Osteouutiset elokuu/2018
on ajankohtaiseen ja uusimpaan tutkimustietoon pohjautuva tietopaketti osteoporoosista ja terveydestä niin Suomen osteoporoosiyhdistyksen kuin muiden osteoporoosi- ja luustoyhdistysten jäsenille.
Osteouutisten tavoitteena on tukea lukijaa oman terveytensä ja erityisesti luustoterveytensä vaalimisessa. Osteouutisten tiedot voivat olla hyödyllisiä myös silloin, kun lukija asioi luustoterveytensä merkeissä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Toimittanut Olli Simonen
- Mitä tämän päivän tutkimustieto kertoo D- vitamiinin myrkyllisyydestä — ?
Varapuheenjohtajamme professori Ilari Paakkari kirjoitti lääkäreiden käytössä olevaan Duodecimin ylläpitämään lääketietokantaan tutkimuskatsauksen D-vitamiinin liikasaannin aiheuttamasta liiallisesta kalsiumin kertymisestä elimistöön ja siitä aiheutuvista terveyshaitasta. Professori Paakkari on analysoinut asiaa viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Artikkelin mukaan haittoja ilmenee tiettyjen sairauksien (sarkoidoosi ja lymfoomat) ja harvinaisten geenivirheiden yhteydessä ja muulloin, kun D-vitamiinin saanti on erittäin suurta pitkiä aikoja. Professori Paakkarin luvalla artikkeli julkaistaan Osteouutisissa, muokattuna kuitenkin lukijalle helpommin ymmärrettävään muotoon.
Toimitus on laatinut seuraavan johdannon Paakkarin artikkelin lukemista ja ymmärtämistä helpottamaan:
Artikkelissa käsitellään D-vitamiinin vaikutuksia kalsiumin aineenvaihduntaan. Kalsium on luun olennainen ”rakennusaine”. Hyperkalsemia on tila, jossa elimistöön kertyy jostakin syystä liikaa kalsiumia. Liikamäärä on terveydelle haitallista ja vaarallista. Myöhemmin tekstissä käytetään ilmausta hyperkalsiuria, joka tarkoittaa hyvin suurta kalsiumin eritystä virtsaan.
D3 vitamiini on se D-vitamiinimuoto, jota syömme D-vitamiinitabletteina ja jota lisätään elintarvikkeisiin (maitotuotteet, margariinit). Suolesta elimistöön imeytynyt D3 vitamiini muutetaan maksassa kalsidioliksi, joka on D-vitamiinin varastomuoto. Munuaiset ja eri kudokset muuttavat kalsidiolin aktiiviseksi elimistössä vaikuttavaksi ja toimivaksi D-vitamiiniksi, kalsitrioliksi tarpeen mukaan.
Perimämme koostuu geeneistä, jotka ohjaavat elintoimintojamme. Jäljempänä tekstissä olevat eri geenit on koodattu kirjaimin ja numeroin. Tekstiin sisältyvät eri geenit osoittavat monen eri geenin ohjaavan ja vaikuttavan D-vitamiinin aineenvaihduntaan elimistössämme.
Paakkarin kirjoittama artikkeli on otsikoitu ”D-vitamiinistako hyperkalsemia?
Perinteisen jo vanhentuneen tiedon mukaan rasvaliukoinen D-vitamiini (D3) kertyy herkästi elimistöön aiheuttaen hyperkalsemiaa ja sen seurauksena kalsiumin kertymistä pehmytkudoksiimme (mm munuaiset, lihakset, verisuonet). Tämä tieto kertautuu jatkuvasti paitsi terveysuutisissa myös lääketieteen ammattikirjallisuudessa, jossa mainitaan 1950-luvun Britanniassa D-vitamiinilisän aiheuttaneen lapsilla hyperkalsemiaa ja raskauden aikana nautittuna lasten epämuodostumia. Nyttemmin tämä tieteelliseen kirjallisuuteen ja monen ammattilaisen puheisiin lainausten lainauksena juuttunut tieto on jäljitetty harvinaiseksi Williamsin oireyhtymäksi, jossa monet samanaikaiset geenivirheet aiheuttavat monien elintemme vaurioitumisen lisäksi myös hyperkalsemiaa.
Aktiivin D-vitamiinin lääkkeellinen anto saattaa aiheuttaa hyperkalsemiaa
Veressä kiertävä kalsidioli on inaktiivi D-vitamiinin muoto, joka aktivoi munuaisissa kalsitrioliksi. Kalsitriolin, veripitoisuus on erittäin vakaa. Se ei muutu suurillakaan D3-vitamiinin käyttöannoksilla, koska sen tuotanto on monien elimistön säätelytekijöiden ankarassa kontrollissa. Kalsitriolia tuottavaa entsyymiä 1-alfa-hydroksylaasia hillitsevät paitsi elimistön kalsitriolipitoisuus itse, myös säätelytekijät FGF23 (Fibroblast Growth Factor 23) ja PTH (lisäkilpirauhashormoni). D3-vitamiinin lisäantoon aikaisemmin virheellisesti liitetty hyperkalsemian vaara on osoittautunut johtuneeksi aktiivisten D-vitamiinin muotojen kalsitriolin tai alfa-kalsidolin aiheuttamiksi silloin kun niitä on käytetty lääkehoitoina. Päinvastoin kun on laita D3-vitamiinin suhteen, elimistö ei millään tavoin pysty puolustautumaan aktiivin D-vitamiinin liika-antoa vastaan. Päivitetty tieteellisten tutkimusten Cochrane-katsaus toteaakin, että tavallisen D3-vitamiinin myrkyllisyyttä on suuresti yliarvioitu, mikä on johtanut varovaiseen pienten annosten käyttöön tutkimuksissa.
Suurten D-vitamiiniannosten aiheuttama hyperkalsemia
Terveillä henkilöillä D-vitamiinin myrkyllisyys (hyperkalsemia) ilmenee vasta annoksilla, jotka ylittävät viranomaisten asettaman enimmäismäärän (100 μg/vrk) noin viisinkertaisesti, jolloin veren kalsidiolin pitoisuus on yli 500 nmol/l. Lisäksi näitä poikkeavan suuria D-vitamiinimääriä on käytettävä hyvinkin pitkiä aikoja.
Noin kymmenessä tapausselostuksessa D-vitamiinin tuhansien mikrogrammojen (µg) päiväannokset ovat aiheuttaneet vastasyntyneille myrkytyksiä. Bostonissa arviolta 33 000 kuluttajaa joi viiden ja puolen vuoden ajan maitoa, jossa oli litraa kohden noin 1000–8000 µg D-vitamiinia. Sairaaloissa tutkittujen oireellisten potilaiden (n=35) kalsidiolin tasot olivat keskimäärin 560 nmol/l, mikä oli mittaavan laboratorion viitearvon ylärajaan verrattuna 3–4 kertainen pitoisuus.
MS-potilaat (n=16) saivat 500 μg D3-vitamiinia vuorokaudessa kolmen kuukauden ajan. Veren kalsidiolipitoisuus vaihteli potilailla lähtötilanteessa välillä 31–175 nmol/l (keskusarvo 50 nmol/l) ja kolmen kuukauden kuluttua välillä 151–535 nmol/l (keskusarvo 380 nmol/l). Kenelläkään tutkituista ei ilmennyt hyperkalsemiaa tai hyperkalsiuriaa hoidon aikana eikä tutkimuksen jälkeisenä kolmen kuukauden seuranta-aikana.
Geenivirheestä johtuva hypervitaminoosi ja hyperkalsemia
Elimistössä aktiivista D-vitamiinimuotoa kalsitriolia metaboloi (inaktivoi) 24-hydroksylaasi-entsyymi, joka on geenin CYP24A1:n valmistama entsyymi. Hiirillä tämän geenin puuttuminen lisää veren D-vitamiinin aktiivisen muodon, kalsitriolin pitoisuutta. Ihmisellä saman geenin mutaatiosta seuraa hyperkalsemia, hyperkalsiuria ja munuaiskivien synty. Tätä tilaa nimitettiin aikaisemmin vastasyntyneillä idiopaattiseksi infantiiliksi hyperkalsemiaksi. Nykyään tunnetaan yli 25 erilaista CYP24A1:n geenimuutosta, jotka voivat aiheuttaa poikkeavan vasteen kalsiumin saantiin, D-vitamiinilisien käyttöön ja auringonvalolle altistumiseen ja muihin tilanteisiin, joissa D-vitamiiniaineenvaihdunta muuttuu oleellisesti.
- Tapausselostus: Vastasyntyneen heikkoa kehitystä epäiltiin D-vitamiinimyrkytykseksi, koska tutkimuksissa löytyi hyperkalsemia, kohonnut veren kalsidiolipitoisuus (283 nmol/l) sekä viitearvojen ylärajalla oleva D-vitamiinin aktiivisen muodon, kalsitriolin pitoisuus. Lapsi oli saanut tavallisen riisitautia ehkäisevän D-vitamiinilisän. CYP24A1:ssä löytyi kaksi mutaatiota. Potilaan tila parani muutaman päivän sisällä nesteytyksellä, D-vitamiiniannon lopetuksella ja matala-kalsiumravinnolla. Kalsidiolin pitoisuus normalisoitui ja kalsitriolin pitoisuus pysyi normaalialueen ylärajalla.
Granulomatoottiset taudit altistavat hyperkalsemialle
Granulomatoottisissa taudeissa kuten sarkoidoosissa, Crohnin taudissa B-solulymfoomassa, Hodginin taudissa ja tuberkuloosissa elimistömme omat syöjäsolut, makrofaagit, tuottavat suuria määriä D-vitamiinin aktiivista muotoa, kalsitriolia ilman elimistön kontrollia. Niinpä terveen henkilön luustolle tarpeellinen kalsidiolin pitoisuus 75 nmol/l saattaa aiheuttaa esimerkiksi sarkoidoosipotilaalle hyperkalsemiaa.
Kalsidiolin mittaus potilaan perustutkimukseksi?
Uusin geenitutkimus on osoittanut useiden geenien vaikuttavan veren kalsidiolin pitoisuuteen, mikä osin selittää miksi sama D-vitamiinin annos ei tuota kaikilla toivottua kalsidiolin pitoisuutta veressä. Näitä D-vitamiinin käyttäytymiseen ja aineenvaihduntaan elimistössä vaikuttavia geenejä ovat ainakin CG, DHCR1, CYP2R1, VDR ja CYP24A1.
- Tapausselostus: Solariumissa vähintään kolmasti viikossa käyvän oireettoman nuoren naisen terveystarkastuksessa todettiin kohonnut kalsidioli, jonka varmistettiin toistuvissa mittauksissa ylittävän 300 nmol/l. Tutkimuslaboratorion viitearvo oli 75–185 nmol/l (Massachusetts USA, leveyspiiri 42 astetta). Solariumista luopuminen laski kalsidiolin kuukauden sisällä tasolle 180 nmol/l.
Toimitus:
Koska D-vitamiini on terveyden kannalta olennaisen tärkeä vitamiini, meidän jokaisen olisi tärkeää tietää elimistönsä kalsidiolipitoisuus ja säätää oma D-vitamiinin saantinsa mittaustulosten perusteella sopivaksi.
Osteoporoosin käypä hoito – suosituksen mukaan D-vitamiinin pitoisuuden (kalsidiolipitoisuus) elimistössä tulee olla 75-120 nmol/L. Toinen tärkeä asia, joka kannattaa pitää mielessä, on Euroopan Elintarviketurvallisuusviraston jäljempänä oleva 26.6.2012 tekemä päätös suurimmista turvallisista D-vitamiinin päivittäisistä käyttöannoksista:
0-1 vuotiaalle 25 µg/vrk
1-10 vuotiaalle 50 µg/vrk
yli 10 vuotiaalle 100 µg/vrk
100 µg/vrk on myös turvallinen annos raskauden ja imetyksen aikana
Ihmetystä Suomen D-vitamiinikeskustelussa herättää erityisesti se, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ravitsemusasiantuntijat tukeutuvat julkisissa lausunnoissaan ja kannanotoissaan yli puoli vuosisataa vanhaan jo vanhentuneeksi osoitettuun tietoon. Päätelmä on, ettei siellä seurata alan tutkimustietoa vastoin THL:n toimintaperiaatteita. Suomen Osteoporoosiyhdistys on päättänyt kysyä kirjallisesti THL:n johdolta sitä, mihin tietoon he perustavat varoittavat D-vitamiinikannanottonsa. Kuulemme asiasta aikanaan.
- Estrogeenihoidon lopettaminen ja luusto
Luustotietolehden 2/2018 sivulla 25 ”asiantuntija vastaa” palstalla kysyttiin ja vastattiin estrogeenin käytön lopettamisen vaikutuksista luustoon.
Estrogeeni on hyvä ja toimiva luulääke. Artikkelin mukaan estrogeenilääkityksen ainoa virallinen käyttöaihe on tällä hetkellä kuitenkin vain vaihdevuosioireiden lievittäminen. Näitä oireita hoidettaessa hoidetaan samalla myös luuta. Estrogeenin teho osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa on käytännössä yhtä hyvä kuin bisfosfonaateilla (esim alendronaatti) ja denosumabilla (Prolia).
Kun estrogeenin käyttö lopetetaan syystä tai toisesta, estrogeenin luuta hoitava vaikutus loppuu ja luukato alkaa varsin nopeasti kiihtyvällä vauhdilla niin, että 1-2 vuoden kuluessa estrogeenin luuta parantava vaikutus on kokonaan menetetty. Tämän haitan estämiseksi luun hoitoa esimerkiksi bisfosfonaateilla (alendronaatti) tulee välittömästi jatkaa ( ks M.R.McClung; Editorial; Osteoporosis International tieteellinen lehti 2016; 27:1677-1682). Koska Luustotietolehden artikkelissa ei käsitelty tätä olennaisen tärkeää luuasiaa, toimitus päätti nostaa asian esille osteouutisissa.
Se mitä edellä on sanottu estrogeenihoidon lopettamiseen liittyvästä luulääkehoidon välittömästä aloittamisesta bisfosfonaateilla (esim alendronaatti), koskee myös teriparatidi- (Forsteo) ja denosumabihoitojen (Prolia) lopettamista.
Prolian osalta asiaa käsiteltiin Osteouutisissa jo vuonna 2016. Koska lopetusasia on vähemmän lääkärikunnan tiedossa, viralliseen Osteoporoosin käypä- hoito suositukseemme em luulääkkeen lopetusasiat lisätään vielä tämän vuoden aikana.
- Seuraavassa Osteouutisten numerossa
tullaan käsittelemään viime kesän (2018) opinto- ja virkistyspäivien mielenkiintoisia luentoanteja.