ELIMISTÖN HAPPO-EMÄSTASAPAINO JA RUOKAVALIO

 

Kategoria: Omahoito | 0

Jo vuonna 1987 Lääkintöhallituksen osteoporoosiasiantuntijatyöryhmä kiinnitti huomiota emäs- ja happotähteisen ruoan luustovaikutuksiin. Vuonna 2013 IOF:n (International Osteoporoosis Foundation) asiantuntijatyöryhmä nosti asian esille raportissaan ”postmenopausaalivaiheen naisten luuston huolto” (Bone Care for the Postmenopausal Woman, report of International Osteoporosis Foundation 2013).

Asiantuntijaraportin mukaan munuaisen toiminta heikkenee pikkuhiljaa iän karttuessa myöhemmällä iällä. Sen seurauksena munuaisen kyky suodattaa verestä vetyioneja (lue: happamia aineksi) virtsaan ja näin säädellä elimistömme happoemästapapainoa, – heikkenee. Tällä mekanismilla terveelle ikäihmisille voi kehittyä pikkuhiljaa ruokavaliosta riippuen matala-asteinen happomyrkytystila.

Hapan elinympäristö aktivoi ja lisää luun syöjäsolujen (osteoklastien) toimintaa ja samalla heikentää luun rakentajasolujen (osteoblastien) toimintaa: osteoporoosi etenee. Emäksisessä ympäristössä tilanne olisi päinvastainen, osteoporoosin eteneminen hidastuu.

Ruokavalintamme joko lisäävät tai vähentävät elimistön happamuutta. Kokoviljatuotteet ja proteiinit ruokavaliossa tuottavat elimistössä happotähteisiä aineenvaihduntatuotteita ja lisäävät elimistön happamuutta.

Hedelmien, vihannesten ja muiden kasvisten aineenvaihduntatuotteet ovat taas emästähteisiä ja vähentävät elimistön happamuutta.

Proteiinit koostuvat aminohapoista. Aminohapoista osa sisältää rikkiä. Elimistössä rikki muutuu rikkihapoksi, joka on hapan. Täysjyväviljatuotteet sisältävät fytiinihappoa, joka on hapa ja joka sitoo suolessa ruoassa olevan sinkin, kuparin, raudan ja kalsiumin imeytymättömään muotoon ( = esim kalsium ei imeydy suolesta ). Fytaatit hajoavat kuitenkin hapattamisen, idättämisen, liotuksen ja hiivakäymisen aikana, joten esimerkiksi leivänvalmistus parantaa kivennäisaineiden imeytymistä Leipätiedotus ry:n mukaan. Puurot ja murot on syödä syödä maidon kanssa, koska maidon kalsium kiinnittyy fytiinihappoon fytaatiksi, joka ei imeyde suolesta verenkiertoon.

Lopuksi raportissa ehdotetaan ratkaisuksi elimistömme happo-emästasapainon hallintaan liiallisen proteiinin ja kokojyväviljatuotteiden käytön välttämistä, mutta ennen kaikkea hedelmien, vihannesten ja kasvisten käytön lisäämistä.