VUODEN 2015 OSTEO-UUTISIA

Kategoria: Osteouutiset | 0

SUOMEN OSTEOPOROOSIYHDISTYKSEN OSTEOUUTISET 1/2015

(ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja omasta

terveydestään kiinnostuneille)

Toimittanut Olli Simonen

Hyvää meneillään olevaa Helmikuuta ja sen jälkeistä Loppuvuotta 2015 kaikille lukijoille!

Terveisiä tuki- ja liikuntaelinsairauksien asiantuntijoiden vuotuisesta tapaamisesta (6-8.2.2015),

jonka pääteemana tänä vuonna oli osteoporoosi. Merkittävää uutta tietoa kerrottiin

luulääkehoitoihin liittyvistä epätyypillisistä murtumista ja leukaluun kuolioista.

Keskitynkin Osteouutisten tässä numerossa näihin asioihin professori Hannu Aron ja

dosentti Jari Kellokosken esitysten pohjalta.

Professori Aron sanoman ydinviesti oli, että atyypillinen murtuma saa alkunsa ja kehittyy

murtumaksi luussa normaalisti esiintyvistä mikromurtumista, joiden paranemista denosumabi,

zodelronaatti ja bisfosfonaatit hidastavat niin, että atyyppistä murtumaa ennakoiva hiusmurtuma

syntyy. Aron toinen tärkeä viesti oli, että varsinaista murtumaa ennakoiva hiusmurtumavaihe kestää

useimmilla potilailla puolesta vuodesta vuoteen. Se antaa sekä potilaalle että lääkärille hyvät

mahdollisuudet estää varsinainen murtuma. Hiusmurtuman oireita ovat kipu ja särky sekä

painoarkuus rajatulla alueella hiusmurtumakohdassa. Oireet ovat niin selviä, että potilas ei voi olla

niitä huomaamatta. Aron esittämä mikromurtumamekanismi kumoaa yksiselitteisesti tähän asti

bisfosfonaatteihin liitetyn lasiluu-ajattelun.

Dosentti Kellokosken esityksen ydinkohta oli, että ennen luulääkehoidon aloittamista potilaan

leukaluiden, hampaiden, ikenien ja suun limakalvojen tulee olla ehdottoman terveitä. Tämä

edellyttää luulääkkeen määräävältä hoitavalta lääkäriltä huolellista leukojen, hampaiden ja suun

tutkimusta, jonka tulee useimpien potilaiden kohdalla sisältää myös leukojen ortopantomografia-

röngentutkimus.

Toinen tärkeä ja hyvin keskeinen luulääkehoitoon liittyvä Kellokosken viesti oli, että leukaluun

kuoliota edeltää jonkinasteinen paikallinen kipu, arkuus ja särky tulevassa leukaluun

kuoliokohdassa. Tämän on potilaan, hoitavan lääkärin ja osteoporoosi/ murtumahoitajan osattava

tunnistaa kysymällä potilaan leukaluun oirehtimista aina tavatessaan potilaan. Potilaan olisi ko

tilanteessa osattava hakeutua lääkärinsä vastaanotolle ko oireiden ilmaannuttua.

1. Luulääkehoitoihin liittyvät epätyypppilliset reisiluun murtumat

Tapaamisessa ortopediprofessori Hannu Aro Turun Yliopistollisesta keskussairaalasta esitelmöi

aiheesta ”Atyyppiset (= epätyypilliset) reisiluun murtumat”. Aron mukaan nyt alkaa olla riittävästi

tutkimustietoa siitä, mistä asiassa on oikeastaan kyse: Luu on tunnetusti jäykkää ja kovaa lähes

peräänantamatonta kudosta. Luuhun syntyy jatkuvasti hyvin pieniä mikromurtumia, kun luuhun

kohdistuu vähänkin rasitusta normaalissa elämisessä ja erityisissä rasitustilanteissa (esim. pallopelit,

hölkkä ym.). Ne paranevat itsestään ja samalla luu vahvistuu ja sen koko kasvaa. Näin se kestää

seuraavilla kerroilla paremmin rasitusta. Mikromurtumat ja niiden korjaaminen on todennäköisesti

luun normaali mekanismi luun vahvistumiseksi ja koon lisäämiseksi kasvuvaiheen jälkeen.

Sekä bisfosfonaatit, zoledronihappo että denosumabi hidastavat yhtälailla varsinaisen murtuman ja

mikromurtumien paranemisprosessia. Sen seurauksena uusia mikromurtumia ehtii syntyä lisää

ennen vanhempien mikromurtumien paranemista. Näin mikromurtuma-alue laajenee ja kehittyy

hiusmurtumaksi. Luulääkkeiden käyttöön liittyvä hiusmurtuma on tyypillisimmin reisiluun

yläosassa sen ulkoreunassa. Eri tutkimusten mukaan 64-70 % mainittuja lääkkeitä syövistä

henkilöistä tuntee hiusmurtuman paikallisena kipuna ja särkynä. Hiusmurtumakohta on arka tai

kivulias sitä tunnusteltaessa. Tämä murtumavaihe kestää puolesta vuodesta vuoteen ennen

reisiluun lopullista murtumista. On myös hyvä tietää, että epätyypillisiä reisiluun murtumia voi

mikromurtumamekanismilla syntyä ilman luulääkkeitäkin. Epätyypillisten murtumien yleisyys

alkaa tutkimushavaintojen perusteella varmistua: 5 henkilöä 10 000 luulääkettä käyttävästä

henkilöstä saa epätyypillisen reisiluun murtuman vuoden aikana. Murtumavaara on siten pieni,

-mutta realiteetti kuitenkin. Riskiä arvioitaessa on otettava huomioon tohtori,

endokrinologiylilääkäri Annamari Kosken esityttämä tutkimustuloksiin perustuva riskiarvio, jonka

mukaan luulääkehoito aiheuttaa yhden (1) epätyypillistä reisiluun murtuman, mutta estää 200

osteoporoosimurtumaa. Niistä osa on reisiluun kaulan murtumia. Riskiä arvioitaessa on myös

otettava huomioon, että epätyypillisiä reisiluun murtumia esiintyy ihmisillä ilman luulääkkeitä

yleisyydellä 0,9 murtumaa 10 000 henkilöä kohden.

Professori Aron mukaan, jokaisen luulääkkeitä määräävän lääkärin tulee hoitoon kuuluvana kertoa

potilaalleen epätyypillisen murtuman mahdollisuudesta ja sitä ennakoivasta hiusmurtumasta ja

hiusmurtuman oireista sekä kehottaa potilastaan ottamaan heti yhteyttä lääkäriinsä

hiusmurtumaoireen ilmaannuttua. Lääkärin tulee todeta hiusmurtuma, keskeyttää luulääkkeen

käyttö ja antaa potilaalle ohje keventää kyseisen raajan käyttöä ja rasitusta. Näin hiusmurtuma

paranee ja epätyypillinen murtuma estyy.

Jos hiusmurtuma pääsee etenemään reisiluun murtumaksi, murtunut reisiluu operoidaan ja

murtuneet luun päät yhdistetään toisiinsa ns. ydinnaulauksella. Murtuma paranee normaalissa ison

murtuman paranemisjärjestyksessä. Luonnollisesti paranemista hidastava luulääkehoito on

keskeytetty luun paranemisen ajaksi. Koska hiusmurtumassa on kyseessä luun normaalireaktio

luulääkkeelle, on myös vastakkaisen puolen reisiluun terveys aina tutkittava röntgenkuvauksella.

Simonen:

Professori Aron mukaan tieto siitä, että bisfosfonaatit muuttavat luun lasiluuksi, joka aiheuttaa

epätyypillisen murtuman, on väärä. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan luussa ilmenee luun

normaaliin elämään kuuluvana pienen pieniä mikromurtumia, joiden paranemista esityksessä

mainitut luulääkkeet hidastavat. Parantumisen hidastuessa uusien mikromurtumien määrä kasvaa ja

reisiluun ulkosyrjään, luun eniten rasitusta kohdistuvaan kohtaan syntyy – hiusmurtuma.

Hiusmurtumakohta särkee, on kivulias etenkin murtumakohtaa tunnusteltaessa. Jos tässä vaiheessa

potilas ja lääkäri jättävät asian huomiotta, hiusmurtumakohtaan pääsee kehittymään seuraavien

kuukausien aikana epätyypillisen murtuma. – Etsikkoaika on Aron mukaan riittävän pitkä

epätyypillisen murtuman ehkäisemiselle. Aron esitystä lukiessa herää kysymys, miksi sitten

luulääkehoitoja. Vastaus löytyy tekstistä: yhtä epätyypillistä murtumaa kohden luulääkehoito

ehkäisee 200 osteoporoosimurtumaa.

 

2. Luulääkehoitoihin liittyvät leukaluukuoliot.

Dosentti, ylihammaslääkäri, suu- ja leukakirurgi Jari Kellokoski Tampereen yliopistosairaalasta

puhui aiheesta ” Leukaluun osteonekroosit (=leukaluun kuoliot)”

Kellokosken mukaan leukaluun kuoliot ovat aiemmin pääsääntöisesti liittyneet syöpäpotilaiden

luuhun levinneiden etäpesäkkeiden (metastaasien) luulääkehoitoihin, joissa käytetyt lääkeannokset

ovat merkittävästi suurempia kuin osteoporoosin hoidossa käytetyt luulääkeannokset. Tilanne on

muuttumassa, sillä leukaluun kuolioita ilmaantuu yhä enemmän osteoporoosia sairastavilla

luulääkkeitä käyttävillä henkilöillä.

Leukaluun kuolio liittyy denosumabia (Prolia), zoledronihappoa (Aclasta) ja

bisfosfonaatteja ( esim Alendronaatit, Bonviva, Ibandronaatit, Optinate,

Risedronaatit) käyttävillä potilailla aina leukaluuvaurioihin, hammastulehduksiin ja suun

limakalvovaurioihin. Pahinta leukaluun kuolion synnyssä Kellokosken mukaan on, että yksikin

annos denosumabia voi jo aiheuttaa kuolion.

Kuolion riskitekijöitä suun alueella ovat tyypillisesti reikäiset hampaat, hoitamatta jääneet hampaan

tyngät, leukaluuhun jääneet hampaan juuret, juuritulehdukset ja muut krooniset tulehdukset

leukaluussa, ientulehdukset ja suun erilaiset limakalvovauriot. Limakalvovauriota syntyy lähes

huomaamatta, kun esimerkiksi vanha sopimattomaksi käynyt hammasproteesi painaa ikeniä,

luuta tai hiertää tavalla tai toisella suun limakalvon rikki. Limakalvotulehdukset ja vauriot ovat

varsin yleisiä tupakoitsijoilla, diabeetikoilla, kortisoni- ja syöpälääkkeitä käyttävillä henkilöillä.

Vaara saada leukaluun kuolio on 1-3 henkilöllä tuhannesta suun kautta luulääkettä käyttävästä

henkilöstä ja 8-120 henkilöllä tuhannesta suonen sisäistä zoledronihappoa käyttävästä henkilöstä.

Luku 8 tarkoittaa osteoporoosipotilaiden vaaraa ja luku 120 syöpäpotilaiden vaaraa. Luvut ovat

merkittävän suuria, mutta on muistettava, että ko henkilöillä on lähes aina kuolion laukaisevana

mekanismina hammas-, ien- tai muu limakalvovaurio ja tulehdus.

Dosentti Kellokoski korosti ja painotti leukaluun kuolioiden ehkäisyssä leukaluun, hampaiden,

ikenien ja suun limakalvojen terveyden tärkeyttä ennen luulääkehoidon aloitusta. Tämän takia

jokaisen luulääkettä määräävän lääkärin tulee selvittää ennen hoidon aloittamista, onko potilaalla

kipuja leuoissa ja onko potilaan hampaisto, ikenet ja suun limakalvot kunnossa. Varmimmin

hampaiden ja leukaluun terveys on selvitettävissä leukojen ortopantomografiaröntgentutkimuksella.

Kellokoski korosti erityisesti sitä, ettei luulääkkeen aloittamisella osteoporoosissa voi koskaan olla

niin kiire, etteikö leukaluun, hampaiden, ikenien ja suunlimakalvojen terveyden tilaa ehditä selvittää

ennen hoidon aloittamista. Alkuselvittelyn lisäksi hoitavan lääkärin ja

osteoporoosi/murtumahoitajan pitää hoidon aikana potilaan tavatessaan kysyä onko leukojen

alueelle ilmaantunut kipua, koska se voi olla ensimmäinen merkki ja oire alkavasta luukuoliosta.

Leukaluukuolioista liki kolme neljännestä (70%) hoituu luonnollisen paranemisen kautta, jota

tuetaan paikallisilla kloorheksidiinihuuhteluilla. Mikäli paljastunut luu ei umpeudu 8 viikon aikana,

potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon, jossa irtoavat luupalaset poistetaan. Vaikeimmissa

tapauksissa sairastunutta luuta poistetaan kirurgisesti, pahimmillaan jopa osa leukaluusta on

jouduttu poistamaan ennen kuin potilas on saatu oireettomaksi. Joskus leukaluun murtuneet päät

joudutaan liittämään toisiinsa metallilevyllä murtuman paranemisen edistämiseksi. Luulääkehoito

on tietenkin keskeytettävä heti leukaluun kuolion ilmaannuttua ja taukoa jatkettava ainakin

siihen asti, että leukaluu on parantunut.

Simonen:

Luulääkehoitoihin liittyvät leukaluun kuoliot ovat vakava ja ikävä sairaus, joka on ehkäistävissä.

Kuolioiden määrän lisääntyminen voi olla vakava merkki siitä, ettei osteoporoosia hoitava lääkäri

ole ennen hoidon aloittamista varmistanut leukaluun, hampaiden, ikenien eikä suu limakalvojen

terveyttä riittävän hyvin. Kellokosken mukaan näkö- ja tunnusteluhavaintojen lisäksi lääkärin on

perusteltua otattaa leuan ortopantomografia-röntgentutkimus. Tässä tutkimuksessa näkyvät

leukaluussa mahdollisesti olevat hiljaiset juuritulehdukset, hammastyngät, juurien tyngät ja

rilaiset luusyöpymät, jotka kaikki ovat kuoliota laukaisevia tekijöitä.

Kellokosken esitys vastuuttaa myös luulääkettä käyttävää potilasta valppauteen ja erilaisten

leukakipujen ilmaantuessa hakeutumaan hoitavan lääkärin vastaanotolle kivun aiheuttajan

selvittämistä varten. Tässä vaiheessa on vielä mahdollista estää leukaluun kuolion synty.

 

3. Osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenten opinto ja virkistyspäivät 13-

14-6-2015 Heinolassa – muista ilmoittautua ajoissa

Tule kuulemaan, kysymään ja keskustelemaan osteoporoosiasioista ja luun terveydestä tämän

vuoden opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan 13-14.6.2015.

Päivien tieto-ohjelmasta vastaavat ja kysymyksiin vastaamassa ovat professori Ilari Paakkari,

dosentti Marjo Tuppurainen, tri Marika Laaksonen, erikoislääkäri Olli Simonen, neuvotteleva

virkamies, terveydenhuollon maisteri Maire Kolimaa ja liikunnanohjaaja Helmi Huhtinen. Päivien

esityksissä käsitellään osteoporoosin käypää hoitoa, osteoporoosin lääkehoitoja, sekundaarisia

osteoporooseja (kortisonihoitoihin, keliakiaan, happosalpaajien käyttöön, munasarjojen

poistoleikkaukseen ja rintasyöpään liittyvät osteoporoosit), uutta ajankohtaista tietoa D-vitamiinista,

luuston terveyttä tukevaa ravitsemusta ja liikuntaa, kaatumisten ehkäisyä ja vaihdetaan

osteoporoosikokemuksia ja kysytään ongelmista. Virkistysosiossa käymme Heinolan kuulussa

kesäteatterissa, tutustumme Heinolan nähtävyyksiin, kylvemme kylpylähotelli Kumpelin kylpylässä

ja nautimme hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta.

Päivien osallistumismaksu on 190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh.:

Osallistumismaksu kattaa kaiken: täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta,

päivällinen, aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön). Päiville

ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille

FI89 8000 1670 4512 94 ja merkitsemällä maksumääräykseen viestiosaan osallistujan nimi,

postiosoite ja mahdollinen sähköpostiosoite ja puhelinnumero.

Päivät alkavat 13.6.2015 klo 11 ja päättyvät 14.6 2015 kesäteatteriesityksen päättyessä n klo 16.30.

Varmista osanottosi päiville ajoissa

Päivien yksityiskohtainen ohjelma löytyy osoitteessa:

www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/ohjelma

(Huom: suomenosteoporoosiyhdistys yhtenä pötkönä)

NÄHDÄÄN HEINOLASSA

 

 

OSTEOUUTISET 2/2015

(uusimmasta osteoporoosista ja terveyteen vaikuttavista tutkimushavainnoista kertova tietopaketti Suomen osteoporoosiyhdistyksen,

muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille sekä muille asiasta kiinnostuneille)

Toimittanut Olli Simonen Suomen Osteoporoosiyhdistyksen pj

 

1. Kohtuullinen aerobinen liikunta on hyvä keino ylläpitää ja parantaa muistia vanhanakin

Liikunta on elimistön terveyden ja toiminnan kannalta kaiken a ja o. Liikunnan tulee olla

monipuolista ja lähes päivittäistä. Kaikki elmistömme elimet ja kudokset tarvitsevat aerobista

eli sydän ja verisuonistoa ”rasittavaa” liikuntaa kuten reipasta kävelyä, hölkkää ja hölköttelyä,

pallopelejä, reipasta tanssia, uintia ja pyöräilyä, portaiden nousua, mäen nousua jne.

Aerobinen liikunta parantaa verenkiertoa ja vahvistaa verenkiertoelimistöä, mikä turvaa elinten

ja kudosten riittävä ravinnon ja hapensaannin eri tilanteissa läpi elämän. Luut ja lihakset

tarvitsevat aerobisen liikunnan lisäksi voimaliikuntaa eli luiden ja lihasten vahvistamista niitä

eri tavoin rasittamalla. Näin luut vahvistuvat ja niiden haurastuminen hidastuu tai estyy.

Rasitus vahvistaa myös lihaksia, säilyttää niiden voiman, toiminta- ja reagointikyvyn kaikissa

tilanteissa, esimerkiksi liukastuessa. Liikuntaan tulee sisältyä myös tasapainoharjoittelua

etenkin vanhemmalla iällä (yli 60 v)

Huom! Koiran ulkoilutus, näyteikkunoiden katselu, ulkona käyskentely ja istuskelu ovat

oleskelua ulkoilmassa, eivätkä reipasta aerobista liikuntaa.

Seuraava tutkimustulos osoittaa liikunnan myönteisen vaikutuksen aivopjen toimintaan:

Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH) julkaisi tämän vuoden helmikuussa

tutkimusuutisen, jonka mukaan reipas kävely kasvattaa aivojen muistialueen kokoa ja

vahvistaa sen toimintaa. Havainto tarkoittaa mm sitä, että liikunta ehkäisee aivoja rappeutumiselta

läpi elämän, vanhanakin.

Aivojen muistialue hippocampus pienentyy (surkastuu) iän myötä osana normaalia vanhenemista.

Surkastuminen ilmenee aluksi unohteluna, sitten muistamattomuutena ja pahimmillaan joidenkin

henkilöiden kohdalla dementiana. Tiedetään ennestään tutkimusten perusteella, että kohtuullinen

liikunta lisää hippocampusalueen kokoa ja parantaa aivojen kognitiivisia kykyjä¹. Sen sijaan ei

tiedetä vielä, korjaako liikunta hippocampuksessa jo tapahtuneita rappeutumismuutoksia.

Uutisessa nostettiin esiin jo vuonna 2011 julkaistu (Proceedings of the National Academy of

Sciences) tutkimus, jossa tri Kirk Erickson Pittsburgin yliopistosta ja tri Arthur Kramer

Illinoisin yliopistosta värväsivät 120 vähän liikkuvaa ikäihmistä liikunta-aivotutkimukseensa.

Tutkimukseen osallistujat valittiin niin, ettei heillä ollut dementiaa. Tutkittavat jaettiin kahteen

ryhmään, joista toiseen tutkimusryhmään kuuluvat henkilöt kävelivät reippaasti eli harrastivat

aerobista liikuntaa 40 minuuttia kolmena päivänä viikossa. Toiseen ryhmään kuuluvat

harjoittivat vastaavan ajan voimaliikuntaa ja venyttelyä

Magneettikuvaus osoitti, että kävelyryhmään kuuluvien henkilöiden hippocampusalue suureni

2 % yhden vuoden kävelyharrastuksen jälkeen. Voimaliikuntaa ja venyttelyä harrastaneiden

hippocampusalue taas pieneni 1,4 % vastaavana aikana. Kummassakin ryhmässä paikkamuisti

parani vuoden aikana, mutta oli sitä parempi mitä suurempi hippocampus oli. Muut

muistialueet mukaan lukien kognitio¹ paranivat kuitenkin vain kävelijöiden ryhmässä ja olivat

sitä parempia, mitä suuremmaksi hippocampus kasvoi.

Tutkijat mittasivat myös aivosolujen neurotrooppisen tekijän BDNF pitoisuuksia. Kyseinen

molekyyli parantaa oppimista ja muistia. Mittaukset osoittivat, että hippocampuksen kasvu

lisäsi kyseisen tekijän määrää vain kävelijöiden eli aerobista liikuntaa harrastavien aivoissa.

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että kohtuullinen aerobinen liikunta, kuten reipas kävely,

pysäyttää hippocampusalueen surkastumisen ja muistin heikkenemisen ikäihmisillä ja vanhuksilla.

¹ Kognitiiviset aivotoiminnat ovat erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja

käyttöön liittyvät aivoprosessit; havaitseminen ja tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä

ja muotoja, esineitä tai kasvoja), kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä, itsenäinen

ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen. Kognitiiviset aivotoiminnat ovat

ihmisen korkeimpia älyllisiä toimintoja.

 

2. D-vitamiinin rooli ja vaikutusmekanismi sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin diabeteksen

synnyssä ja ehkäisyssä on selviämässä.

Tiedetään, että D-vitamiinin puutoksella on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin

diabeteksen syntyyn. Tiedetään, että kummankin sairauden synnylle ja kehittymiselle on ominaista

lähes huomaamaton krooninen tulehdus. Tiedetään myös, että lähes kaikissa vasta-aineita

muodostavissa soluissa on D-vitamiinipääte-elimiä (reseptoreita), joihin kiinnittynyt D-vitamiini

säätelee monia solun sisäisiä avainprosesseja.

Sydän- ja verisuonisairauksissa verisuonet kalkkeutuvat, jolloin verisuonten sisäseinämiin kertyy

rasvaa, kolesterolia, kalsiumia ja muita aineita plakeiksi. Aikaa myöten plakkien koko ja määrä

kasvavat niin, että verisuonten sisäläpimitta pienenee, verisuonet ahtautuvat ja veren virtaus

suonissa heikkenee. Virtauksen heiketessä riittävästi sydänlihas ja aivot alkavat kärsiä hapen

puutteesta ja virtauksen edelleen heiketessä verisuoni tukkeutuu – sydäninfarkti tai aivohalvaus on

syntynyt.

Aikuistyypin diabeteksessa henkilölle kehittyy insuliini resistenssi, jossa elimistö tuottaa insuliinia,

mutta elimistö ei kykene käyttämään sitä hyödykseen. Sen seurauksena veren sokeripitoisuus

kasvaa ja vaurioittaa hermoja, verisuonia ja muuta elimistöä.

Toimitus: seuraavassa tutkimusselostuksessa puhutaan monosyyteistä ja makrofaageista.

Monosyytit ovat yksi oma valkosolujen alaryhmä. Monosyyteille on ominaista, että ne voivat

tarvittaessa voi sulautua yhdeksi isoksi jättisoluksi eli makrofaagiksi. Makrofaagi on syöjäsolu,

joka ”haukkaa sisäänsä” elimistöön tunkeutuneita vieras-aineita, bakteereja, sieniä, viruksia jne.

Makrofaagit ovat ihmisen ensimmäinen puolustusmekanismi vieraita tautitunkeutujia vastaan.

Tri Carlos Bernal-Mizrachin johtama työryhmä Wasingtonin yliopistosta tutki D-vitamiinin,

vasta-ainejärjestelmän toiminnan, verisuonten kalkkeutumisen ja insuliiniresistenssin välisiä

yhteyksiä muuttamalla hiirten perimää niin, että monosyyteissä ja syöjäsoluissa (makrofaageissa) ei

ollut enää D-vitamiinipääte-elimiä eli reseptoreita. Tällöin D-vitamiini ei kyennyt enää

kiinnittymään soluihin eikä säätelemään solujen sisäisiä avainprosesseja.

Tutkijat havaitsivat, että reseptoripuutteiset hiiret kehittivät insuliiniresistenssin. Syöjäsolut

kasaantuivat maksassa ja maksa tuotti ylimäärin sokeria vereen. Hiiret kehittivät myös

ateroskleroosin eli verisuonten kalkkeutumisen. Ateroskleroosin syntyä vauhdittivat kolesterolia

täynnä olevat monosyytit, jotka kuljettivat sisällään kolesterolin suonen seinämiin kolesteroliplakeiksi.

Seuraavaksi tutkijat ruiskuttivat hiiriin terveitä immuunisoluja, joissa olivat normaalit D-

vitamiinipäätereseptorit eli -elimet. Tutkijat havaitsivat, että hiirien insuliiniherkkyys palautui

ja verisuonten ateroskleroosi (kalkkeutuminen) väheni. Tutkijoiden mukaan tulokset osoittivat

selvästi D-vitamiinin keskeisen roolin insuliini resistenssin ja ateroskleroosin synnyssä.

Tutkimus on julkaistu tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa tieteellisessä Cell Reports lehdessä.

Toimitus: Tutkimus osoitti, että D-vitamiinin kiinnittyminen monosyytteihin ja syöjäsoluihin

hillitsee solujen vasta-ainemuodostusta ja ehkäisee insuliiniresistenssin ja ateroskleroosin

kehittymistä. Jos D-vitamiinia ei ole riittävästi veressä kiinnittymään monosyyttien ja makrofaagien

D-vitamiinipääte-elimiin, solut toimivat ilman säätelyä ja ohjausta aiheuttaen insuliiniresistenssin

(= aikuistyypin diabeteksen) diabeteksen ja ateroskleroosin.

Tutkimus on tehty hiirillä ja tulokset ovat hiirituloksia. On todennäköistä, että tutkimustulokset

ovat sovellettavissa ihmisiinkin. Lopullinen varmuus asiasta edellyttää kuitenkin ihmistutki-

muksia, jotka ovat parhaillaan työryhmän työn alla.

 

3. Bisfosfosfonaattien käyttöön voi liittyä epätyypillisen kyynärluun murtuman vaara

S. H. S. Tan, S. Saseendar, B. H. M. Tan, A. Pawaskar ja V. P. Kumar julkaisivat Osteoporosis

International tieteellisessä lehdessä tämän vuoden helmikuussa katsausartikkelin

bisfosfonaattihoitoihin liittyvistä kyynärluun murtumista. Tutkijat keräsivät katsaukseensa kaikki

maailman tutkimuskirjallisuudessa julkaistut yksittäiset potilastapaukset, joita oli kaikkiaan

kahdeksan potilasta. Seitsemän potilaan kyynärluun murtumat täyttivät kansainvälisesti hyväksytyt

epätyypillisen murtuman kriteerit.

Murtumapotilaat olivat käyttäneet bisfosfonaatilääkitystä 7-15 vuoden ajan ja tarvitsivat

liikkumiseensa apuneuvoja ( kävelykeppi, kävelysauvat, rollaattori ym). Murtuma ilmaantui

siihen apuvälinekäteen jota potilaat käyttivät (rasittivat) eniten liikkuessaan. Murtumat ilmaantuivat

tyypillisesti kyynärluun alaosaan.

Murtumakohdassa luun ulko- tai sisäpinta tai itse luu olivat paksuuntuneet ennen murtumaa.

Murtumat syntyivät itsestään ilman erityisiä vammamekanismeja kuten kaatumista, liukastumista,

putoamista ym. Murtuma oli tyypillinen atyyppinen poikkimurtuma. Tutkijoiden mukaan tapaukset

osoittavat, että epätyypillinen murtuma voi ilmaantua muuallekin kuin reisiluun yläosaan. Tutkimus

osoittaa, että murtuma syntyy luuhun ja luukohtaan, joka on jatkuvasti normaalia kovemman

rasituksen alainen.

Toimitus. Tutkimus osoittaa, että kyynärluun epätyypillinen murtuma on todella harvinainen, mutta

mahdollinen murtuma. Tutkimus osoittaa, että kyynärluun epätyypillinen murtuma liittyy

huomattavan pitkään bisfosfonaattien käyttöön ja murtumakohdan pitkäaikaiseen rasitukseen.

Tutkimus tukee hyvin myös osteouutisissa 1/2015 kuvattua vammamekanismia, jossa luun

rasituskohtaan luussa kehittyy mikromurtumia ja rasitusta kompensoivaa luun paksunemista. On

myös todennäköistä, että murtuva luukohta on oirehtinut pitkään ennen varsinaista murtumaa

paikallisena luukipuna ja särkynä reisiluun atyyppisen murtuman reisiluun .

 

4. Liikunnan välttäminen näkyy muutoksina elimistössä ja lihasten toiminnassa

Tiedetään, että vähäisellä liikunnalla ja liikkumiselle on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien

kehittymiseen ja kuolleisuuteen. Sen sijaan vähemmän tiedetään vähäisen liikunnan ja liikkumisen

vaikutuksista lihasten ja luuston terveyteen ja toimintaan.

J. Gianoudis, C. A. Bailey ja R. M. Daly julkaisivat tämän vuoden helmikuun Osteoporosis

International tieteellisessä lehdessä tutkimuksen istumisen ja TV:n katselun vaikutuksista lihasten

surkastumiseen (sarkopeniaan) ja lihasten kokoon, lihasvoimaan ja lihasten toimintaan.

Tutkimukseen valittiin 162 vanhustentaloissa asuvaa 60-86 vuotiasta miestä ja naista, joiden kehon

ja kehon eri kohtien kokonaismassa ja rasvan massa, alaraajojen lihasvoima ja toiminta mitattiin.

Tutkittavat henkilöt kirjasivat itse päivittäin istumiseen ja TV:n katseluun käyttämänsä ajan.

Tutkijat havaitsivat, että istumiseen käytetyn ajan pituus oli suorassa suhteessa lihasten

surkastumiseen. Jokainen istumiseen käytetty tunti lisäsi lihasten surkastumisen vaaraa

kolmanneksella (33 %). TV:n katsomiseen käytetyn ajan havaittiin olevan suorassa suhteessa koko

kehon ja raajojen massan vähenemiseen.

Tutkimuksen loppupäätelmänä tutkijat totesivat, että liikkumattomuudella elämäntapana on

suora yhteys vanhusten asuintaloissa asuvien ikäihmisten lihasten surkastumiseen (sarkopeniaan) ja

lihasten pieneen kokoon.

Toimitus: Liikunnan puute ja vähäinen liikkuminen johtaa lihasten surkastumiseen asuipa henkilö

vanhusten talossa tai kotona. Muistakaamme, että olemme sitä, mitä syömme, juomme ja miten

liikumme.

 

5. Kansainvälisen Osteoporoosisäätiön (IOF) kannanotto Yhdysvaltain D-vitamiinisuosituksiin

Kansainvälinen Osteoporoosisäätiö IOF on erimaiden Osteoporoosiyhdistysten kansanvälinen

yhteistyöjärjestö. Maastamme Luustoliitto ja luustotutkimuksen tieteellinen yhdistys Finnish

Bone Society on IOF:n jäsen. IOF otti v 2013 kantaa amerikkalaisiin D-vitamiini- ja

kalsiumsuosituksiin. Kannanotto on luettavissa IOF:n kotisivuilta.

Kannanoton mukaan International Osteoporosis Foundation (IOF) toteaa D-vitamiinin suositelluin

annoksin käytettynä vähentävän kaatumis- ja murtumavaaraa. Riittävä kalsiumin saanti ruoasta on

välttämätöntä luiden terveydelle läpi elämän iästä riippumatta.

International Osteoporosis Foundation (IOF) yhtyy Yhdysvaltojen Ehkäisevien

terveyspalvelujen työryhmän (USPSTF) kantaan, jonka mukaan D-vitamiinin käytöstä

annoksella 10 µg/päivä ja kalsiumin käytöstä annoksella 1 g tai vähemmän ei ole hyötyä

murtumien ehkäisyssä oireettomilla aikuisilla, joilla ei ole aikaisempia murtumia ja jotka eivät

asu/elä laitoshoidossa.

Päinvastoin kuin USPSTF IOF toteaa, että suurempi päivittäinen annos D-vitamiinia, erityisesti

20 µg/päivä vähentää murtumavaaraa. D-vitamiini on tehokas keino vähentää kaatumisvaaraa.

Kaatuminen on yleisesti tunnettu murtumien ja muiden vakavien vammojen vaaratekijä.

Kalsium on välttämätön mineraali luun terveydelle. IOF suosittelee, että tarpeellinen kalsiumin

tulisi lähtökohtaisesti saada ruoasta. Jos saanti ruoasta ei riitä, riittävä saanti tulee turvata

kalsiumvalmistein. Liiallista kalsiumin saantia on syytä välttää.

Kuten USPSTF on todennut, ikäihmisten murtumien ehkäisy on tärkeää, koska murtumiin liittyy

pitkäaikaisia kipuja ja särkyjä, toimintakyvyttömyyttä ja kuolleisuuden lisääntymistä.

IOF suosittelee 60 vuotta täyttäneille päivittäistä D-vitamiinin käyttöä annoksella 20–25 µg/päivä.

Koska ihon kyky muodostaa D-vitamiinia heikkenee jyrkästi iän mukana ja koska D-vitamiinin

saanti pelkästään ruoasta on vaikeaa, IOF neuvoo käyttämään D-vitamiinivalmisteitasuositellun

päivittäisen D-vitamiinin saannin (20 – 25 µg/päivä) turvaamiseksi.

Toimitus. D-vitamiinikysymys, sen annostelu ja vaikutukset muualle elimistöön kuin luustoon

ja lihaksiin keskusteluttaa edelleen. Suomen ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinisuositus

10 µg/päivä alle 70 vuotaiille on väestön terveyden kannalta vähintäänkin arveluttava ja uhka

väestön terveydelle. IOF:n väestölle suosittelema annos 20–25 µg/päivä 60 ikävuoden jälkeen

on väestön terveyden kannalta selkeästi toimivampi kuin kotimainen suositus. IOF:n suositusten

takana ovat maailman parhaat D-vitamiiniasiantuntijat ja tiedemiehet ympäri maailmaa. Samaa ei

voida sanoa useimmista kotimaisten suositusten laatijoista.

On muistettava, että niin kotimaiset kuin IOF suositukset on tarkoitettu terveelle väestölle yleensä.

Osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa pätevät kansalliset osteoporoosin käypä hoito-

suosituksemme, joiden mukaan päivittäisen D-vitamiiniannoksen on suositeltavaa olla 20–50

µg/päivä. Parasta olisi, jos päivittäinen D-vitamiiniannos olisi sellainen, että verestä mitattava

D-vitamiinipitoisuus olisi 75-120 nmol/L.

 

6. Vielä ehdit ilmoittautua luuston terveyttä ja osteoporoosia käsitteleville opinto- ja virkistyspäiville Heinolaan.

Opinto- ja virkistyspäivien ajankohta on 13-14.6.2015 ja paikka kylpylähotelli Kumpeli.

Ilmoittautuminen päättyy 8.5.2015, koska majoitusvaraukset on vahvistettava silloin. Sen jälkeen voi tiedustella pj Simoselta puh 044-3080306 mahdollisuudesta tulla mukaan ja osallistua päiville.

Päivien osallistumismaksu on 190 euroa/ 2 hh ja 232 euroa/ I hh. Osallistumismaksu kattaa päivien ohjelman ja täysihoidon kylpylähotelli Kumpelissa (majoitus, kaksi lounasta, päivällinen, aamiainen, kahvit, kesäteatteriesityksen, teatterikahvit ja kylpylän käytön).

Päiville voi ilmoittautua, osallistua ja tulla kuuntelemaan asiantuntijaesityksiä myös ilman majoitusta ja tarjoiluja.

Tällöin osallistumismaksu on 20 euroa /yksi päivä tai 30 euroa/molemmat päivät yhteensä. Ko maksuilla katetaan hotellin perimän luentosalin vuokra ja tilaisuuden järjestämiskuluja. Jos tämän lisäksi halua tulla kesäteatteriin, pääsylipun hinta 34 euroa ja teatterikahvit 5 euroa maksettava erikseen ilmoittautumisen yhteydessä yhdistyksen tilille. Osallistujan on mahdollista syödä hotellin ravintolassa ja kylpeä hotellin kylpylässä, mutta hotelli veloittaa niistä eri maksun, jonka osallistuja maksaa hotellin vastaanotossa ja ravintolassa.

Päiville ilmoittaudutaan maksamalla osallistumismaksu Suomen Osteoporoosiyhdistyksen tilille

numero FI89 8000 1670 4512 94 ja merkitsemällä maksumääräyksen viestiosaan osallistujan nimi,

postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite.

Yksityiskohtainen ohjelma löytyy kotisivuilta: www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/ajankohtaista

Tervetuloa Heinolaan – harvoin on mahdollista kuulla niin monen osteoporoosialan

huippuasiantuntijan esiintyvän kuulijoille saman päivän aikana.

 

7. Onko tämä viimeinen Osteouutiset, jonka pääset lukemaan?

Lääketieteen tutkimus etenee tänä päivänä nopeasti pitkin harppauksin tuottaen uutta tietoa

päivittäin. Potilaan tutkimus ja hoito kehittyvät uuden tutkimustiedon vanavedessä yleensä 2-3

vuoden viiveellä. On potilaan ja lääkärin etu saada uusi tieto mahdollisimman nopeasti käyttöönsä.

Osteouutiset on keskittynyt seuraamaan ensisijaisesti osteoporoosiin liittyvää julkaistua

tutkimustietoa ja kertomaan siitä lukijoilleen.

Kun osteoporoosin tutkimus ja hoito on vasta kehittymässä Suomessa, on perusteltua, että

potilas tietää uusista asioista ja osaa kysyä niistä tarpeen tullen hoitavalta lääkäriltään. Näin

lääkärikin, jos ei ole ollut asiasta jo tietoinen, herää uuteen asiaan. Esimerkiksi edellisessä

Osteouutisissa julkaistut asiat luulääkehoitoihin liittyvistä epätyypillisistä ja leukaluun

murtumista on tietoa, jota ani harva lääkäri edes tietää. Kuitenkin se on aivan oleellinen tieto

luulääkkeiden käyttäjälle ja häntä hoitavalle lääkärille. Artikkelit lukenut potilas tietää

epätyypillisen murtuman ennusmerkeistä ja osaa hakeutua ajoissa ennen varsinaista murtumaa

hakemaan apua lääkäriltään.

Murtuma-artikkeleiden tiedot olivat niin tärkeitä, että toimitus välitti tiedot liittoon. Tiedon

vauhdittamana asiasta on tulossa artikkeli liiton painettuun luustotietolehteenkin.

Osteouutiset sähköisesti oli ja on Suomen Osteoporoosiyhdistyksen jäsenille jäsenetu. Suomen

Osteoporoosiyhdistyksen hallitus katsoi kuitenkin tarpeelliseksi tarjota vime vuonna Osteouutisia

sähköisesti liiton jäsenyhdistysten hallitusten jäsenille ja pientä korvausta vastaan yksittäisille

henkilöille. Osteoporoosiyhdistyksen hallitus muutti päätöstään tälle vuodelle niin, että kukin

Luustoliiton jäsenyhdistys saa Osteouutiset 10 euron maksulla käyttöönsä ja voi jakaa sen edelleen

vapaasti jäsenilleen. Näin tuiki tärkeä jäseniä koskea osteoporoosi ja terveystieto saadaan vaivatta

laajan jäsenistön käyttöön. Tämän ohella yksittäiset asiasta kiinnostuneet henkilöt voivat edelleen

tilata Osteouutiset itselleen entisen käytännön mukaan.

Tämä Osteouutiset voi olla siten kohdallasi viimeinen numero, ellet ole Suomen

Osteoporoosiyhdistyksen jäsenmaksunsa maksanut jäsen tai oma yhdistyksesi ei ole ollut

kiinnostunut uudesta edellä kuvatusta Osteouutisten jakelumahdollisuudesta. Ne henkilöt,

jotka ovat erikseen tilanneet Osteouutiset, saavat uutiset entiseen tapaan luettavakseen.