Osteouutiset
joulukuu/2018
on ajankohtaiseen ja uusimpaan tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja terveydestä niin Suomen osteoporoosiyhdistyksen kuin muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille.
Osteouutisten tavoitteena on tukea lukijaa oman terveytensä ja erityisesti luustoterveytensä vaalimisessa. Osteouutisten tiedot voivat olla hyödyllisiä myös silloin, kun lukija asioi luustoterveytensä merkeissä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Toimittanut Olli Simonen
Tämä joulukuun/2018 Osteouutiset keskittyy käsittelemään K-vitamiinia terveyden kannalta. Teksti perustuu professori Ilari Paakkarin luvalla hänen kirjoituksiinsa aiheesta Lääkäreiden Terveysportissa ja lääkärilehti Duodecimissa.
K-vitamiinin tärkeimpänä terveysvaikutuksena pidettiin pitkään sen verenhyytymistä edistävää vaikutusta. K-vitamiinista puhuttiinkin vain hyytymisvitamiinina. Onneksi mielenkiinto K-vitamiinin muihin terveysvaikutuksiin ja -yhteyksiin on nyttemmin herännyt, kuten jäljempänä oleva teksti osoittaa. Näitä K-vitamiineja koskevia uusia tutkimuksia on jo useita, mutta lisää vielä tarvitaan ennen kuin riittävään näyttöön perustuvia hoitosuosituksia asiasta voidaan antaa.
K-vitamiinin yhteydet luuston terveyteen ovat herättäneet laajalti osteoporoosia ja osteopeniaa potevien henkilöiden mielenkiinnon asiaan ja tämä on peruste käsitellä asiaa tässä Osteouutisten numerossa. Koska tietoa K-vitamiinin luusto- ja muista terveysvaikutuksista kysytään paljon, aihe on otettu myös ensi kesä Osteoporoosin opinto- ja virkistyspäivien ohjelmaan 13-14.6.2019.
Päivillä aiheesta luennoi Suomessa asiaan parhaiten perehtynyt professori Ilari Paakkari.
K-vitamiini luun ja verisuonten terveyden edistäjänä
Johdanto
K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia vitamiineja. Niiden ”elinikä” elimistössä on lyhyt, tuntien pituinen. K-vitamiinit ovat joukko saman perusrakenteen omaavia kemiallisia naftokinoniyhdisteitä. Ne ovat edellytys sille, että karboksylaasi entsyymi elimistössämme pystyy aktivoimaan elimistömme Gla-proteiineja, joista tunnetuimpia ovat veren hyytymistekijät, luuta rakentava osteokalsiini ja kudoksia kalkin kertymiseltä suojaava matriksi Gla-proteiini (MGP).
K-vitamiinin historia ei ole kovin pitkä. K-vitamiinin yhteyksistä elintoimintoihimme ensimmäisenä keksittiin 1930-luvulla yhteys veren hyytymiseen: jos kanapoikien ravinto ei sisältänyt K-vitamiinia, kanapojille ilmaantui verenvuotoa. Verenvuodon syyksi myöhemmin osoitettiin se, ettei hyytymistekijä II (protrombiini) valmistus maksassa toiminut ja etteivät hyytymistekijä II ja maksan valmistamat hyytymistekijät VII, IX ja X aktivoituneet veren hyytymiseksi.
Vastasyntyneiden verenvuototaudin ehkäisyyn K-vitamiinia käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1940, minkä jälkeen K-vitamiinia on annettu rutiinisti jokaiselle vastasyntyneelle lapselle lähes kaikkialla maailmassa heti syntymän jälkeen verenvuotojen, lähinnä aivoverenvuodon ehkäisemiseksi. Tämä siksi, että vastasyntyneellä ei ole luonnostaan riittävästi K-vitamiinia elimistössä verenvuotojen ehkäisemiseksi. Myös pelkästään rintaruokinnassa olevalle lapselle voi kehittyä K-vitamiinin puutos ja verenvuotoa, koska äidin-maito ei yleensä sisällä riittävästi K-vitamiinia.
1950 luvulla yleistyi myös K-vitamiinin vastavaikuttajan varfariinin (marevan ®) käyttö veren hyytymisen säätelemiseksi eri sairauksien hoidossa.
Veren hyytymistekijäproteiinien II, VII, IX ja X lisäksi on löydetty useita K-vitamiiniriippuvaista Gla–proteiineja luustossa, verisuonistossa, maksassa, haimassa ja muissa kudoksissa. Kaikkien näiden Gla-proteiinien aktivoituminen tapahtuu K-vitamiinin välityksellä. Parhaiten tunnettuja Gla-proteiineja ovat luuta rakentava osteokalsiini ja verisuonten seinämän soluvälitilan matriksi-Gla-proteiini (MGP).
K-vitamiini ja luun terveys
Vuonna 1960 osoitettiin, että K-vitamiini edistää rottien luunmurtumien paranemista. Kymmenen vuotta myöhemmin löydettiin luun Gla-proteiini, osteokalsiini. Sitä valmistavan geenin aktivoitumiseen tarvitaan D-vitamiinia.
Osteokalsiini karboksyloituu K-vitamiinin tukemana aktiiviseen muotoon ja sitoutuu aktiivisessa muodossaan luun kalsiumkiteisiin ja viimeistelee ja varmistaa näin luutumisen. Osteokalsiini ei tämänhetkisen tiedon mukaan lisää luun massaa eikä tiheyttä, mutta parantaa kuvatulla mekanismilla luun lujuutta muodostamalla osteopontiiniproteiinin kanssa siltoja kalsiumkiteiden ja luun taivutusvahvuudesta vastaavan orgaanisen kollageenirungon kanssa. Tällä mekanismilla luun taivuttuvuus ja rasituskestävyys paranee eikä luu murru kaatuessa, liukastuessa, kompastuessa ja vastaavissa rasitustilanteissa niin helposti kuin K-vitamiinin puutteessa.
Japanissa K-vitamiinille on hyväksytty käyttöaihe ”Osteoporoosin ehkäisy ja hoito”.
EU-komissio on taas hyväksynyt terveysväittämän ”K-vitamiini edistää luiden pysymistä normaaleina”. Tämän lausuman voi kuka tahansa K-vitamiinin valmistaja painattaa myyntipakkaukseen.
K-vitamiini ja valtimoiden terveys
Verisuonen seinämässä K-vitamiinin aktivoima soluvälitilan matriksi-Gla–proteiini (MGP) ehkäisee valtimoiden kalkkeutumista suonen seinän keskikerroksen sileälihaksessa, elastisessa alueessa ja suonen ulkokerroksessa.
Edellä kuvattu K-vitamiinin verisuonivaikutus on osoitettu eläinkokeilla. Kun rottien MGP proteiinin aktivoituminen estettiin K-vitamiinin antagonistilla varfariinilla eli marevanilla ®, aortan seinämärakenteet kalkkiutuivat neljässä viikossa. K-vitamiinin anto vähensi kalkkeutumisen puoleen ja aortan kimmoisuus palautui.
Yli vuoden varfariinia käyttäneillä 451 naisella todettiin mammografiatutkimuksessa puolta suurempi rintarauhasten valtimoiden kalkkeutuminen verrattuna saman suuruiseen ryhmään (451) naisia, jotka eivät käyttäneet varfariinia. Vastaavia kalkkeutumislöydöksiä on havaittu jalan ja nilkan valtimoissa niin miehillä kuin naisilla, jotka olivat käyttäneet yli kuukauden varfariinia.
Kuvattu K-vitamiinin myönteinen vaikutus valtimoiden seinämiin on todennäköisesti yksi merkittävä tekijä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa, mutta lisää tutkimusta vielä tarvitaan hoitosuositusten antamiseksi.
K- ja D-vitamiinien vaikutukset luun kestävyyteen
D – vitamiinin riittävä pitoisuus elimistössä on edellytys sekä luun osteokalsiiniproteiinin että verisuonten matriksi-Gla-proteiinin valmistukselle elimistössä. Kummankin proteiinin aktivoituminen edellyttää K vitamiinia.
Luun kollageenirunko vastaa luun taivutus/vääntökestävyydestä. D-vitamiini vahvistaa kollageeni(molekyylien) poikittaissidoksia ja K-vitamiinin aktivoima osteokalsiini yhdessä osteopontiinin kanssa luun mineraalikiteiden (mineraaliosan) kiinnittymistä kollageenirunkoon.
Edelläkuvatun perusteella voidaan todeta, että riittävä K- ja D-vitamiinien saanti yhdessä riittävän kalsiumin saannin, oikean ja riittävän ravinnon saannin ja luiden riittävän rasittamisen (liikunta) kanssa on terveen luun perusedellytys.
Mistä saamme K-vitamiinia
K1 vitamiini on vihreiden kasvisten sisältämä vitamiini. Elimistössä K-vitamiini imeytyy ohuesta suolesta parhaiten rasvaympäristössä eli rasvaa sisältävän ruoan osana sappihappojen läsnä ollessa. Elimistössä imeytynyt K1- vitamiini muutetaan K2 vitamiiniksi (menakinoni MK4), joka on K-vitamiinin aktiivinen elimistössä toimiva muoto.
Myös paksunsuolen bakteerit tuottavat K2- vitamiinia, joka on yhteisnimi joukolle bakteeriperäisiä naftokinoniyhdisteitä, joilla on veren hyytymiseen K1-vitamiinin kaltainen vaikutus. Suolen bakteereissa syntyvän K2-vitamiinin merkitys on kuitenkin vain noin 10% K-vitamiinin kokonaissaannista.
K2 vitamiinia (menakinoni neljä, MK4) on myös eläinperäisessä ravinnossamme juustoissa, rasvoissa, kananmunan keltuaisessa. Eläinperäinen MK4 ei ole bakteerien tuottamaa vaan on seurausta K1-vitamiinin muuttumisesta eläimen elimistössä K2-vitamiiniksi. Japanilaisessa käymisen tuloksena tuotetussa soijapapuruoassa on runsaasti K2-vitamiini menakinoni seitsemää (MK7), joka myös on käytössä lisäravinteena K1-vitamiinia pitkään vaikuttavana ja mahdollisesti biologisesti tehokkaampana yhdisteenä.
Hyviä K-vitamiinilähteitä ovat kaikki vihreät vihannekset, kuten parsakaali, lehtikaali, pinaatti ja muut vihreät lehtikasvikset sekä kasviöljyt ja maksa. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy K1 muodossa (fyllokinonina) ja lihassa, maksassa, munuaisissa ja juustoissa K2-vitamiinina (menakinonina, MK4).
Suomalaisten K-vitamiinin saanti vaihtelee 90-110 µg/vrk. Kolmannes siitä tulee ruoan kasviksista ja kolmannes rasvoista (esim. rypsiöljy ja eri elintarvikkeiden sisältämä rasva).
Varmuudella ei tiedetä, paljonko meidän tulisi päivittäin saada K-vitamiinia. Usein mainitaan saanti 1 µg/painokilo/vrk. Euroopan elintarveturvallisuusviraston saantisuositus on 75 µg/vrk. Yhdysvaltain suositus on 90 µg/vrk naisille ja 120 µg/vrk miehille.
K1 vitamiinin määrä elimistössä puolittuu tunneissa. Tiedetään, että 100 µg K1 vitamiinin päiväsaanti riittää veren hyytymistarpeisiin. Tutkimuksia on, että osteokalsiinin täydellinen karboksylaatioreaktio eli aktivoituminen edellyttää noin 1000 µg/vrk K1 vitamiinin saantia. Näitä tietoja vasten, edellä suositellut päivittäiset K1 vitamiinin saantisuositukset herättävät varmasti keskustelua. Kun vielä ottaa huomioon, että K1 vitamiinin täytyy muuttua elimistössä K2 muotoon toimiakseen, lisää tutkimusta ja pohdintaa asiassa tarvitaan.
K2 eli aktiivista K-vitamiinia saamme syömällä juustoja ( edam, gouda, cheddar, sinihomejuusto), liha-(tumma kanaliha, kuten kannanjalka ja tiheäsyinen lihaosa), maksa- ja munuaisruokia. Markkinoilla on K2 vitamiinivalmisteita (MK7), joista ohjeen mukaan käytettynä saa yleensä 75-200 µg aktiivista toimivaa K2 vitamiinia/vrk.
Professori Paakkari on ottanut K-vitamiinin saantiin kantaa seuraavasti:
K-vitamiinin riittävällä saannilla on merkitystä ainakin heikosti ravinteita saavien ikääntyvien ja erityisesti munuaispotilaiden ja diabeetikoiden luustolle sekä verisuonten seinämän keskikerroksen kalkkeutumisen ehkäisylle.
(Huom: munuaissairauksien ja diabeteksen K-vitamiinia-asiaa ei ole käsitelty tässä Osteouutisissa.)
Terveellistä ruokavaliota suunnitteleva varmasti pohtii, tulisiko hänen lisätä K2-vitamiinin saantiaan juustoilla ja jopa vähemmän herkullisella natolla. Paakkarin mielestä ainakin on syytä seurata äidin neuvoa ja syödä lautaselta kaikki vihreät vihannekset.
Toimitus:
K-vitamiini on oleellisen tärkeä vitamiini veren hyytymisen, luun kestävyyden ja verisuonistomme terveyden, toimivuuden ja kunnon kannalta.
Suomen virallisen suosituksen mukaan kasviksia on syötävä puoli kiloa joka päivä eli käytännössä kunnon kourallinen viidesti päivässä. K1 vitamiinikasviksia ovat etenkin kaikki vihreät kasvikset. Kreikkalaiset syövät kasviksia 1,2 kg päivässä. Sanottu tarkoittaa, että kasvisten käyttöä on mahdollista vaaratta lisätä Suomessakin kreikkalaiseen tasoon asti. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, ettei peruna ole K-vitamiinikasvis.
K2 vitamiinin käyttö tabletteina ei ainakaan edellä kerrottujen tietojen valossa vaikuta huonolta vaihtoehdolta lisäravinteena ravinnosta saatavaan K- vitamiinien lisäksi.
Jokaisen tulisi tuntea ravintomme parhaat K1 vitamiinilähteet. Jos olet kiinnostunut K-vitamiinilähteistämme, löydät ne osoitteesta www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/Luustoinfo/Ravitsemus . Sivuilla on kattava luettelo K1 vitamiiniruoka-aineista.
Katso samalla www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi /tiedotteet. Siellä löydät kutsun ensi kesän opinto- ja virkistyspäiville. Tervetuloa päiville oppimaan uutta ja kertaamaan vanhaa, virkistymään, viihtymään ja tapaamaan tuttuja. Kutsu löytyy www-sivuilta viimeistään 20.1.2019.