SUOMEN OSTEOPOROOSIYHDISTYKSEN OSTEOUUTISET 1/2015
(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta
terveydestään kiinnostuneille)
Toimittanut Olli Simonen
Hyvää meneillään olevaa Helmikuuta ja sen jälkeistä Loppuvuotta 2015 kaikille lukijoille!
Terveisiä tuki- ja liikuntaelinsairauksien asiantuntijoiden vuotuisesta tapaamisesta (6-8.2.2015),
jonka pääteemana tänä vuonna oli osteoporoosi. Merkittävää uutta tietoa kerrottiin
luulääkehoitoihin liittyvistä epätyypillisistä murtumista ja leukaluun kuolioista.
Keskitynkin Osteouutisten tässä numerossa näihin asioihin professori Hannu Aron ja
dosentti Jari Kellokosken esitysten pohjalta.
Professori Aron sanoman ydinviesti oli, että atyypillinen murtuma saa alkunsa ja kehittyy
murtumaksi luussa normaalisti esiintyvistä mikromurtumista, joiden paranemista denosumabi,
zodelronaatti ja bisfosfonaatit hidastavat niin, että atyyppistä murtumaa ennakoiva hiusmurtuma
syntyy. Aron toinen tärkeä viesti oli, että varsinaista murtumaa ennakoiva hiusmurtumavaihe kestää
useimmilla potilailla puolesta vuodesta vuoteen. Se antaa sekä potilaalle että lääkärille hyvät
mahdollisuudet estää varsinainen murtuma. Hiusmurtuman oireita ovat kipu ja särky sekä
painoarkuus rajatulla alueella hiusmurtumakohdassa. Oireet ovat niin selviä, että potilas ei voi olla
niitä huomaamatta. Aron esittämä mikromurtumamekanismi kumoaa yksiselitteisesti tähän asti
bisfosfonaatteihin liitetyn lasiluu-ajattelun.
Dosentti Kellokosken esityksen ydinkohta oli, että ennen luulääkehoidon aloittamista potilaan
leukaluiden, hampaiden, ikenien ja suun limakalvojen tulee olla ehdottoman terveitä. Tämä
edellyttää luulääkkeen määräävältä hoitavalta lääkäriltä huolellista leukojen, hampaiden ja suun
tutkimusta, jonka tulee useimpien potilaiden kohdalla sisältää myös leukojen ortopantomografia-
röngentutkimus.
Toinen tärkeä ja hyvin keskeinen luulääkehoitoon liittyvä Kellokosken viesti oli, että leukaluun
kuoliota edeltää jonkinasteinen paikallinen kipu, arkuus ja särky tulevassa leukaluun
kuoliokohdassa. Tämän on potilaan, hoitavan lääkärin ja osteoporoosi/ murtumahoitajan osattava
tunnistaa kysymällä potilaan leukaluun oirehtimista aina tavatessaan potilaan. Potilaan olisi ko
tilanteessa osattava hakeutua lääkärinsä vastaanotolle ko oireiden ilmaannuttua.
1. Luulääkehoitoihin liittyvät epätyypppilliset reisiluun murtumat
Tapaamisessa ortopediprofessori Hannu Aro Turun Yliopistollisesta keskussairaalasta esitelmöi
aiheesta ”Atyyppiset (= epätyypilliset) reisiluun murtumat”. Aron mukaan nyt alkaa olla riittävästi
tutkimustietoa siitä, mistä asiassa on oikeastaan kyse: Luu on tunnetusti jäykkää ja kovaa lähes
peräänantamatonta kudosta. Luuhun syntyy jatkuvasti hyvin pieniä mikromurtumia, kun luuhun
kohdistuu vähänkin rasitusta normaalissa elämisessä ja erityisissä rasitustilanteissa (esim. pallopelit,
hölkkä ym.). Ne paranevat itsestään ja samalla luu vahvistuu ja sen koko kasvaa. Näin se kestää
seuraavilla kerroilla paremmin rasitusta. Mikromurtumat ja niiden korjaaminen on todennäköisesti
luun normaali mekanismi luun vahvistumiseksi ja koon lisäämiseksi kasvuvaiheen jälkeen.
Sekä bisfosfonaatit, zoledronihappo että denosumabi hidastavat yhtälailla varsinaisen murtuman ja
mikromurtumien paranemisprosessia. Sen seurauksena uusia mikromurtumia ehtii syntyä lisää
ennen vanhempien mikromurtumien paranemista. Näin mikromurtuma-alue laajenee ja kehittyy
hiusmurtumaksi. Luulääkkeiden käyttöön liittyvä hiusmurtuma on tyypillisimmin reisiluun
yläosassa sen ulkoreunassa. Eri tutkimusten mukaan 64-70 % mainittuja lääkkeitä syövistä
henkilöistä tuntee hiusmurtuman paikallisena kipuna ja särkynä. Hiusmurtumakohta on arka tai
kivulias sitä tunnusteltaessa. Tämä murtumavaihe kestää puolesta vuodesta vuoteen ennen
reisiluun lopullista murtumista. On myös hyvä tietää, että epätyypillisiä reisiluun murtumia voi
mikromurtumamekanismilla syntyä ilman luulääkkeitäkin. Epätyypillisten murtumien yleisyys
alkaa tutkimushavaintojen perusteella varmistua: 5 henkilöä 10 000 luulääkettä käyttävästä
henkilöstä saa epätyypillisen reisiluun murtuman vuoden aikana. Murtumavaara on siten pieni,
-mutta realiteetti kuitenkin. Riskiä arvioitaessa on otettava huomioon tohtori,
endokrinologiylilääkäri Annamari Kosken esityttämä tutkimustuloksiin perustuva riskiarvio, jonka
mukaan luulääkehoito aiheuttaa yhden (1) epätyypillistä reisiluun murtuman, mutta estää 200
osteoporoosimurtumaa. Niistä osa on reisiluun kaulan murtumia. Riskiä arvioitaessa on myös
otettava huomioon, että epätyypillisiä reisiluun murtumia esiintyy ihmisillä ilman luulääkkeitä
yleisyydellä 0,9 murtumaa 10 000 henkilöä kohden.
Professori Aron mukaan, jokaisen luulääkkeitä määräävän lääkärin tulee hoitoon kuuluvana kertoa
potilaalleen epätyypillisen murtuman mahdollisuudesta ja sitä ennakoivasta hiusmurtumasta ja
hiusmurtuman oireista sekä kehottaa potilastaan ottamaan heti yhteyttä lääkäriinsä
hiusmurtumaoireen ilmaannuttua. Lääkärin tulee todeta hiusmurtuma, keskeyttää luulääkkeen
käyttö ja antaa potilaalle ohje keventää kyseisen raajan käyttöä ja rasitusta. Näin hiusmurtuma
paranee ja epätyypillinen murtuma estyy.
Jos hiusmurtuma pääsee etenemään reisiluun murtumaksi, murtunut reisiluu operoidaan ja
murtuneet luun päät yhdistetään toisiinsa ns. ydinnaulauksella. Murtuma paranee normaalissa ison
murtuman paranemisjärjestyksessä. Luonnollisesti paranemista hidastava luulääkehoito on
keskeytetty luun paranemisen ajaksi. Koska hiusmurtumassa on kyseessä luun normaalireaktio
luulääkkeelle, on myös vastakkaisen puolen reisiluun terveys aina tutkittava röntgenkuvauksella.
Simonen:
Professori Aron mukaan tieto siitä, että bisfosfonaatit muuttavat luun lasiluuksi, joka aiheuttaa
epätyypillisen murtuman, on väärä. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan luussa ilmenee luun
normaaliin elämään kuuluvana pienen pieniä mikromurtumia, joiden paranemista esityksessä
mainitut luulääkkeet hidastavat. Parantumisen hidastuessa uusien mikromurtumien määrä kasvaa ja
reisiluun ulkosyrjään, luun eniten rasitusta kohdistuvaan kohtaan syntyy – hiusmurtuma.
Hiusmurtumakohta särkee, on kivulias etenkin murtumakohtaa tunnusteltaessa. Jos tässä vaiheessa
potilas ja lääkäri jättävät asian huomiotta, hiusmurtumakohtaan pääsee kehittymään seuraavien
kuukausien aikana epätyypillisen murtuma. – Etsikkoaika on Aron mukaan riittävän pitkä
epätyypillisen murtuman ehkäisemiselle. Aron esitystä lukiessa herää kysymys, miksi sitten
luulääkehoitoja. Vastaus löytyy tekstistä: yhtä epätyypillistä murtumaa kohden luulääkehoito
ehkäisee 200 osteoporoosimurtumaa.
2. Luulääkehoitoihin liittyvät leukaluukuoliot.
Dosentti, ylihammaslääkäri, suu- ja leukakirurgi Jari Kellokoski Tampereen yliopistosairaalasta
puhui aiheesta ” Leukaluun osteonekroosit (=leukaluun kuoliot)”
Kellokosken mukaan leukaluun kuoliot ovat aiemmin pääsääntöisesti liittyneet syöpäpotilaiden
luuhun levinneiden etäpesäkkeiden (metastaasien) luulääkehoitoihin, joissa käytetyt lääkeannokset
ovat merkittävästi suurempia kuin osteoporoosin hoidossa käytetyt luulääkeannokset. Tilanne on
muuttumassa, sillä leukaluun kuolioita ilmaantuu yhä enemmän osteoporoosia sairastavilla
luulääkkeitä käyttävillä henkilöillä.
Leukaluun kuolio liittyy denosumabia (Prolia), zoledronihappoa (Aclasta) ja
bisfosfonaatteja ( esim Alendronaatit, Bonviva, Ibandronaatit, Optinate,
Risedronaatit) käyttävillä potilailla aina leukaluuvaurioihin, hammastulehduksiin ja suun
limakalvovaurioihin. Pahinta leukaluun kuolion synnyssä Kellokosken mukaan on, että yksikin
annos denosumabia voi jo aiheuttaa kuolion.
Kuolion riskitekijöitä suun alueella ovat tyypillisesti reikäiset hampaat, hoitamatta jääneet hampaan
tyngät, leukaluuhun jääneet hampaan juuret, juuritulehdukset ja muut krooniset tulehdukset
leukaluussa, ientulehdukset ja suun erilaiset limakalvovauriot. Limakalvovauriota syntyy lähes
huomaamatta, kun esimerkiksi vanha sopimattomaksi käynyt hammasproteesi painaa ikeniä,
luuta tai hiertää tavalla tai toisella suun limakalvon rikki. Limakalvotulehdukset ja vauriot ovat
varsin yleisiä tupakoitsijoilla, diabeetikoilla, kortisoni- ja syöpälääkkeitä käyttävillä henkilöillä.
Vaara saada leukaluun kuolio on 1-3 henkilöllä tuhannesta suun kautta luulääkettä käyttävästä
henkilöstä ja 8-120 henkilöllä tuhannesta suonen sisäistä zoledronihappoa käyttävästä henkilöstä.
Luku 8 tarkoittaa osteoporoosipotilaiden vaaraa ja luku 120 syöpäpotilaiden vaaraa. Luvut ovat
merkittävän suuria, mutta on muistettava, että ko henkilöillä on lähes aina kuolion laukaisevana
mekanismina hammas-, ien- tai muu limakalvovaurio ja tulehdus.
Dosentti Kellokoski korosti ja painotti leukaluun kuolioiden ehkäisyssä leukaluun, hampaiden,
ikenien ja suun limakalvojen terveyden tärkeyttä ennen luulääkehoidon aloitusta. Tämän takia
jokaisen luulääkettä määräävän lääkärin tulee selvittää ennen hoidon aloittamista, onko potilaalla
kipuja leuoissa ja onko potilaan hampaisto, ikenet ja suun limakalvot kunnossa. Varmimmin
hampaiden ja leukaluun terveys on selvitettävissä leukojen ortopantomografiaröntgentutkimuksella.
Kellokoski korosti erityisesti sitä, ettei luulääkkeen aloittamisella osteoporoosissa voi koskaan olla
niin kiire, etteikö leukaluun, hampaiden, ikenien ja suunlimakalvojen terveyden tilaa ehditä selvittää
ennen hoidon aloittamista. Alkuselvittelyn lisäksi hoitavan lääkärin ja
osteoporoosi/murtumahoitajan pitää hoidon aikana potilaan tavatessaan kysyä onko leukojen
alueelle ilmaantunut kipua, koska se voi olla ensimmäinen merkki ja oire alkavasta luukuoliosta.
Leukaluukuolioista liki kolme neljännestä (70%) hoituu luonnollisen paranemisen kautta, jota
tuetaan paikallisilla kloorheksidiinihuuhteluilla. Mikäli paljastunut luu ei umpeudu 8 viikon aikana,
potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon, jossa irtoavat luupalaset poistetaan. Vaikeimmissa
tapauksissa sairastunutta luuta poistetaan kirurgisesti, pahimmillaan jopa osa leukaluusta on
jouduttu poistamaan ennen kuin potilas on saatu oireettomaksi. Joskus leukaluun murtuneet päät
joudutaan liittämään toisiinsa metallilevyllä murtuman paranemisen edistämiseksi. Luulääkehoito
on tietenkin keskeytettävä heti leukaluun kuolion ilmaannuttua ja taukoa jatkettava ainakin
siihen asti, että leukaluu on parantunut.
Simonen:
Luulääkehoitoihin liittyvät leukaluun kuoliot ovat vakava ja ikävä sairaus, joka on ehkäistävissä.
Kuolioiden määrän lisääntyminen voi olla vakava merkki siitä, ettei osteoporoosia hoitava lääkäri
ole ennen hoidon aloittamista varmistanut leukaluun, hampaiden, ikenien eikä suu limakalvojen
terveyttä riittävän hyvin. Kellokosken mukaan näkö- ja tunnusteluhavaintojen lisäksi lääkärin on
perusteltua otattaa leuan ortopantomografia-röntgentutkimus. Tässä tutkimuksessa näkyvät
leukaluussa mahdollisesti olevat hiljaiset juuritulehdukset, hammastyngät, juurien tyngät ja
rilaiset luusyöpymät, jotka kaikki ovat kuoliota laukaisevia tekijöitä.
Kellokosken esitys vastuuttaa myös luulääkettä käyttävää potilasta valppauteen ja erilaisten
leukakipujen ilmaantuessa hakeutumaan hoitavan lääkärin vastaanotolle kivun aiheuttajan
selvittämistä varten. Tässä vaiheessa on vielä mahdollista estää leukaluun kuolion synty.
3. Osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenten opinto ja virkistyspäivät 13-
14-6-2015 Heinolassa – muista ilmoittautua ajoissa
Tule kuulemaan, kysymään ja keskustelemaan osteoporoosiasioista ja luun terveydestä tämän
vuoden opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan 13-14.6.2015.
Päivien tieto-ohjelmasta vastaavat ja kysymyksiin vastaamassa ovat professori Ilari Paakkari,
dosentti Marjo Tuppurainen, tri Marika Laaksonen, erikoislääkäri Olli Simonen, neuvotteleva
virkamies, terveydenhuollon maisteri Maire Kolimaa ja liikunnanohjaaja Helmi Huhtinen. Päivien
esityksissä käsitellään osteoporoosin käypää hoitoa, osteoporoosin lääkehoitoja, sekundaarisia
osteoporooseja (kortisonihoitoihin, keliakiaan, happosalpaajien käyttöön, munasarjojen
poistoleikkaukseen ja rintasyöpään liittyvät osteoporoosit), uutta ajankohtaista tietoa D-vitamiinista,
luuston terveyttä tukevaa ravitsemusta ja liikuntaa, kaatumisten ehkäisyä ja vaihdetaan
osteoporoosikokemuksia ja kysytään ongelmista. Virkistysosiossa käymme Heinolan kuulussa
kesäteatterissa, tutustumme Heinolan nähtävyyksiin, kylvemme kylpylähotelli Kumpelin kylpylässä
ja nautimme hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta.
Päivien osallistumismaksu on 190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh.:
Osallistumismaksu kattaa kaiken: täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta,
päivällinen, aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön). Päiville
ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille
FI89 8000 1670 4512 94 ja merkitsemällä maksumääräykseen viestiosaan osallistujan nimi,
postiosoite ja mahdollinen sähköpostiosoite ja puhelinnumero.
Päivät alkavat 13.6.2015 klo 11 ja päättyvät 14.6 2015 kesäteatteriesityksen päättyessä n klo 16.30.
Varmista osanottosi päiville ajoissa
Päivien yksityiskohtainen ohjelma löytyy osoitteessa:
www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/ohjelma
(Huom: suomenosteoporoosiyhdistys yhtenä pötkönä)
NÄHDÄÄN HEINOLASSA
OSTEOUUTISET 2/2015
(uusimmasta osteoporoosista ja terveyteen vaikuttavista tutkimushavainnoista kertova tietopaketti Suomen osteoporoosiyhdistyksen,
muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille sekä muille asiasta kiinnostuneille)
Toimittanut Olli Simonen Suomen Osteoporoosiyhdistyksen pj
1. Kohtuullinen aerobinen liikunta on hyvä keino ylläpitää ja parantaa muistia vanhanakin
Liikunta on elimistön terveyden ja toiminnan kannalta kaiken a ja o. Liikunnan tulee olla
monipuolista ja lähes päivittäistä. Kaikki elmistömme elimet ja kudokset tarvitsevat aerobista
eli sydän ja verisuonistoa ”rasittavaa” liikuntaa kuten reipasta kävelyä, hölkkää ja hölköttelyä,
pallopelejä, reipasta tanssia, uintia ja pyöräilyä, portaiden nousua, mäen nousua jne.
Aerobinen liikunta parantaa verenkiertoa ja vahvistaa verenkiertoelimistöä, mikä turvaa elinten
ja kudosten riittävä ravinnon ja hapensaannin eri tilanteissa läpi elämän. Luut ja lihakset
tarvitsevat aerobisen liikunnan lisäksi voimaliikuntaa eli luiden ja lihasten vahvistamista niitä
eri tavoin rasittamalla. Näin luut vahvistuvat ja niiden haurastuminen hidastuu tai estyy.
Rasitus vahvistaa myös lihaksia, säilyttää niiden voiman, toiminta- ja reagointikyvyn kaikissa
tilanteissa, esimerkiksi liukastuessa. Liikuntaan tulee sisältyä myös tasapainoharjoittelua
etenkin vanhemmalla iällä (yli 60 v)
Huom! Koiran ulkoilutus, näyteikkunoiden katselu, ulkona käyskentely ja istuskelu ovat
oleskelua ulkoilmassa, eivätkä reipasta aerobista liikuntaa.
Seuraava tutkimustulos osoittaa liikunnan myönteisen vaikutuksen aivopjen toimintaan:
Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH) julkaisi tämän vuoden helmikuussa
tutkimusuutisen, jonka mukaan reipas kävely kasvattaa aivojen muistialueen kokoa ja
vahvistaa sen toimintaa. Havainto tarkoittaa mm sitä, että liikunta ehkäisee aivoja rappeutumiselta
läpi elämän, vanhanakin.
Aivojen muistialue hippocampus pienentyy (surkastuu) iän myötä osana normaalia vanhenemista.
Surkastuminen ilmenee aluksi unohteluna, sitten muistamattomuutena ja pahimmillaan joidenkin
henkilöiden kohdalla dementiana. Tiedetään ennestään tutkimusten perusteella, että kohtuullinen
liikunta lisää hippocampusalueen kokoa ja parantaa aivojen kognitiivisia kykyjä¹. Sen sijaan ei
tiedetä vielä, korjaako liikunta hippocampuksessa jo tapahtuneita rappeutumismuutoksia.
Uutisessa nostettiin esiin jo vuonna 2011 julkaistu (Proceedings of the National Academy of
Sciences) tutkimus, jossa tri Kirk Erickson Pittsburgin yliopistosta ja tri Arthur Kramer
Illinoisin yliopistosta värväsivät 120 vähän liikkuvaa ikäihmistä liikunta-aivotutkimukseensa.
Tutkimukseen osallistujat valittiin niin, ettei heillä ollut dementiaa. Tutkittavat jaettiin kahteen
ryhmään, joista toiseen tutkimusryhmään kuuluvat henkilöt kävelivät reippaasti eli harrastivat
aerobista liikuntaa 40 minuuttia kolmena päivänä viikossa. Toiseen ryhmään kuuluvat
harjoittivat vastaavan ajan voimaliikuntaa ja venyttelyä
Magneettikuvaus osoitti, että kävelyryhmään kuuluvien henkilöiden hippocampusalue suureni
2 % yhden vuoden kävelyharrastuksen jälkeen. Voimaliikuntaa ja venyttelyä harrastaneiden
hippocampusalue taas pieneni 1,4 % vastaavana aikana. Kummassakin ryhmässä paikkamuisti
parani vuoden aikana, mutta oli sitä parempi mitä suurempi hippocampus oli. Muut
muistialueet mukaan lukien kognitio¹ paranivat kuitenkin vain kävelijöiden ryhmässä ja olivat
sitä parempia, mitä suuremmaksi hippocampus kasvoi.
Tutkijat mittasivat myös aivosolujen neurotrooppisen tekijän BDNF pitoisuuksia. Kyseinen
molekyyli parantaa oppimista ja muistia. Mittaukset osoittivat, että hippocampuksen kasvu
lisäsi kyseisen tekijän määrää vain kävelijöiden eli aerobista liikuntaa harrastavien aivoissa.
Yhteenvetona tutkijat totesivat, että kohtuullinen aerobinen liikunta, kuten reipas kävely,
pysäyttää hippocampusalueen surkastumisen ja muistin heikkenemisen ikäihmisillä ja vanhuksilla.
¹ Kognitiiviset aivotoiminnat ovat erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja
käyttöön liittyvät aivoprosessit; havaitseminen ja tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä
ja muotoja, esineitä tai kasvoja), kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä, itsenäinen
ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen. Kognitiiviset aivotoiminnat ovat
ihmisen korkeimpia älyllisiä toimintoja.
2. D-vitamiinin rooli ja vaikutusmekanismi sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin diabeteksen
synnyssä ja ehkäisyssä on selviämässä.
Tiedetään, että D-vitamiinin puutoksella on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin
diabeteksen syntyyn. Tiedetään, että kummankin sairauden synnylle ja kehittymiselle on ominaista
lähes huomaamaton krooninen tulehdus. Tiedetään myös, että lähes kaikissa vasta-aineita
muodostavissa soluissa on D-vitamiinipääte-elimiä (reseptoreita), joihin kiinnittynyt D-vitamiini
säätelee monia solun sisäisiä avainprosesseja.
Sydän- ja verisuonisairauksissa verisuonet kalkkeutuvat, jolloin verisuonten sisäseinämiin kertyy
rasvaa, kolesterolia, kalsiumia ja muita aineita plakeiksi. Aikaa myöten plakkien koko ja määrä
kasvavat niin, että verisuonten sisäläpimitta pienenee, verisuonet ahtautuvat ja veren virtaus
suonissa heikkenee. Virtauksen heiketessä riittävästi sydänlihas ja aivot alkavat kärsiä hapen
puutteesta ja virtauksen edelleen heiketessä verisuoni tukkeutuu – sydäninfarkti tai aivohalvaus on
syntynyt.
Aikuistyypin diabeteksessa henkilölle kehittyy insuliini resistenssi, jossa elimistö tuottaa insuliinia,
mutta elimistö ei kykene käyttämään sitä hyödykseen. Sen seurauksena veren sokeripitoisuus
kasvaa ja vaurioittaa hermoja, verisuonia ja muuta elimistöä.
Toimitus: seuraavassa tutkimusselostuksessa puhutaan monosyyteistä ja makrofaageista.
Monosyytit ovat yksi oma valkosolujen alaryhmä. Monosyyteille on ominaista, että ne voivat
tarvittaessa voi sulautua yhdeksi isoksi jättisoluksi eli makrofaagiksi. Makrofaagi on syöjäsolu,
joka ”haukkaa sisäänsä” elimistöön tunkeutuneita vieras-aineita, bakteereja, sieniä, viruksia jne.
Makrofaagit ovat ihmisen ensimmäinen puolustusmekanismi vieraita tautitunkeutujia vastaan.
Tri Carlos Bernal-Mizrachin johtama työryhmä Wasingtonin yliopistosta tutki D-vitamiinin,
vasta-ainejärjestelmän toiminnan, verisuonten kalkkeutumisen ja insuliiniresistenssin välisiä
yhteyksiä muuttamalla hiirten perimää niin, että monosyyteissä ja syöjäsoluissa (makrofaageissa) ei
ollut enää D-vitamiinipääte-elimiä eli reseptoreita. Tällöin D-vitamiini ei kyennyt enää
kiinnittymään soluihin eikä säätelemään solujen sisäisiä avainprosesseja.
Tutkijat havaitsivat, että reseptoripuutteiset hiiret kehittivät insuliiniresistenssin. Syöjäsolut
kasaantuivat maksassa ja maksa tuotti ylimäärin sokeria vereen. Hiiret kehittivät myös
ateroskleroosin eli verisuonten kalkkeutumisen. Ateroskleroosin syntyä vauhdittivat kolesterolia
täynnä olevat monosyytit, jotka kuljettivat sisällään kolesterolin suonen seinämiin kolesteroliplakeiksi.
Seuraavaksi tutkijat ruiskuttivat hiiriin terveitä immuunisoluja, joissa olivat normaalit D-
vitamiinipäätereseptorit eli -elimet. Tutkijat havaitsivat, että hiirien insuliiniherkkyys palautui
ja verisuonten ateroskleroosi (kalkkeutuminen) väheni. Tutkijoiden mukaan tulokset osoittivat
selvästi D-vitamiinin keskeisen roolin insuliini resistenssin ja ateroskleroosin synnyssä.
Tutkimus on julkaistu tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa tieteellisessä Cell Reports lehdessä.
Toimitus: Tutkimus osoitti, että D-vitamiinin kiinnittyminen monosyytteihin ja syöjäsoluihin
hillitsee solujen vasta-ainemuodostusta ja ehkäisee insuliiniresistenssin ja ateroskleroosin
kehittymistä. Jos D-vitamiinia ei ole riittävästi veressä kiinnittymään monosyyttien ja makrofaagien
D-vitamiinipääte-elimiin, solut toimivat ilman säätelyä ja ohjausta aiheuttaen insuliiniresistenssin
(= aikuistyypin diabeteksen) diabeteksen ja ateroskleroosin.
Tutkimus on tehty hiirillä ja tulokset ovat hiirituloksia. On todennäköistä, että tutkimustulokset
ovat sovellettavissa ihmisiinkin. Lopullinen varmuus asiasta edellyttää kuitenkin ihmistutki-
muksia, jotka ovat parhaillaan työryhmän työn alla.
3. Bisfosfosfonaattien käyttöön voi liittyä epätyypillisen kyynärluun murtuman vaara
S. H. S. Tan, S. Saseendar, B. H. M. Tan, A. Pawaskar ja V. P. Kumar julkaisivat Osteoporosis
International tieteellisessä lehdessä tämän vuoden helmikuussa katsausartikkelin
bisfosfonaattihoitoihin liittyvistä kyynärluun murtumista. Tutkijat keräsivät katsaukseensa kaikki
maailman tutkimuskirjallisuudessa julkaistut yksittäiset potilastapaukset, joita oli kaikkiaan
kahdeksan potilasta. Seitsemän potilaan kyynärluun murtumat täyttivät kansainvälisesti hyväksytyt
epätyypillisen murtuman kriteerit.
Murtumapotilaat olivat käyttäneet bisfosfonaatilääkitystä 7-15 vuoden ajan ja tarvitsivat
liikkumiseensa apuneuvoja ( kävelykeppi, kävelysauvat, rollaattori ym). Murtuma ilmaantui
siihen apuvälinekäteen jota potilaat käyttivät (rasittivat) eniten liikkuessaan. Murtumat ilmaantuivat
tyypillisesti kyynärluun alaosaan.
Murtumakohdassa luun ulko- tai sisäpinta tai itse luu olivat paksuuntuneet ennen murtumaa.
Murtumat syntyivät itsestään ilman erityisiä vammamekanismeja kuten kaatumista, liukastumista,
putoamista ym. Murtuma oli tyypillinen atyyppinen poikkimurtuma. Tutkijoiden mukaan tapaukset
osoittavat, että epätyypillinen murtuma voi ilmaantua muuallekin kuin reisiluun yläosaan. Tutkimus
osoittaa, että murtuma syntyy luuhun ja luukohtaan, joka on jatkuvasti normaalia kovemman
rasituksen alainen.
Toimitus. Tutkimus osoittaa, että kyynärluun epätyypillinen murtuma on todella harvinainen, mutta
mahdollinen murtuma. Tutkimus osoittaa, että kyynärluun epätyypillinen murtuma liittyy
huomattavan pitkään bisfosfonaattien käyttöön ja murtumakohdan pitkäaikaiseen rasitukseen.
Tutkimus tukee hyvin myös osteouutisissa 1/2015 kuvattua vammamekanismia, jossa luun
rasituskohtaan luussa kehittyy mikromurtumia ja rasitusta kompensoivaa luun paksunemista. On
myös todennäköistä, että murtuva luukohta on oirehtinut pitkään ennen varsinaista murtumaa
paikallisena luukipuna ja särkynä reisiluun atyyppisen murtuman reisiluun .
4. Liikunnan välttäminen näkyy muutoksina elimistössä ja lihasten toiminnassa
Tiedetään, että vähäisellä liikunnalla ja liikkumiselle on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien
kehittymiseen ja kuolleisuuteen. Sen sijaan vähemmän tiedetään vähäisen liikunnan ja liikkumisen
vaikutuksista lihasten ja luuston terveyteen ja toimintaan.
J. Gianoudis, C. A. Bailey ja R. M. Daly julkaisivat tämän vuoden helmikuun Osteoporosis
International tieteellisessä lehdessä tutkimuksen istumisen ja TV:n katselun vaikutuksista lihasten
surkastumiseen (sarkopeniaan) ja lihasten kokoon, lihasvoimaan ja lihasten toimintaan.
Tutkimukseen valittiin 162 vanhustentaloissa asuvaa 60-86 vuotiasta miestä ja naista, joiden kehon
ja kehon eri kohtien kokonaismassa ja rasvan massa, alaraajojen lihasvoima ja toiminta mitattiin.
Tutkittavat henkilöt kirjasivat itse päivittäin istumiseen ja TV:n katseluun käyttämänsä ajan.
Tutkijat havaitsivat, että istumiseen käytetyn ajan pituus oli suorassa suhteessa lihasten
surkastumiseen. Jokainen istumiseen käytetty tunti lisäsi lihasten surkastumisen vaaraa
kolmanneksella (33 %). TV:n katsomiseen käytetyn ajan havaittiin olevan suorassa suhteessa koko
kehon ja raajojen massan vähenemiseen.
Tutkimuksen loppupäätelmänä tutkijat totesivat, että liikkumattomuudella elämäntapana on
suora yhteys vanhusten asuintaloissa asuvien ikäihmisten lihasten surkastumiseen (sarkopeniaan) ja
lihasten pieneen kokoon.
Toimitus: Liikunnan puute ja vähäinen liikkuminen johtaa lihasten surkastumiseen asuipa henkilö
vanhusten talossa tai kotona. Muistakaamme, että olemme sitä, mitä syömme, juomme ja miten
liikumme.
5. Kansainvälisen Osteoporoosisäätiön (IOF) kannanotto Yhdysvaltain D-vitamiinisuosituksiin
Kansainvälinen Osteoporoosisäätiö IOF on erimaiden Osteoporoosiyhdistysten kansanvälinen
yhteistyöjärjestö. Maastamme Luustoliitto ja luustotutkimuksen tieteellinen yhdistys Finnish
Bone Society on IOF:n jäsen. IOF otti v 2013 kantaa amerikkalaisiin D-vitamiini- ja
kalsiumsuosituksiin. Kannanotto on luettavissa IOF:n kotisivuilta.
Kannanoton mukaan International Osteoporosis Foundation (IOF) toteaa D-vitamiinin suositelluin
annoksin käytettynä vähentävän kaatumis- ja murtumavaaraa. Riittävä kalsiumin saanti ruoasta on
välttämätöntä luiden terveydelle läpi elämän iästä riippumatta.
International Osteoporosis Foundation (IOF) yhtyy Yhdysvaltojen Ehkäisevien
terveyspalvelujen työryhmän (USPSTF) kantaan, jonka mukaan D-vitamiinin käytöstä
annoksella 10 µg/päivä ja kalsiumin käytöstä annoksella 1 g tai vähemmän ei ole hyötyä
murtumien ehkäisyssä oireettomilla aikuisilla, joilla ei ole aikaisempia murtumia ja jotka eivät
asu/elä laitoshoidossa.
Päinvastoin kuin USPSTF IOF toteaa, että suurempi päivittäinen annos D-vitamiinia, erityisesti
20 µg/päivä vähentää murtumavaaraa. D-vitamiini on tehokas keino vähentää kaatumisvaaraa.
Kaatuminen on yleisesti tunnettu murtumien ja muiden vakavien vammojen vaaratekijä.
Kalsium on välttämätön mineraali luun terveydelle. IOF suosittelee, että tarpeellinen kalsiumin
tulisi lähtökohtaisesti saada ruoasta. Jos saanti ruoasta ei riitä, riittävä saanti tulee turvata
kalsiumvalmistein. Liiallista kalsiumin saantia on syytä välttää.
Kuten USPSTF on todennut, ikäihmisten murtumien ehkäisy on tärkeää, koska murtumiin liittyy
pitkäaikaisia kipuja ja särkyjä, toimintakyvyttömyyttä ja kuolleisuuden lisääntymistä.
IOF suosittelee 60 vuotta täyttäneille päivittäistä D-vitamiinin käyttöä annoksella 20–25 µg/päivä.
Koska ihon kyky muodostaa D-vitamiinia heikkenee jyrkästi iän mukana ja koska D-vitamiinin
saanti pelkästään ruoasta on vaikeaa, IOF neuvoo käyttämään D-vitamiinivalmisteitasuositellun
päivittäisen D-vitamiinin saannin (20 – 25 µg/päivä) turvaamiseksi.
Toimitus. D-vitamiinikysymys, sen annostelu ja vaikutukset muualle elimistöön kuin luustoon
ja lihaksiin keskusteluttaa edelleen. Suomen ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinisuositus
10 µg/päivä alle 70 vuotaiille on väestön terveyden kannalta vähintäänkin arveluttava ja uhka
väestön terveydelle. IOF:n väestölle suosittelema annos 20–25 µg/päivä 60 ikävuoden jälkeen
on väestön terveyden kannalta selkeästi toimivampi kuin kotimainen suositus. IOF:n suositusten
takana ovat maailman parhaat D-vitamiiniasiantuntijat ja tiedemiehet ympäri maailmaa. Samaa ei
voida sanoa useimmista kotimaisten suositusten laatijoista.
On muistettava, että niin kotimaiset kuin IOF suositukset on tarkoitettu terveelle väestölle yleensä.
Osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa pätevät kansalliset osteoporoosin käypä hoito-
suosituksemme, joiden mukaan päivittäisen D-vitamiiniannoksen on suositeltavaa olla 20–50
µg/päivä. Parasta olisi, jos päivittäinen D-vitamiiniannos olisi sellainen, että verestä mitattava
D-vitamiinipitoisuus olisi 75-120 nmol/L.
6. Vielä ehdit ilmoittautua luuston terveyttä ja osteoporoosia käsitteleville opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan.
Opinto- ja virkistyspäivien ajankohta on 13-14.6.2015 ja paikka kylpylähotelli Kumpeli.
Ilmoittautuminen päättyy 8.5.2015, koska majoitusvaraukset on vahvistettava silloin. Sen jälkeen voi tiedustella pj Simoselta puh 044-3080306 mahdollisuudesta tulla mukaan ja osallistua päiville.
Päivien osallistumismaksu on 190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh. Osallistumismaksu kattaa päivien ohjelman ja täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta, päivällinen, aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön).
Päiville voi ilmoittautua, osallistua ja tulla kuuntelemaan asiantuntijaesityksiä myös ilman majoitusta ja tarjoiluja.
Tällöin osallistumismaksu on 20 euroa /yksi päivä tai 30 euroa/molemmat päivät yhteensä. Ko maksuilla katetaan hotellin perimän luentosalin vuokra ja tilaisuuden järjestämiskuluja. Jos tämän lisäksi halua tulla kesäteatteriin, pääsylipun hinta 34 euroa ja teatterikahvit 5 euroa maksettava erikseen ilmoittautumisen yhteydessä yhdistyksen tilille. Osallistujan on mahdollista syödä hotellin ravintolassa ja kylpeä hotellin kylpylässä, mutta hotelli veloittaa niistä eri maksun, jonka osallistuja maksaa hotellin vastaanotossa ja ravintolassa.
Päiville ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille
numero FI89 8000 1670 4512 94 ja merkitsemällä maksumääräyksen viestiosaan osallistujan nimi,
postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite.
Yksityiskohtainen ohjelma löytyy kotisivuilta: www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/ajankohtaista
Tervetuloa Heinolaan – harvoin on mahdollista kuulla niin monen osteoporoosialan
huippuasiantuntijan esiintyvän kuulijoille saman päivän aikana.
7. Onko tämä viimeinen Osteouutiset, jonka pääset lukemaan?
Lääketieteen tutkimus etenee tänä päivänä nopeasti pitkin harppauksin tuottaen uutta tietoa
päivittäin. Potilaan tutkimus ja hoito kehittyvät uuden tutkimustiedon vanavedessä yleensä 2-3
vuoden viiveellä. On potilaan ja lääkärin etu saada uusi tieto mahdollisimman nopeasti käyttöönsä.
Osteouutiset on keskittynyt seuraamaan ensisijaisesti osteoporoosiin liittyvää julkaistua
tutkimustietoa ja kertomaan siitä lukijoilleen.
Kun osteoporoosin tutkimus ja hoito on vasta kehittymässä Suomessa, on perusteltua, että
potilas tietää uusista asioista ja osaa kysyä niistä tarpeen tullen hoitavalta lääkäriltään. Näin
lääkärikin, jos ei ole ollut asiasta jo tietoinen, herää uuteen asiaan. Esimerkiksi edellisessä
Osteouutisissa julkaistut asiat luulääkehoitoihin liittyvistä epätyypillisistä ja leukaluun
murtumista on tietoa, jota ani harva lääkäri edes tietää. Kuitenkin se on aivan oleellinen tieto
luulääkkeiden käyttäjälle ja häntä hoitavalle lääkärille. Artikkelit lukenut potilas tietää
epätyypillisen murtuman ennusmerkeistä ja osaa hakeutua ajoissa ennen varsinaista murtumaa
hakemaan apua lääkäriltään.
Murtuma-artikkeleiden tiedot olivat niin tärkeitä, että toimitus välitti tiedot liittoon. Tiedon
vauhdittamana asiasta on tulossa artikkeli liiton painettuun luustotietolehteenkin.
Osteouutiset sähköisesti oli ja on Suomen Osteoporoosiyhdistyksen jäsenille jäsenetu. Suomen
Osteoporoosiyhdistyksen hallitus katsoi kuitenkin tarpeelliseksi tarjota vime vuonna Osteouutisia
sähköisesti liiton jäsenyhdistysten hallitusten jäsenille ja pientä korvausta vastaan yksittäisille
henkilöille. Osteoporoosiyhdistyksen hallitus muutti päätöstään tälle vuodelle niin, että kukin
Luustoliiton jäsenyhdistys saa Osteouutiset 10 euron maksulla käyttöönsä ja voi jakaa sen edelleen
vapaasti jäsenilleen. Näin tuiki tärkeä jäseniä koskea osteoporoosi ja terveystieto saadaan vaivatta
laajan jäsenistön käyttöön. Tämän ohella yksittäiset asiasta kiinnostuneet henkilöt voivat edelleen
tilata Osteouutiset itselleen entisen käytännön mukaan.
Tämä Osteouutiset voi olla siten kohdallasi viimeinen numero, ellet ole Suomen
Osteoporoosiyhdistyksen jäsenmaksunsa maksanut jäsen tai oma yhdistyksesi ei ole ollut
kiinnostunut uudesta edellä kuvatusta Osteouutisten jakelumahdollisuudesta. Ne henkilöt,
jotka ovat erikseen tilanneet Osteouutiset, saavat uutiset entiseen tapaan luettavakseen.