D-VITAMIINI ON LUUSTON, LIHASTEN JA KOKO MUUN ELIMISTÖN TARVITSEMA ELINTÄRKEÄ VITAMIINI
D-VITAMIINI ON MONESSA MUKANA.
D-vitamiini on parhaiten tunnettu luustovitamiinina.Se on myös lihasvitamiini, sillä se lisää lihasvoimaa ja lihaksen raktionopeutta. Kumpaakin lihasominaisuutta tarvitaan, jos haluataan estää katuiminen liukastuttaessa ja kompastuttaessa.D-vitamiini vähentääkin kaatumisia tällä mekanismilla eri tutkimusten mukaan 17-24 %. Edellytys kuitenkin on, että elimistössä on riittävästi D-vitamiinia.
D-vitamiinin luusto- ja lihasvaikutukset ovat tarpeen ehkäistäessä ja hoidettaessa osteoporoosia ja osteoporoosimurtumia.
D-vitamiini on myös edellytys solujen normaalijakautumiselle. Poikkeava solunjakautuminen johtaa syövän syntymiseen silloin, kun elimistö ei tunnista poiikkeavaa solua ja tuhoa sitä. Tutkimustiedon mukaan ainakin paksunsuolen, rintasyövän ja eturahassyövillä on yhteyttä vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Samanlaisia havaintoja on yhteyksistä erilaisiin imukudoksen syöpiin (lymfomat).
D-vitamiini on myös edellytys sille, että elimistömme alkaa torjua infektion aiheuttajaa heti sen tunkeuduttua elimistöömme. D-vitamiini on tässä puolustustaistelussa edellytys sille, että omat solumme alkavat valmistaa antibioottien kaltaisia peptideja taudinaiheuttajien tuhoamiseksi. Tämän jälkeen vasta seuraavassa vaiheessa vasta käynnistyvät vasta-aineiden muodostus taudinaiheuttajaa vastaan.
D-vitamiini on myös edellytys vasta-aineiden muodostumiselle, sillä riittämätön D-vitamiinin saannilla näyttäisi olevan yhteys moniin ns autoimmuunisairauksiin, joissa elimistö alkaa virheellisesti muodostaa vasta-aineita omaa elimistö vastaan ja näin tuhota itseään. Autoimmuunisairauksista tunnetuin on reuma ja MS tauti. D-vitamiinia käytetäänkin jo MS taudsin hoitoon.
Oheinen taulukko on mukaeltu Lääkelaitoksen (nykyään Fimea) Tabu lehdessä v 2008 julkaistusta professori Ilari Paakkarin kirjoittamasta D-vitamiiniartikkelista. Taulukkoon on koottu tutkimusnäyttöön perustuva tieto siitä, mitä sairaustiloja liittyy D-vitamiinin puutteeseen ja vähäiseen saantiin. Sairaustilan perässä olevien + merkkien määrä kuvastaa tutkimusnäytön riittävyyttä asiasta. Esimerkiksi ++++ tarkoittaa näytön olevan erittäin vahvan eli asiassa ei ole mitään epäselvyyttä.
D-VITAMIINI ON OIKEASTAAN HORMONI
D-vitamiini on periaatteessa hormoni, sillä elimistö valmistaa sitä itse ja säätelee sen pitoisuutta elimistössä. D-vitamiinia valmistetaan ihossa ja valmistusprosessi edellyttä ihon altaistamista auringonvalon ultravioletti B säteilylle. Elimistön D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen riittää, että aurinko saa pikku housuilla verhotun kehon ihon punoittamaan ( ei palamaan) kerran kahdessa viikossa.
Tässä tarkoitukesssa auringonvaloa on riittävästi läpi vuoden varsin kapealla vyöhykkeellä päiväntasaajan molemmin puolin. Auringonvaloa ei ole riittävästi D-vitamiinin valmistamiseen läpi vuoden esimerkiksi Euroopassa Rooman korkeudella, Etelä-Afrikassa Kap kaupungissa ja Kairossa. Suomessa auringonvaloa D-vitamiinin valmistamiseen on vain keskikesällä kuukauden puolentoista ajan.
D-vitamiinin määrä elimistössä puolittuu kolmessa viikossa. Tämä tarkoittaa sitä, että D-vitamiinia on saatava jatkuvasti lisää korvaamaan poistuva D-vitamiini..
Ihon kyky muodostaa D-vitamiinia ihossa auringonvalon vaikutuksesta heikkenee iän myötä. Jo 60 ikävuoden jälkeen kyvystä onjäljellä enää viidennes tai korkeintaan neljännes.
Kuva. Kuvasta käy ilmi, kuinka nuoren D-vitamiinipitoisuus nousee korkealle 15 minuutissa (vihreä alue), kun taas vastaavasti ikääntyneellä ihmisellä nousu on vain viidennes (punainen alue).
Kun ottaa huomioon Suomen aurinko-olosuhteet ja ihon D-vitamiinin valmistuskyvyn heikkenemisen, ainoa keino turvatariittävä D-vitamiinin saanti Suomessa on käyttää luonnostaan D-vitamiinia sisältäviä elintarvikkeita tai elintarvikkeita, joihinon lisätty D-vitamiinia. Varmin tapa käytännössä turvata elimistön riittävä D-vitamiinin saanti Suomessa on D-vitamiinivalmisteiden säännöllinenkäyttö läpi vuoden.
KUINKA PALJON D-VITAMIINIA TARVITAAN
D-vitamiinin tarve on yksilöllinen ja vaihtelee. Siksi esimerkiksi osteoporoosin käypä hoito suositus ei määrittele käypää annosta vaan määrittelee elimistön riittäväksi D-vitamiinipitoisuudeksi 75-120 nmol/L kalsidiolia. Tällä veripitoisuudella saavutetaan osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien kannalta samanaikaisesti myönteiset luusto- ja lihasvaikutukset ja murtumien ehkäisy. Samalla näillä D-vitamiinipitoisuuksilla saavutetaan myös kaikki muut terveyshyödyt.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta on laatinut ns väestön D-vitamiinin saannin vähimmäissaantisuositukset. Sen mukaan 0-1 vuotiaiden lasten tulisi saada päivittäin 10 mikrogarmmaa D-vitamiinia läpi vuoden. Samaa annosta suositellaan tämän jälkeenkin aina 70 ikävuoteen asti, jolloin päivittäisen saannin tulisi ola 20 mikrogrammaa päivää kohden läpi vuoden. Professori Matti Välimäki suosittelee D-vitamiiniakkoseksi 20 mikrogrammaa vauvasta vaariin.Professori Välimäki on toiminut Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan endoikrinologian poliklnikan osastonylilääkärinä ja D-vitamiinikysymykset ovat hänen toimialaansa. Kumpikin suositus lähteen siitä, että Suomen kesän auringonpaiste ei vaikuta suurestikaan vuotuiseen D-vitamiinin saantiin
VEREN MITATUN D-VITAMIINIPITOISUUDEN (= KALSIDIOLIPITOISUUS) TULKINTA
Mitattu kalsidioli-
pitoisuus:
0-25 nmol/L vakava D-vitamiinin puute
25-49 nmol/L D-vitamiinin puute
50-74 nmol/L riittämätön D-vitamiinin saanti
75-110 nmol/L riittävä D-vitamiinin saanti
EUROOPAN UNIONIN ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTON (EFSA) MÄÄRITTELEMÄT SUURIMMAT TURVALLISET PÄIVITTÄISET D-VITAMIINIANNOKSET
Ikä Suurin turvallinen päivittäinen D-vitamiiniannos
0-1 vuotta 25 µg/vrk
1-10 vuotta 50 µg/vrk
11 – 100 vuotta 100 µg/vrk
raskaana olevat ja imettävät naiset 100 µg/vrk
D-vitamiinisivut ovat valmisteilla ja täydentyvät lähipäivinä.