus olisi 75-120 nmol/L kalsidiolina mitattuna osteoporoosin käypä hoito-suosituksen mukaisesti.

Riittävä D-vitamiinin saanti on perusedellytys hyvälle luuston terveydelle ja lihasten toiminnalle. Lisäksi se saattaa olla apuna useiden sairauksien (diabetes, MS- tauti, reuma, monet kasvaimet) ja tulevan syksyn ja talven infektiotautien torjunnassa.

 

 

Onnistuneet opinto ja virkistyspäivät viime kesänä Heinolassa

Kolmisenkymmentä osteo/luustoyhdistyksen jäsentä seitsemästä eri yhdistyksestä kokoontui 17-18.6.2014 Heinolaan oppimaan terveysasioita, osteoporoosin omahoitoa ja virkistäytymään. Päivien asiantuntijaluennoista vastasivat professorit Ilkka Vuori ja Ilari Paakkari sekä allekirjoittanut, osteouutisten toimittaja. Luentojen lisäksi jokainen osanottaja laski tietokoneella oman murtumariskinsä ja kalsiumin saannin riittävyyden. Ohjelmaan sisältyi myös lihaksia ja luustoa vahvistavaa liikuntaharjoittelua ja tasapainoharjoittelua.

Ohjelman virkistysosiota oli vahvistettu. Osion ensimmäinen osa oli perinteisesti Heinolan kesäteatterin esitys ”Ilmasta rahaa” komedia, jossa esiteltiin ja käsiteltiin sosiaaliturvajärjestelmäämme ratkiriemukkaasti niin, että naurua riitti kyyneliin asti. Teatterikahvit ja leivokset nautittiin väliajalla Heinolan kaupungin edustustiloissa. Seuraavaksi tutustuttiin Heinolan nähtävyyksiin oppaan johdolla. Nähtävää ja kuultavaa Heinolassa onkin, sillä Heinola oli Ruotsin vallan ja vielä osin Venäjän vallan aikana Etelä-Suomen läänin pääpaikka. Kaupunkikierroksen sijasta ja sen jälkeen saunottiin ja kylvettiin hotellimme kylpylässa . Illan lopuksi nautimme yhteisen hotelli Kumpelin tarjoaman teatteripäivällisen. Puheensorinasta päätellen opinto- ja virkistyspäivät olivat onnistuneet ja ”porukka” tyytyväisiä. Päivistä laajemmin seuraavassa Luustotieto lehdessä.

Ensi kesän opinto- ja virkistyspäivät järjestetään perinteisesti Heinolassa 13-14.6.2015. Silloin paneudutaan ainakin osteoporoosin lääkehoitoihin, ravitsemuskysymyksiin, vertaistukiasioihin ja kaatumisen välttämiseen. Panehan ensi vuoden opinto- ja virkistyspäivien päivämäärä kalenteriisi.

 

Proteiinin saannilla yhteys pitkään ikään 65 ikävuoden jälkeen

Yli 65 vuotiailla henkilöillä riittävä proteiinin saanti lisää elinvuosia.

Tri Valter Longo Etelä-Kalifornian yliopistosta analysoi yli 6800 yli 50 vuotiaan amerikkalaisen kansalliseen ravitsemus- ja terveystutkimukseen osallistuneen amerikkalaisen proteiinin saannit ja terveydentilaat. Tutkittavat henkilöt jaettiin kolmeen eri ryhmään sen mukaan kuinka suuren osan päivittäisestä energiastaan he saivat proteiineista. Ryhmittely oli seuraava: suuri proteiinin saanti (20 % tai enemmän kokonaisenergian saannista), kohtuullinen proteiinin saanti (10-19 %) ja vähäinen proteiinin saanti (10 % tai vähemmän).

Tutkijat havaitsivat 50-65 v ikäisillä henkilöillä suuren proteiinin saannin liittyvän 75 % suurempaan kuolleisuuteen kuin vähän proteiinia saavilla samanikäisillä henkilöillä. Syöpä oli kuolinsyynä suuren proteiinin saannin ryhmässä neljä kertaa niin suurta kuin vähäisen proteiinin saannin ryhmässä. Kohtuullisen proteiinin saannin ryhmässä 50-65 ikäsillä syöpäisyys oli kolme kertaa niin yleistä kuin matalan proteiinin saannin ryhmässä.

Sen sijaan 65 vuotta vanhemmilla suuri proteiinin saanti näytti vähentävän kuolleisuutta liki kolmanneksen (28 %) ja syöpien yleisyyttä lähes kahdella kolmanneksella (60%). Tuloksiin ei vaikuttanut se, oliko proteiini eläin- tai kasviperäistä. Tuloksiin ei vaikuttanut myöskään se, tupakoiko tutkittava henkilö vai ei, oliko hänellä jokin pitkäaikaissairaus vai ei eikä se, miten suuri tutkittavan mahan ympärysmitta oli.

Suurella proteiinin saannilla havaittiin olevan yhteys myös diabetekseen lisääntymiseen ikään katsomatta.

Eläinkokeissa jo aiemmin tehdyt samansuuntaiset havainnot tukevat kuvattuja ihmishavaintoja. Eläintutkimuksissa paljon proteiinia sisältämä ravinto hiirillä lisäsi rinta- ja melanomakasvainten kasvua. Vähäinen proteiinin saanti iäkkäillä hiirillä vaikutti taas haitallisesti hiirten terveyteen.

Edellä mainittu tutkimus julkaistiin tämän vuoden maaliskuussa Cell Metabolism tieteellisessä lehdessä.

Toimitus. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan aikuisten ja yli 2 vuotiaiden proteiinin saanniksi suositellaan 10-20 % kokonaisenergian saannista, yli 65 v koskeva vastaava saantisuositus on 15-20 %. Jälkimmäinen saantisuositus tähtää vanhenevan ihmisen terveyden tukemiseen ja vanhuuden kuihtumisen (sarkopenian) ehkäisyyn.

 

Elimistön matala D-vitamiinipitoisuus pahentaa MS sairautta (multippeliskleroosia)

 

Multippeli skleroosi on vaikeasti ennakoitava sairaus, jonka seurauksena aivojen ja kehon väliset hermoyhteydet vaurioituvat ja lopulta eivät ollenkaan. Tämän hetken käsityksen mukaan kyseessä olisi
autoimmuunisairaus, jossa elimistö alkaa jostain syystä valmistamaan vasta-ainetta oman hermokudoksen myeliinikalvoja vastaan tuhoten ne.

Kuluvan vuoden tammikuussa JAMA Neurology tieteellisessä lehdessä julkaistussa tri Alberto Ascherion (Havard School of Public Health) tutkimuksessa mitattiin seurattiin 465 MS tautia sairastavan henkilön elimistön D-vitamiinipitoisuuksia taudin toteamisvaiheessa ja 6, 12 ja 24 kuukautta myöhemmin. Potilaiden aivojen ja hermojen terveyttä seurattiin kaikkiaan 5 vuotta lääkärin tarkastuksin ja aivojen magneettikuvauksin (MRI).

Tutkijat havaitsivat käänteisen yhteyden elimistön D-vitamiinipitoisuuden ja MS sairauden välillä: 12 kuukauden kuluttua seurannan aloittamisesta MS sairauden oireet ja paheneminen oli vähäisempää niillä henkilöillä, joiden elimistön D-vitamiinipitoisuudet olivat suurempia. Viiden vuoden kohdalla aivojen vaurioituminen, vaurioiden määrän kasvu, aivojen surkastuminen ja henkilön vammaisuus olivat vähäisempiä, jos elimistön mitattu D-vitamiinipitoisuus oli vähintään 50 nmol/L. Kyseiset havainnoista voidaan päätellä D-vitamiinin hidastavan MS sairastavan henkilön sairauden pahenemista.

Tutkijoiden mukaan MS potilaan elimistön D-vitamiinipitoisuus tulisi mitata heti sairauden toteamisvaiheessa ja D-vitamiininhoidon tulee olla vakiokäytäntö jokaisen MS potilaan hoidossa.

Toimitus: tutkimuksen havainnot vahvistavat osteoporoosin käypä hoito – suositustuksen D vitamiinisuositusta, jonka mukaan elimistön D-vitamiinipitoisuuden tulee on 75-120 nmol/L.

Tutkijoiden ehdotus D-vitamiinin käytöstä multippeliskleroosin hoidossa on yleistymässä.

Rustoa pystyttäneen tulevaisuudessa kasvattamaan vaurioituneen ja kuluneen ruston tilalle

Tri:t. Farshid Guilak and Charles Gersbach Duke yliopistosta ovat kehittäneet menetelmän, jolla aktivoidaan ihmisen kantasolut muuttumaan rustoa tuottaviksi soluiksi ja saadaan ne valmistamaan rustokudosta. Tämä mahdollistanee jatkossa rustoa, luuta ja muita sidekudoksia korvaavien siirrännäisten valmistamisen monien sairauksien hoitoon.

Rustokudosta tyypillisimmillään ovat kaikki nivelrustot ja nikamien välilevyt. Esimerkiksi nivelrikossa nivelrusto on vaurioitunut ja kuluu aikaa myöten olemattomiin. Sen seurauksena paljaat karheat luun päät hankaavat toisiaan vasten niveltä liikuttaessa aiheuttaen kipua, särkyä ja nivelen tulehtumista. Rikkoutuneen ja kuluneen ruston korvaaminen siirrännäisrustolle korjaa nivelen entiselleen terveeksi toimivaksi niveleksi.

Rustokudos on rakenteeltaan vettä, kollageenia, proteoglykaaneja ja rustosoluja. Kollageeni on säikeistä proteiinia, ihon, jänteiden, luun ja muiden sidekudosten perusrakenneosa. Rustossa kollageenisäikeiden väleissä ovat proteoglykaaneja. Ne yhdessä muodostavat ruston verkkomaisen rakenteen (ks kuva).

Kantasoluja, jotka aktivoidaan muuttumaan rustoa tuottaviksi soluiksi, on meidän jokaisen luuytimessä. Tri:t Guillakin ja Gersbachin menetelmässä kantasoluja käsitellään laboratorio-oloissa useilla eri kasvutekijöillä, jotka aktivoivat ja ohjaavat kantasolut muuttumaan omalla erityisellä kasvualustallaan rustoa valmistaviksi rustosoluiksi eli kondrosyyteiksi. Muutos tapahtuu kahdessa viikossa ja valmista rustoa alkaa syntyä tämän jälkeen neljässä viikossa.

Asia koskeva artikkeli on julkaistu tämän vuoden helmikuun Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisussa.

Uutisia lyhyesti

Osteoporoosin hoidossa siirryttäneen jatkossa yhä enemmän kahden samanaikaisesti käytettävän luulääkkeen käyttöön. Toinen lääkkeistä jarruttaa luunsyöjäsolujen eli osteoklastien toimintaa ja toinen lisää luun rakentajasolujen eli osteoblastien toimintaa. Näin menetellen luumäärän lisäys on useiden tutkimusten mukaan selvästi nopeampaa kuin käytettäessä vain jompaakumpaa lääkettä.

Tutkimuksissa luun syöjäsolujen eli luukadon hidastamiseen käytettyjä lääkeaineita ovat olleet aledronaatti (Aledronaatti, Fosavance), tsoledronaatti /Aclasta) ja denosumabi (Prolia). Luun rakentajasolujen aktivoinnissa käytetty lääkeaine on ollut lisäkilpirauhashormoni tai sen muunnos (Teriparatidi).

Aktiivisen huomion ja tutkinnan kohteena on pari viime vuotta ollut epäilys siitä, liittyykö lisäkilpirauhashormonin käyttöön osteosarkooman vaaraa. Epäilys on perustunut hiirillä tehtyihin havaintoihin. Usean tämän vuoden aikana julkaistun tutkimuksen mukaan hiirihavaintoja vastaavaa osteosarkoomavaaraa ei ole voitu osoittaa ihmisillä.

 

 

 

 

Suomen osteoporoosiyhdistyksen

OSTEOUUTISET 4/2014

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti

osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

 

Toimittanut Olli Simonen

 

(Tänä vuonna ilmestyneet Osteouutiset ovat nro 1, 2, 2a ja 3.)

 

1. Epätyypillisten reisiluun murtumien yleisyys

Juuri ilmestyneessä Calcified Tissue International tieteellisessä lehdessä julkaistiin tohtori

Angela G Jubyn ja kumppaneiden tekemä tutkimus  epätyypillisten reisiluun murtumien

yleisyydestä Kanadassa. Epätyypillisiksi reisiluun murtumiksi luokiteltiin  Amerikkalaisen luu- ja

mineraalitutkimusseuran (American Society for Bone and Mineral Research)

asiantuntujaryhmän laatimat epätyypillisen murtuman kriteerit täyttävät murtumat. Nämä

kriteerit ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja käytettyjä.

Tutkimukseen sisällytettiin kaikki Albertan kahdessa sairaalassa Kanadassa vuosina 2002 –

2013 hoidetut potilaat, joilla oli lonkka- tai muu reisiluun yläosan murtuma. Tutkimukseen

sisällytettyjen 349 potilaan sairauskertomukset, hoitomääräykset ja murtumien röntgenkuvat

tutkittiin. 79:llä potilaalla  todettiin reisiluun yläosan sarvennoisten alapuolinen eli

subtrokanteerinen murtuma, mutta murtumista vain 41 murtumaa täytti epätyypillisen

murtuman kriteerit. Viidennes murumapotilaista ei ollut koskaan käyttänyt bisfosfonaatti-

luulääkkeitä.

Tutkimuksen murtumaluvut tarkoittavat, että 100 000 suuruisessa yli 50 vuotiaassa

kanadalaisväestöjoukossa ilmaantuu joka vuosi keskimäärin 1,42 uutta epätyypillistä

murtumaa. Kun samanaikaisesti  samassa väestöjoukossa  ilmenee joka vuosi keskimäärin

103,47 uutta lonkkamurtumaa, on epätyypillisten murtumien määrä huomattavan pieni.

Toimitus: Se, että viidennes epätyypillisen murtuman saaneista potilaista ei ollut koskaan

käyttänyt bisfosfonaatteja, osoittaa, että epätyypillisten reisiluun yläosien murtumien syyt

eivät ole vielä täysin selvillä.

2. Miesten osteoporoosi

Maailman Osteoporoosipäivän ja –viikon teema tänä vuonna on miesten osteoporoosi. Kun osteo-

poroosia on perinteisesti pidetty naisten sairautena,  se on kuitenkin yhtälailla myös miesten sairaus.

Sitä mukaa kuin miesten keski-ikä nousee, miesten osteoporoosi ja osteoporoottiset murtumat yleistyvät.

Koska miehillä on jo suuremman kokonsa perusteella naisten luita kookkaammat ja vahvemmat luut,

luun murtumakynnyksen ylittyminen vie heiltä pidempään kuin naisilla. Tämä selittää pitkälti sen mitä

kansainvälisen Osteoporoosiliiton (International Osteoporosis Foundation=IOF) slogankuvasta  alla

viestitään: yksi kolmesta 50 vuotta täyttäneestä naisesta ja yksi viidestä miehestä kokee

ainakin yhden osteoporoottisen murtuman elämänsä aikana.

Kansainvälisen Osteoporoosiliiton ( IOF ) keräämien tietojen mukaan lonkkamurtumista

20-25 % sattuu miehille. IOF arvioi, että miesten osteoporoottisten murtumien määrä

v 2025 on yhtä suuri kuin naisten vastaava luku oli vuonna 1990. Miehillä lonkkamur-

tumiin liittyvä kuolleisuus on kaksi kertaa niin suuri kuin naisilla. Miehillä riski saada osteo-

poroottinen murtuma on yli kaksi kertaa niin suuri kuin riski sairastua eturauhassyöpään. –

Kaikki luetellut asiat ovat peruste paneutua myös miesten osteoporoosiin.

Miesten osteoporoosin kuusi tärkeintä syytä IOF:n mukaan ovat:

●   Cushingin oireyhtymä (oman lisämunuaisen liiallinen kortisonituotanto)

tai kolmea kuukautta pidempi kortisonihoito, kun päivittäinen kortisonin

käyttöannos on 5 mg tai sitä suurempi

●   Runsas alkoholin käyttö ( enemmän kuin kaksi annosta/päivä)

●   Kivesten vähäinen testosteronituotanto

●   Riittämätön kalsiumin saanti (vähemmän kuin 600 mg/päivä)

●   Tupakointi

●   Perinnölliset tekijät ( = miespuolisilla omaisilla ja sukulaisilla osteoporoosia

ja osteoporoottisia murtumia)

3. Liiallinen D-vitamiinin saanti voi aiheuttaa sarkoidoosipotilaalle vakavia

terveyshaittoja

Professori Ilari Paakkari, yksi keskeisin suomalaisten lääketietokantojen toimittaja, varoitti viime vuonna

lääkäreitä sarkoidoosiin liittyvästä elimistön D-vitamiinipitoisuuden poikkeavasta kasvusta.

Sarkoidoosi on tulehdussairaus, jonka syytä ei tunneta. Sairastuneessa kudoksessa ja elimessä sarkoi-

doosikohtiin kertyy elimistöä puolustavia syöjäsoluryppäitä (makrofagiryppäitä), jotka ovat havaittavissa

mikroskooppilla jyväsinä ja jyväskertyminä eli granuloomina.

Sarkoidoosiin sairastutaan tavallisimmin 20-40 ja 50-60 v iässä ja se voi ilmetä missä tahansa kudok-

sessa ja elimessä, kuten esimerkiksi keuhkoissa, ihossa, nivelissä, silmissä, keskushermostossa ja

sydämessä. Vuodessa sarkoidoosiin sairastuu 5-600 suomalaista. Suurin osa sarkoidoosipotilaista

tervehtyy elimistön omin puolustuskeinoin.

Syöjäsolut eli makrofagit valmistavat normaalitilassa pieniä määriä D-vitamiinin aktiivista muotoa,

kalsitriolia. Jostain syystä sarkoidoosissa syöjäsolut aktivoituvat tuottamaan aktiivista D-vitamiinia

ylimäärin etenkin, jos D-vitamiinin varastomuotoa kalsidiolia on käytettävissä ja sitähän voi olla, jos

potilas käyttää D-vitamiinia.

D-vitamiinin aktiivista muotoa,  kalsitriolia, tarvitaan kalsium imeytymiseen  suolesta ja sen kiinnittymi-

seen luuhun. Sarkoidoosipotilailla liiallinen kalsitrioli voi aiheuttaa liiallisen kalsiumin imeytymisen,

liiallisen elimistön kalsiumpitoisuuden (hyperkalsemia), kalsiumvirtsaisuutta (hyperkalsiuria) ja liiallisen

kalsiumin saostumisen eri puolille elimistöä pehmytosiin kuten munuaisiin, verisuoniin, lihaksiin jne.

Kuvatut haitat on vältettävissä, kun sarkoidoosipotilaan verinäytteestä mitataan kalsidioli-, kalsitrioli-

ja kalsiumpitoisuudet ja D-vitamiinin käyttö säädetään mittaustulosten perusteella.

Kuvattu makrofagien D-vitamiinin ylituotanto-ongelma liittyy myös moniin muihin granulomasairauksiin,

kuten Crohnin tautiin, Wegenerin granulomatoosiin, tiettyihin lymfoomiin, Hodgkinin tautiin,

tuberkuloosiin, histoplasmoosiin jne

4. Lääkkeiden haittavaikutusilmoitukset Suomessa vuonna 2013

Vuonna 2013 lääkelaitos Fimean haittavaikutusrekisteriin tehtiin 1 819 ilmoitusta

lääkehaitoista. Valtaosin ilmoitukset sisälsivät kyseisten lääkkeiden jo tunnettuja haittoja ja

jotka on jo mainittu valmisteiden tuotetiedoissa.

Haittavaikutusilmoituksista noin 63 % oli peräisin lääkäreiltä, 9 % apteekkihenkilökunnalta, 14

% terveyden- tai sairaanhoitajilta ja 14 % lääkkeiden käyttäjiltä itseltään. Epäiltyjä

ilmoitettuja haittoja aiheuttaneita lääkeaineita oli yhteensä 524, joista 74 %:sta saatiin

vähintään kolme haittailmoitusta.

Epäiltyjä haittavaikutuksia ilmoitettiin  ja rekisteröitiin yhteensä 5 479. Seuraava

haittataulukko on saatu Fimean SIC! lehdeltä.

Toimitus:  Koska haittavaikutusten listalla oli kaksi käytössä olevaa osteoporoosilääkettä,

teriparatidi (Forsteo) ja denosumabi (Prolia), toimitus pyysi Fimealta tarkemman selvityksen

ko lääkkeiden ilmoitetuista haitoista.

Teriparatidin (Forsteo) ilmoitetut haitat olivat pääsääntöisesti pistoksia tai neuvontaa antaneen

tunnollisen sairaanhoitajan ilmoittamia yleisiä ja tyypillisiä kaikkiin lääkehoitoihin  liittyviä ja

niiden yhteydessä kuvattuja haittoja (pahoinvointia, päänsärkyä yms). Ko haittojen

objektiivinen todentaminen ja merkitys on Fimean mukaan vaikeaa eikä Fimea pidä

ilmoitettuja yleisiä haittoja merkityksellisinä.

Denosumabin (Prolia, Xgeva) ilmoitetut haitat ovat todellisia haittoja, epätyypillisiä murtumia

ja leukaluun kuolioita. Ne eivät kuitenkaan olleet osteoporoosin hoitoon käytettävän Prolia –

denosumabin haittoja vaan syöpätautien luustoon ilmaantuneiden syövän etäpesäkkeiden

hoitoon käytettävän Xgeva-denosumabin haittoja. Selitys haittoihin on selkeä: Puolivuosittain

ihon alle pistettävä prolia annos sisältää 60 mg denosumabia (= prolian kemiallinen nimi), kun

taas 4 viikon välein ihon alle pistettävä Xgeva annos sisältää 120 mg denosumabia. Xgeva

denosumabiannostelu tarkoittaa, että syövän luustopesäkkeitä sairastava potilas saa puolen

vuoden aikana vähintään 720 mg denosumabia elimistöönsä kun osteoporoosipotilas saa

vastaavana aikana elimistöönsä 60 mg denosumabia. Syövän hoidossa denosumabi-annokset

ovat jättiannoksia osteoporoosin hoitoon käytettäviin annoksiin verrattuna. Syövän

luustoetäpesäkkeet ovat todella vakavimmasta vakavin sairaus ja niiden hoito täysin eri asia

kuin osteoporoosin hoito.

Edelläolevan perusteella voidaan todeta, että sekä Forsteo (teriparatidi) että Prolia

(denosumabi 60 mg) ovat edelleenkin hyviä käyttökelpoisia lääkkeitä. Kannattaa kuitenkin

muistaa, että niin prolia- , xgeva- kuin bisfosfonaattihoitoihin ryhtyvän henkilön hampaiston

tulee kunnossa hyvin harvinaisten leukaluukuolioiden ehkäisemiseksi.

Xgeva denosumabin ( taulukossa mustalla kolmiolla merkitty) haittavaikutukset ovat

erityisseurannassa ja arvioinnissa. Haittojen ollessa hoitovaikutuksia merkittävämpiä lääkkeen

käytölle voidaan asettaa rajoituksia tai lääkkeen myyntilupa peruuttaa. – Aika näyttää, mitä

tuleman pitää.

5. Flunssakausi lähestyy – muista flunssarokotukset

Maksuttomat influenssarokotukset riskihenkilöille ( 65 v täyttäneet, kroonisia sairauksia

potevat) alkavat marraskuun puolivälin jälkeen terveyskeskuksissa. Niistä ilmoitetaan lehdissä

ja terveyskeskusten www sivuilla. Seuraa lehtiä tai soita terveyskeskukseesi saadaksesi tietä,

milloin rokotukset kotipaikkakunnallasi alkavat ja missä rokotukset annetaan.

Rokotusryhmiin kuuluvilla henkilöillä influenssa voi olla vaikea ja myös kohtalokas, etenkin, jos

henkilön yleiskunto on jo sairastumishetkellä heikko tai hänellä on vaikeita

pitkäaikaissairauksia. Influenssa on suuressa määrin ehkäistävissä rokotuksin tai jos influenssa

iskee rokotettuun henkilöön, se on yleensä lievä.

Kerroin jo aiemmissa osteouutisissa, että myös pneumokokkirokotteen ottaminen on viisautta.

Pneumokokki bakteeri on usein bakteerikeuhkokuumeen aiheuttaja ja monasti virusflunssan

jälkitauti. Vanhalla, heikkokuntoisella ja kroonisia pitkäaikaissairauksia potevalla keuhkokuume

voi olla vaikea ja jopa kohtalokas. Keuhkokuume onkin kuolinsyytilastoissa monen vanhuksen

kohdalla ”kamelin selän” katkaissut välitön kuolinsyy.

Pneumokokkirokotus ei kuulu vielä kansalliseen rokotusohjelmaan, joten rokote on ostettava

itse lääkärin reseptillä apteekista ja sitten hakeuduttava rokottajan, lääkärin tai

terveydenhoitajan rokotettavaksi. Markkinoilla on kaksi aikuisten rokottamiseen tarkoitettua

rokotetta:

1. Pneumovax rokote: uusintarokotus tarpeellinen 3-5 vuoden kuluttua

2. Prevenar rokote: yksi rokotus riittää  eikä uusintarokotus ole tarpeen

Pysyvän suojan antava Prvevenar rokotteen hinta on noin kaksi kertaa Pneumovax rokotteen

hinta.

6. Yhdistyksemme ja kaikille Luustoliiton jäsenyhdistysten jäsenille

tarkoitetut opinto- ja virkistyspäivät 13-14.6.2015

Osteoporoosista ja omasta luustoterveydestään kiinnostuneille osteoporoosi- ja

luustoyhdistysten jäsenille tarkoitetut hyvän vastaanoton ja suosion saaneet opinto- ja

virkistyspäivät järjestetään perinnettä noudattaen Heinolassa Kylpylähotelli Kumpelissa

viikonloppuna 13-14.6.2015. Näin työssä käyvätkin jäsenet pääsevät mukaan.

Ohjelmassa käsitellään mm osteoporoosin lääkehoitoja, ravitsemusta, vertaistukea,

liikuntaa, sekundaarisia osteoporooseja ym. Virkistysosioon sisältyy Heinolan kuuluisa

kesäteatteriesitys, hotellin kylpylän palvelut ja innostava kurssiseura.

Opinto ja virkistyspäivistä tarkemmin seuraavissa Osteouutisissa ja Luustotietolehden

Suomen Osteoporoosiyhdistyksen ilmoitusosioissa.

Päivämäärä 13-14.6.2015 on syytä merkitä kalenteriin.

 

 

 

Suomen osteoporoosiyhdistyksen

OSTEOUUTISET 5/2014

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti

osteoporoosista ja omasta terveydestään kiinnostuneille)

Toimittanut Olli Simonen

(Tänä vuonna ilmestyneet Osteouutiset ovat nro 1, 2, 2a, 3 ja 4.)

D-vitamiini on ollut esillä medioissa tämän vuoden (2014) aikana poikkeuksellisen

paljon. Syynä on ollut D-vitamiinin tärkeys suomalaisten terveydelle täällä lähes

auringottomassa pohjolassa ja ”oppiriidat” D-vitamiinitarpeen suuruudesta.

Vastakkainasettelu on ollut ja on edelleen ravitsemustiede vastaan lääketiede.

Keskitynkin tässä vuoden viimeisessä Osteouutisissa tarkastelemaan näitä

oppiriitoja. Johtopäätösten teko jää sitten lukijan vastuulle.

Suomalaiset ravitsemustieteilijät, käytännössä ravitsemustieteilijöistä koostettu

Valtion ravitsemusneuvottelukunta lähtee siitä, että väestön D-vitamiinin saanti

turvataan lisäämällä elintarvikkeisiin samaa D-vitamiinia, mitä kaupan olevissa D-

vitamiinivalmisteissakin on. Neuvottelukunta katsoo tämän vuoden tammikuussa

julkaisemassaan suosituksessaan, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on riittävää,

kun ruoasta saa 2 viikon-74vuoden iässä 10 µg D-vitamiinia joka päivä ja 20 µg D-

vitamiinia tätä vanhempana.

Ruoasta on kyllä mahdollista saada 10 µg D-vitamiinia/vuorokausi, mutta silloin on

muistettava käyttää joka päivä D-vitamiinia sisältäviä elintarvikkeita, joista

tärkeimmät ovat D-vitaminoidut maidot ja maitotuotteet, D-vitaminoidut margariinit

ja kasvirasvalevitteet (voi ei sisällä D-vitamiinia) sekä kalat. Neuvottelukunta

suosittelee D-vitamiinivalmisteiden lisäkäyttöä silloin, kun ruokavalio ei sisällä

riittävästi D-vitamiinia.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen teoreettisena lähtökohtana ja

tavoitteena on nostaa väestön D-vitamiinitaso vähintäin tasolle 50 nmol/L, millä

pitoisuudella luukato alkaa estyä. Kirjoitin tekstiin sanan teoreettinen, koska

tutkimusnäytön perusteella aikuisen ihmisen elimistön D-vitamiinipitoisuus ei edes

pysy samalla tasolla vaan vähenee 10 µg päivittäisellä D-vitamiinin saannilla, jos

auringonvaloa (= UVB säteilyä) ei ole samanaikaisesti riittävästi tarjolla D-vitamiinin

valmistamiseen ihossa. Tämä tilanne on Suomessa suurimman osan vuotta. Lisäksi

on huomattava, että ihon kyky valmistaa D-vitamiinia auringon valon (=UVB-säteily)

vaikutuksesta vähenee huomattavasti 60 ikävuoden jälkeen. Tämän seurauksena

ruoasta ja pillereistä saatavan D-vitamiinin määrä on yhä tärkeämpää.

Lääketieteilijöiden mukaan D-vitamiiniannos on oltava sellainen, että elimistön D-

vitamiinipitoisuus mitattuna nousee tasolle 75-120 nmol/L.  Tällä tasolla

saavutetaan kaikki D-vitamiinin luusto- ja muut terveyshyödyt. Lääketieteilijät

korostavat D-vitamiinimittauksien tärkeyttä siksi, että ihmiset eroavat

peruslähtökohdiltaan ja ominaisuuksiltaan paljolti siinä, miten D-vitamiini imeytyy ja

sitoutuu elimistöön (ks myöhempi taulukko siitä milloin D-vitamiinipitoisuus tulee

mitata). Myös monet sairaudet ja lääkitykset vaikuttavat D-vitamiinitarpeeseen.

Jonkinlainen välimuotosuosituksena voidaan pitää Helsingin Yliopistollisen

keskussairaalan endokrinologiylilääkärin, professori Matti Välimäen Lääkärilehdessä

(21/2013) julkaisemaa ehdotusta suomalaisten D-vitamiiniannokseksi: 20 µg D-

vitamiinia pillerinä jokaiselle terveelle suomalaiselle vauvasta vaariin joka päivä.

Jos ravinnosta saa lisäksi 5-10 µg D-vitamiinia, terveen suomalaisen kokonais-D-

vitamiinin saanti nousee tasolle 25-30 µg. Professori Välimäki asettaa myös toisen

yhtä tärkeän D-vitamiini tavoitteen: elimistön D-vitamiinipitoisuuden tulee olla yli

tavoiterajan 50-75 nmol/l . Tällä pitoisuudella saavutetaan Välimäen mukaan

riittävät myönteiset luustovaikutukset eikä annos ole kenellekään liikaa ja on

useimmille terveille suomalaisille riittävä tavoitearvoon pääsemiseksi. Välimäen

ehdotus on hyvä käytännön lääkärin toimintaohje ja aivan toista luokkaa kuin

ravitsemusneuvottelukunnan suositus. Riittääkö 20 µg D-vitamiiniannos jokaiselle

terveelle aikuiselle ja etenkin terveelle kasvavalle nuorelle, voidaan selvittää D-

vitamiinimittauksella.

Tiedetään, että luuston terveyden kannalta elimistön D vitamiinipitoisuudella 50

nmol/L osteoporoosi alkaa ehkäistyä, pitoisuudella 60 nmol/L alkavat ilmetä D-

vitamiinin myönteiset lihasvaikutukset ja sen seurauksena kaatumiset vähenevät,

pitoisuudella  75 nmol/L myös osteoporoottiset murtumat alkavat vähentyä ja kaikki

muut D-vitamiinin myönteiset terveysvaikutukset ilmetä. Myönteisten

terveysvaikutusten määrä ei ole vähäinen, sehän tiedetään.

Tiedetään myös, että siellä missä auringon UVB – säteilyä on riittävästi

(päiväntasaajalla), elimistön D-vitamiinipitoisuudet nousevat tasolla 100-200

nmol/L. Elimistössä on säätelymekanismi, joka estää ihoa valmistamasta tämän

enempää D-vitamiinia. Tämä on nähdäkseni luonnon vastaus elimistön oikeaan D-

vitamiinitarpeeseen ja D-vitamiinipitoisuuteen.

Elimistö säätelee myös suun kautta otetun D-vitamiinin pitoisuuksia elimistössä, sillä

suuretkaan D-vitamiiniannokset (50–150 mg päivässä) eivät yleensä suurenna

elimistön D-vitamiinin pitoisuuksia yli arvon 200 nmol/l.

TAULUKKO:  Institute of Medicine (IOM = Yhdysvaltain viranomainen), American

Endocrinology Society, Canadian Society of Endocrinology, International

Osteoporosis Foundation (Kansainvälinen Osteoporoosiliitto) ovat määritelleet

seuraavat raja-arvot elimistön D-vitamiinipitoisuuksille (= kalsidiolimääritys).

Määrittelyä noudatetaan kaikkialla maailmassa.

25OH-D

pitoisuus

(nmo/L)

< 20 Vaikea puute

20-50 Puute

50-75 Riittämätön saanti

Määrittely

75(80)-110 Riittävä saanti

100-200 Tavallinen etelässä, missä

aurinkoa riittävästi

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa (lääkärilehti 4/2013) ilmeni, että 30,6 %

suomalaisista miehistä ja 36,0 % suomalaisista naisista kärsii D-vitamiinin

puutteesta tai sen vakavasta puutteesta. Tri Mäyräpään (2010)

väitöskirjatutkimuksen mukaan 35 % suomalaisten lasten murtumista oli

matalaenergisia murtumia eli syntyi vähäisten vammojen esim kompastumisen

seurauksena – Murtumat ovat tyypillisiä riisitautimurtumia ja osoitus lasten

riittämättömästä D-vitamiinin saannista. Mäyräpään tutkimuksen mukaan riisitauti

on lisääntymässä. Mielestäni kyseessä on varsin hälyttävästä tiedosta suomalaisten

terveydestä ja siihen vaikuttavasta D-vitamiinista.

Ravitsemustieteilijöiden mukaan ( prof Christel Allardt-Lambereg Kuluttaja lehti

6/2014) D-vitamiinimittaukset ovat paljolti tarpeettomia. Lääkäreiden osteoporoosin

käypä hoito-suosituksen mukaan D-vitamiinipitoisuuksien mittaaminen on ainakin

tarpeellista tutkittaessa ja hoidettaessa osteoporoosia. American

Endokrinologiyhdistys on v 2011 suositellut D-vitamiinimittauksia tietyille potilas- ja

väestöryhmille ( ks taulukko). Taulukko on mielestäni hyvin perusteltu käytettäväksi

myös Suomessa.

American Endocrinology Societynkäypä–hoitosuositus( 2011):

milloinelimistönD-vitamiinipitoisuustuleemitata:

Riisitauti

Osteomalasia

Osteoporoosi

Odottavatjaimettävätäidit

Ikääntyneet, joillakaatuiluaja/tai matalaenergiamurtumia

Ylipainoiset(BMI >30 kg/m2)

Tummaihoisetja/tai peittävästipukeutuvat

Lääkehoidot: epilepsialääkkeet, kortisoni, AIDS-lääkkeet, oraaliset

sienilääkkeet, kolesterolinimeytymistäestävätlääkkeet

Maksa-jamunuaissairaudet

Hyperparatyreoidismi

Suolenimeytymissairaudet: esim. Chronintauti,

keliakia,laihdutuskirurgia

Granuloomamuodostavattaudit: esim. sarkoidoosi, tuberkuloosi

Tietytlymfoomat4

Amerikkalaisen asiantuntijasuosituksen lähtökohta on luuston terveys ja sen

perusteella voidaan arvioida, että ainakin 1,3 miljoonan suomalaisen elimistön D-

vitamiinipitoisuus tulee mitata.

D-vitamiinin turvallisuudesta on taitettu peistä kautta aikojen  ja korostettu suurten

D-vitamiiniannosten myrkyllisyyttä. Myrkyllisyydestä ovat erityisesti viestineet

ravitsemusihmiset.

Euroopan Elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on selkeyttänyt turvallisuustilannetta

määrittelemällä päivittäisille D-vitamiinisaanneille turvallisuusrajat 26.6.2012. Ne

ovat

– 0-1 v   25 µg/vrk,

– 1-10 v  50 µg/vrk

– yli 10 v 100 µg/vrk

-100 µg/vrk turvallista raskauden ja imetyksen aikana vuonna

Turvarajat puhuvat selvästi suuremman D-vitamiinin saannin puolesta kuin

ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema 10 µg/vrk. Turvarajat tukevat

määriteltyjen elimistön D-vitamiiniraja-arvojen saavuttamista  suuremmilla D-

vitamiiniannoksilla. Turvarajat mahdollistavat myös osteoporoosin käypä hoito

suositusten edellyttämien annosten käytön.

Maailmalla on julkaistu joitakin yksittäisiä D-vitamiinimyrkytystapauksia.

Myrkytyksiä on ilmennyt silloin kun elimistön D-vitamiinipitoisuudet ovat ylittäneet

rajan 375 nmol/L. Suurimmat myrkytykset ovat liittyneet D-vitaminoituihin

maitoihin, kun meijerissä on pitkään lisätty maitoon vahingossa väärin hyvin  suuria

D-vitamiinimääriä.

Siteeraan lopuksi suoraan Lääkelaitos FIMEAn 18.12.2014 julkaiseman  SIC !

verkkouutisten artikkelia yhdestä uudesta havainnosta, joka liittyy raskaana olevien

äitien riittävän D-vitamiinin saannin tärkeyteen. Artikkelin on kirjoittanut

farmakologian professori Ilari Paakkari:

” Äidin D-vitamiinin puute voi vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkään

D-vitamiinin terveysvaikutukset näkyvät jo sikiössä, vastasyntyneessä ja yksilön

myöhemmässä kehityksessä. Ennen syntymää, syntymän aikana tai pian syntymän

jälkeen D-vitamiinin puutoksella saattaa olla luustoon, astmaan, diabetekseen ja MS-

tautiin liittyviä vaikutuksia, jotka heijastuvat vielä aikuisiälläkin.

Kyse voi olla epigeneettisestä (= muun kuin perimään sisältyvän  elimistön

toimintamallin siirtyminen äidiltä sikiölle ja vastasyntyneelle) vaikutuksesta, jossa D-

vitamiinin puutteen aiheuttama niin sanottu imprinting-ilmiö (= sikiön tai

vastasyntyneen elimistön äidiltä oppima elimistön toimintamalli) vaikuttaa

kohdegeeneistään kaukana oleviin säätelykohtiin (Cooper ym. 2006, Harvey 2013,

Kaludjerovic ja Vieth 2010). Tähän viittaa esimerkiksi se, että odottavien äitien

kalsidiolin taso oli suorassa suhteessa heidän lastensa luun tiheyteen vielä 20 vuoden

iässä:  mikäli äidin kalsidioli oli ollut alle 50 nmol/l, nuoren aikuisen luuntiheys oli

merkitsevästi normaalia pienempi (Zhu ym. 2013).”

Tämä on selvä osoitus siitä, että äidin riittävä D-vitamiinin saanti on

ratkaisevaa lapsen ja lapsesta kasvavan aikuisen terveyden kannalta.

Ravitsemusneuvottelukunnan suositus 10 µg D-vitamiinia on

varmuudella riittämätön annos äidille, kasvavalle sikiölle ja

vastasyntyneelle.

KUTSU-KUTSU-KUTSU-KUTSU-KUTSU-KUTSU-KUTSU

Osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenet

KUTSU OPINTO- JA

VIRKISTYSPÄIVILLE  13-14.6-2015

HEINOLAAN

Vuoden 2015 opinto- ja virkistyspäivät järjestetään

Heinolassa kylpylähotelli Kumpelissa 13-14.6.2015.

Päivien tieto-ohjelmasta vastaavat professori Ilari Paakkari, dosentti Marjo Tuppurainen, tri Marika

Laaksonen, erikoislääkäri Olli Simonen, terveydenhuollon maisteri Maire Kolimaa ja

liikunnanohjaaja Helmi Huhtinen.

Ohjelman virkistysosiossa käymme  Heinolan kuulussa kesäteatterissa katsomassa komedian

”Ulkomaalainen”, tutustumme  Heinolan nähtävyyksiin, kylvemme kylpylähotelli Kumpelin

kylpylässä ja nautimme yhteisen päivällisen.

Päivien osallistumismaksu on   190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh.  Osallistumismaksu  kattaa

päivien ohjelman, täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta, päivällinen,

aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön).

Päiville ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen

Osteoporoosiyhdistyksen tilille FI89 8000 1670 4512 94  ja

merkitsemällä maksumääräyksen viestiosaan osallistujan nimi,

postiosoite ja mahdollinen sähköpostiosoite ja puhelinnumero.

Päivät alkavat 13.6.2015 klo 11.00 ja päättyvät 14.6 2015 kesäteatteriesityksen päättyessä noin klo

16.30.  Varmista osanottosi päiville ajoissa.

Suomen Osteoporoosiyhdistys tarjoaa halukkaille päivien osanottajille sähköisessä muodosssa

lähetettävien Osteouutisten vuosikerran 2015 (6-8 numeroa, joista yksi voi olla kaksoisnumero).

Osteouutisissa kerrotaan osteoporoosialan uusimmista kansainväisistä tutkimustuloksista, jolloin

olet ajanhermolla ja tiedät asioista enemmän.

NÄHDÄÄN HEINOLASSA 13-14.6.2014  -TERVETULOA

Osteouutiset kiittää kuluneesta vuodesta 2014

ja toivottaa lukijoilleen hyvää vuotta 2015

 

Osteouutiset

Kategoria: Osteouutiset, Uutiset | 0

Osteouutiset

ovat 6-8 kertaa vuodessa ilmestyvä uusinta osteoporoosia ja muuta terveyttä koskevaa

tutkimustietoa sisältävä tietopaketti.  Osteouutiset ovat yhdistyksemme jäsenille maksuton palvelu ja

jäsenetu, jonka saat ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi sihteerille. Saat saman tietopaketin myös

paperiversiona maksamaalla lähettämisestä aiheutuvat tarpeelliset postikulut 8 euroa yhdistyksen tilille

FI89 8000 1670 4512 94.

 

Osteouutiset myös niiden tiedoista kiinnostuneille  muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille

 

Jos et ole Suomen Osteoporooosiyhdistyksen jäsen ja haluat olla osteoporoosiasioissa ajan hermolle,

tilaa Osteouutiset sähköpostiisi maksamalla 8 euroa Suomen Osteoposooriyhdistyksen tilille

FI89 8000 1670 4512 94 ja ilmoittamalla maksumääräyksessä sähköpostiosoitteesi.