VARAUDU TALVEN LIUKKAUTEEN OIKEIN JA RIITTÄVÄSTI

Kategoria: ajnkohtaista, Kaatumisen ehkäisy, Osteoporoosi | 0

Varaudu liukkaisiin keleihin!

 
Kun talvi tulee, kelit muuttuvat ja liukkaus voi vaania ulkona liikkujaa missä tahansa. Liukastelu voi johtaa kaatumiseen ellei siihen ole varautunut oikein ja riittävästi. Kaatuminen on  ikäihmisten yleisin tapaturmien aiheuttaja maassamme. Suomessa rekisteröidään vuosittain lähes 1,1 miljoonaa kaatumistapausta. Kaatumiseen on syytä suhtautua vakavasti, sillä kaatumisen seurauksena vuosittain kuolee kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. Kyse on siten hyvin vakavasta asiasta. Kaatumisen aiheuttamia tapaturmia sattuu vuosittain lähes 400 000 suomalaiselle. Onneksi niistä suurin osa on lieviä, kuten mustelmia, ruhjeita, haavoja, venähdyksiä ja erilaisia vamma-alueen kipuja. Pahimmillaan kaatuminen voi kuitenkin aiheuttaa murtumia, kallovammoja ja jopa kuoleman.[1]
Kaatumistapaturmia voidaan ehkäistä. Siksi meidän jokaisen tulisi panostaa kaatumisten ehkäisyyn ja kiinnittää talvikelillä erityisesti huomiota  omiin mahdollisuuksiin ehkäistä kaatumisia. Käytä talvella vain jalkineita, joiden pohjat eivät ole talvikeleillä liukkaita, käytä jalkineissa liukuesteitä tai hanki nastapohjaiset ulkoilujalkineet tai asennuta suutarilla  ulkoilujalkineisiisi nastat pohjaan, ota piikkikärkiset kävelysauvat tai jokin apuneuvo (esim kelkka) turvaksesi liukkailla keleillä. Vara ei ”venettä” kaada liikuttaessa talvikeleillä pakkasten, lumen tai veden huurruttamille teillä ja kaduilla. Kannattaa aina vilkaista ulos, miltä keli vaikuttaa ja varustautua sen mukaan. Tämä erityisen tärkeää, jos henkilö kuuluu  kaatumisen ja murtumien riskiryhmiin.
Kun hankit talvella käytettäviä jalkineita, osta jalkineet joiden pohjat ovat ns TR merkinnällä varustettua kumia. TR kumi ei kovetu talvipakkasella eikä luista alta niinkuin kovat muoviset ja kovat muuta materiaalia olevat kengänpohjat. Jalkineiden TR kumipohjat toimivat kuten autojen kitkatalvirenkaat, eivät luista helposti liukkailla teillä. TR kumiset kengänpohjat tunnistat helposti kengänpohjassa olevasta TR kirjaimista, joita ympäröi joko kolmio tai neliökehys.

 

Jalkineiden liukuesteet ovat halpa henkivakuutus. Liukuesteitä myydään marketeissa, kaupoissa ja suutareissa, ja valikoimat ovat hyvin runsaat. Hinnat vaihtelevat noin viidestä eurosta ainakin viiteenkymmeneen euroon. Malleissakin on eroja; on vain päkiän tai kantapään alle tulevia liukuesteitä tai koko kengänpohjan peittäviä. Viime vuosina suuren suosion ovat saaneet nastapohjalliset lenkkarit. Kannattaa hankkia erilaisia liukuesteitä eri kenkämalleille tai ainakin varsinaisiin ulkojalkineisiin. Kannattaa myös muistaa, että nastojen käyttöä on kiellettyä joidenkin kauppaliikkeiden sisätiloissa.

 

Iäkkään ihmisen on tärkeää muistaa, että ostaessasi liukuesteitä valitset liukuesteet, jotka ovat helposti puettavissa ja jotka todella toimivat liukkailla keleillä. Liukuesteiden tulee olla sopivankokoisia, niiden tulee istua kenkään eivätkä ne saa olla liikkumisen esteenä.
Liikkuessasi todella liukkailla pinnoilla koukista polviasi ”aavistuksen verran” – keskitä ajatuksesi polviin, jolloin sinun on helpompi hallita vartaloa ja painopistettä. Paino siirtyy tällöin hivenen eteenpäin ja auttaa paremmin hallitsemaan tasapainoa.

Liika varovaisuus ja pelko talvikeleillä kannattaa selättää varautumalla talvikeleihin:

  • käytä jalkineita, joiden pohjat eivät luista talvikeleillä ( muista TR kumipohjat) ,

  • hanki ja käytä irroitettavia liukuesteitä tai varusta talvikenkäsi nastoilla,

  • käytä tarvittaessa piikkikärkisiä kävelysauvoja tai hiihtosauvoja tukenasi,

  • pukeudu sään mukaisesti,

  • varaa riittävästi aikaa liikkumiseen paikasta toiseen ja unohda kiire,

  • liiku hitaasti ja harkiten, jos epäilet, että lumen alla on jäätä

 

Näillä eväillä kaikki nauttimaan talviulkoilusta ja talvisesta luonnosta.

[1] UKK instituutti http://www.ukkinstituutti.fi/tutkimus/tutkimushakemisto/20/ikaihmisten_kaatumistapaturmien_ehkaisy_kaatumis-_ja_osteoporoosiklinikka_(kaaos)

ILARI PAAKKARI: VAHVISTAAKO D-VITAMIINI LIHAKSIA ?

Kategoria: Omahoito, Uutiset, Uutta tutkimustietoa | 0

Kuvatulla otsikolla 31.3.2016 julkaistiin Terveysportti.fi sivulla emeritusprofessori Ilari Paakkarin, yhdistyksemme varapuheenjohtajan  kirjallisuuskatsaus D-vitamiinin lihasvaikutuksista. Asia on ollut tapetilla Luustoliiton Luustoviestilehdessä, jossa liiton puheenjohtaja lehden pääkirjoituksessaan lausuu, ettei D-vitamiinilla ole mitään lihasvaikutuksia, Tutkimustiedon valossa näin ei näyttäisi sittenkään olevan. Kirjallisuuskatsaus julkaistaan sivuillamme kirjoittajan luvalla.

 

Kirjallisuuskatsaus:

D-vitamiinin äärimmäisen puutoksen oire on lasten riisitaudin lihasheikkous ja aikuisten vastaavan tilan, osteomalasian, laaja-alaiset lihaskivut ja proksimaalinen myopatia (1). Väestötutkimuksessa (n=4100) yli 60-vuotiaiden alaraajojen lihasvoima oli liikuntatestein mitattuna suorassa suhteessa veren D-vitamiinin pitoisuuteen alueella 40-95 nmol/l (2). Tulos oli sama fyysisesti aktiivisilla että inaktiiveilla henkilöillä. D-vitamiinin lisäannon on useissa, mutta ei kaikissa tutkimuksissa osoitettu estävän ikääntyneiden kaatumisia ja luunmurtumia (3,4). Seuraavassa arvioidaan, mitkä tekijät voivat sekoittaa kliinisten tutkimuksien tuloksia ja mitä perustutkimus on osoittanut D-vitamiinin suorista lihasvaikutuksista.

Ikääntyneiden heikentynyt lihasvoima ja pienentynyt lihasmassa, sarkopenia, on monisyinen tila, joka johtuu fysiologisesta vanhenemisesta, vähäisestä liikunnasta, huonolaatuisesta ruokavaliosta ja mahdollisesti myös D-vitamiinin puutteesta. Näiden osatekijöiden merkitystä osoittavat kontrolloitujen tutkimuksien ristiriitaiset tulokset ikääntyneillä: yhdessä tutkimuksessa säännöllinen fyysinen harjoittelu, mutta ei D-vitamiinilisä paransi lihasvoimaa (5), ja toisessa tutkimuksessa fyysisen harjoittelun lisäksi annettu D-vitamiini- ja heraproteiinilisä paransi motorista suoritusta pelkästään fyysistä harjoitusta saaneisiin nähden (6).

Mitkä tekijät selittävät kliinisten tutkimuksien erilaisia tuloksia

Kliinisten D-vitamiinitutkimuksien tuloksiin vaikuttavat tutkittavien D-vitamiinitaso ja lihasten kunto lähtötilanteessa, eli suurin vaikutus on odotettavissa vaikeassa D-vitamiinin puutoksessa, johon liittyy itsenäisesti tai siitä johtuen lihasheikkoutta ja sarkopeniaa. Niinpä treenattujen urheilijoiden suorituksia D-vitamiinilisä ei yleensä paranna, mutta vanhuksilla lihasvoima voi mitattavasti parantua ja kaatumiset vähentyä. Selkeimmät tulokset on saatu silloin, kun matala D-vitamiinin taso alle 50 nmol/l on korjattu tasolle noin 70-80 nmol/l.

Plasebokontrolloidussa kaksoissokeassa koejärjestelyssä tutkittiin D-vitamiinin päivittäisen annon (25 mikrog) vaikutusta menopaussin ohittaneiden naisten lihasmassaan ja -voimaan (7). Veren kalsidiolin taso oli lähtötilanteessa molemmilla ryhmillä noin 40 nmol/l. D-vitamiinin anto kohotti kalsidiolin tasolle noin 70 nmol/l verrattuna plaseboryhmän edelleen matalaan tasoon noin 35 nmol/l. D-vitamiinilisää saaneiden alaraajojen voima lisääntyi merkitsevästi (p<0.0001). Raajojen lihasmassa pieneni plaseboryhmässä merkitsevästi, mutta säilyi ennallaan hoitoryhmässä. D-vitamiinin anto vähensi myös kaatumisia ja paransi tasapainoa (8).

Hemodialyysipotilaiden lihasatrofia ja –heikkous korjautui merkitsevästi aktiivisen D-vitamiinin, kalsitriolin tai sen analogin parikalsitolin annolla (9). Vaikka D-vitamiinin saannilla on positiivinen yhteys lihasvoimaan ikääntyneillä ja sairailla (10), tätä ei havaita kilpaurheilijoilla (11,12). Keski-ikäisillä miehillä ja postmenopausaalisilla naisilla (n=800) veren kalsidioli korreloi lihasmassaan ja –voimaan aina tasolle 60 nmol/l saakka, suuremmilla pitoisuuksilla ei ollut lisävaikutusta (13).

Terveillä, nuorilla normaalisti liikkuvilla miehillä (n=29) 12 viikkoa kestänyt D-vitamiinin (250 mikrog/vrk) anto kohotti veren kalsidiolin lähtötason 40 nmol/l tasolle yli 120 nmol/l, mutta ei lisännyt lihasvoimaa (14). Yhdeksän kontrolloidun tutkimuksen yhteisanalyysin mukaan D-vitamiinin anto ei parantanut lihasten toimintaa rasittavan harjoittelun tai vamman jälkeen (15). D-vitamiinin vaikuttamattomuus selittyy alkujaan hyvällä lihaskunnolla ja sillä, että kyse ei ole ollut vaikeasta D-vitamiinin puutteesta.

Mitä perustutkimus on osoittanut D-vitamiinin suorista lihasvaikutuksista

D-vitamiinin riittämättömään saantiin saattaa liittyä suoran lihasvaikutuksen (sarkopenia, myopatia, lihasheikkous) lisäksi epäsuora hermoston lihaskoordinaation ja kognitiivisten toimintojen heikentyminen (16). Kuitenkin monet perustutkimuksen löydökset viittaavat suoraan lihasvaikutukseen. Vitamiini D –reseptori ilmentyy lihaskudoksessa, ja sen puuttuminen hiirellä aiheuttaa lihasten surkastumista. Ihmisellä D-vitamiinin puutoksesta seuraa histologisesti nopeiden tyypin II lihassyiden atrofia (17).

D-vitamiinin vaikutuksen mekanismi lihaksessa on kahden tasoinen: Ensinnäkin, tumassa sen reseptori (VDR) on transkriptiotekijä, joka sitoutuneena aktivoituneeseen D-vitamiiniin, kalsitrioliin, lisää kehittyvän lihaskudoksen kasvua (18). Toiseksi, VDR ja sitä muistuttava reseptori (19) ilmentyy myös solukalvolla, jossa se yhdessä kalsitriolin kanssa vaikuttaa kalsiumin läpäisevyyteen ja täten nopeasti muuttaa lihassolun kalsiumin saatavuutta (20).

D-vitamiinin vaikeaan puutokseen liittyy kiistatta lihassairaus. Hyväkuntoisten henkilöiden lihasvoima ei lisäänny, jos D-vitamiinin tasoa kohotetaan riittävää saantia suuremmaksi. Kysymykseksi jää mitä on riittävä saanti ja onko se kaikilla sama?

Kirjoittaja on Ilari Paakkari, emeritusprofessori

Kirjallisuus, johon tukeutuen professori Paakkari on laatinut kirjallisuuskatsauksen.:

1. Schott GD, Wills MR (1976) Muscle weakness in osteomalacia. Lancet 1(7960):626–629.
2. Bischoff-Ferrari, H. A., Dietrich, T., Orav, E. J., Hu, F. B., Zhang, Y., Karlson, E. W., & Dawson-Hughes, B. (2004). Higher 25-hydroxyvitamin D concentrations are associated with better lower-extremity function in both active and inactive persons aged > or =60 y. The American Journal of Clinical Nutrition, 80(3), 752–758.
3. A pooled analysis of vitamin D dose requirements for fracture prevention. (2012). A pooled analysis of vitamin D dose requirements for fracture prevention., 367(1), 40–49. http://doi.org/10.1056/NEJMoa1109617
4. Bischoff-Ferrari, H. A., Dawson-Hughes, B., Orav, E. J., Staehelin, H. B., Meyer, O. W., Theiler, R., et al. (2016). Monthly High-Dose Vitamin D Treatment for the Prevention of Functional Decline: A Randomized Clinical Trial. JAMA Internal Medicine, 176(2), 175–183.
5. Exercise and vitamin d in fall prevention among older women: a randomized clinical trial. (2015). Exercise and vitamin d in fall prevention among older women: a randomized clinical trial., 175(5), 703–711.
6. Rondanelli, M., Klersy, C., Terracol, G., Talluri, J., Maugeri, R., Guido, D., et al. (2016). Whey protein, amino acids, and vitamin D supplementation with physical activity increases fat-free mass and strength, functionality, and quality of life and decreases inflammation in sarcopenic elderly. The American Journal of Clinical Nutrition, 103(3), 830–840.
7. Cangussu, L. M., Nahas-Neto, J., Orsatti, C. L., Bueloni-Dias, F. N., & Nahas, E. A. P. (2015). Effect of vitamin D supplementation alone on muscle function in postmenopausal women: a randomized, double-blind, placebo-controlled clinical trial. Osteoporosis International : a Journal Established as Result of Cooperation Between the European Foundation for Osteoporosis and the National Osteoporosis Foundation of the USA, 26(10), 2413–2421.
8. Cangussu, L. M., Nahas-Neto, J., Orsatti, C. L., Poloni, P. F., Schmitt, E. B., Almeida-Filho, B., & Nahas, E. A. P. (2016). Effect of isolated vitamin D supplementation on the rate of falls and postural balance in postmenopausal women fallers: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Menopause (New York, N.Y.), 23(3), 267–274.
9. Gordon, P. L., Sakkas, G. K., Doyle, J. W., Shubert, T., & Johansen, K. L. (2007). Relationship between vitamin D and muscle size and strength in patients on hemodialysis. Journal of Renal Nutrition : the Official Journal of the Council on Renal Nutrition of the National Kidney Foundation, 17(6), 397–407.
10. Janssen, H. C. J. P., Samson, M. M., & Verhaar, H. J. J. (2002). Vitamin D deficiency, muscle function, and falls in elderly people. The American Journal of Clinical Nutrition, 75(4), 611–615.
11. Dubnov-Raz, G., Livne, N., Raz, R., & Rogel, D. (2014). Vitamin D concentrations and physical performance in competitive adolescent swimmers. Pediatric Exercise Science, 2014, 26, 64-70
12. Hurst, von, P. R., & Beck, K. L. (2014). Vitamin D and skeletal muscle function in athletes. Current Opinion in Clinical Nutrition and Metabolic Care, 17(6), 539–545.
13. Janssen, H. C. J. P., Emmelot-Vonk, M. H., Verhaar, H. J. J., & van der Schouw, Y. T. (2013). Vitamin D and muscle function: is there a threshold in the relation? Journal of the American Medical Directors Association, 14(8), 627.e13–8.
14. Owens, D. J., Webber, D., Impey, S. G., Tang, J., Donovan, T. F., Fraser, W. D., et al. (2014). Vitamin D supplementation does not improve human skeletal muscle contractile properties in insufficient young males. European Journal of Applied Physiology, 114(6), 1309–1320.
15. Minshull, C., Biant, L. C., Ralston, S. H., & Gleeson, N. (2015). A Systematic Review of the Role of Vitamin D on Neuromuscular Remodelling Following Exercise and Injury. Calcified Tissue International, 1–12.
16. Tanner, S. B., & Harwell, S. A. (2015). More than healthy bones: a review of vitamin D in muscle health. Therapeutic Advances in Musculoskeletal Disease, 7(4), 152–159. http://doi.org/10.1177/1759720X15588521
17. Yoshikawa S, Nakamura T, Tanabe H, Imamura T (1979) Osteomalacic myopathy. Endocrinol Jpn 26:65–72
18. Boland, R. L. (2011). VDR activation of intracellular signaling pathways in skeletal muscle. Molecular and Cellular Endocrinology, 347(1-2), 11–16.
19. The ERp57/GRp58/1,25D3-MARRS receptor: multiple functional roles in diverse cell systems. (2007). The ERp57/GRp58/1,25D3-MARRS receptor: multiple functional roles in diverse cell systems., 14(10), 1087–1093.
20. de Boland, A. R., & Boland, R. L. (1987). Rapid changes in skeletal muscle calcium uptake induced in vitro by 1,25-dihydroxyvitamin D3 are suppressed by calcium channel blockers. Endocrinology, 120(5), 1858–1864.

 

ELIMISTÖN HAPPO-EMÄSTASAPAINO JA RUOKAVALIO

Kategoria: Omahoito, Ravitsemus | 0

Jo vuonna 1987 Lääkintöhallituksen osteoporoosiasiantuntijatyöryhmä kiinnitti huomiota emäs- ja happotähteisen ruoan luustovaikutuksiin. Vuonna 2013 IOF:n (International Osteoporoosis Foundation) asiantuntijatyöryhmä nosti asian esille raportissaan ”postmenopausaalivaiheen naisten luuston huolto” (Bone Care for the Postmenopausal Woman, report of International Osteoporosis Foundation 2013).

Asiantuntijaraportin mukaan munuaisen toiminta heikkenee pikkuhiljaa iän karttuessa myöhemmällä iällä. Sen seurauksena munuaisen kyky suodattaa verestä vetyioneja (lue: happamia aineksi) virtsaan ja näin säädellä elimistömme happoemästapapainoa, – heikkenee. Tällä mekanismilla terveelle ikäihmisille voi kehittyä pikkuhiljaa ruokavaliosta riippuen matala-asteinen happomyrkytystila.

Hapan elinympäristö aktivoi ja lisää luun syöjäsolujen (osteoklastien) toimintaa ja samalla heikentää luun rakentajasolujen (osteoblastien) toimintaa: osteoporoosi etenee. Emäksisessä ympäristössä tilanne olisi päinvastainen, osteoporoosin eteneminen hidastuu.

Ruokavalintamme joko lisäävät tai vähentävät elimistön happamuutta. Kokoviljatuotteet ja proteiinit ruokavaliossa tuottavat elimistössä happotähteisiä aineenvaihduntatuotteita ja lisäävät elimistön happamuutta.

Hedelmien, vihannesten ja muiden kasvisten aineenvaihduntatuotteet ovat taas emästähteisiä ja vähentävät elimistön happamuutta.

Proteiinit koostuvat aminohapoista. Aminohapoista osa sisältää rikkiä. Elimistössä rikki muutuu rikkihapoksi, joka on hapan. Täysjyväviljatuotteet sisältävät fytiinihappoa, joka on hapa ja joka sitoo suolessa ruoassa olevan sinkin, kuparin, raudan ja kalsiumin imeytymättömään muotoon ( = esim kalsium ei imeydy suolesta ). Fytaatit hajoavat kuitenkin hapattamisen, idättämisen, liotuksen ja hiivakäymisen aikana, joten esimerkiksi leivänvalmistus parantaa kivennäisaineiden imeytymistä Leipätiedotus ry:n mukaan. Puurot ja murot on syödä syödä maidon kanssa, koska maidon kalsium kiinnittyy fytiinihappoon fytaatiksi, joka ei imeyde suolesta verenkiertoon.

Lopuksi raportissa ehdotetaan ratkaisuksi elimistömme happo-emästasapainon hallintaan liiallisen proteiinin ja kokojyväviljatuotteiden käytön välttämistä, mutta ennen kaikkea hedelmien, vihannesten ja kasvisten käytön lisäämistä.

 

 

D-vitamiini

Kategoria: D-vitamiini | 0

D-VITAMIINI ON LUUSTON, LIHASTEN JA KOKO MUUN ELIMISTÖN TARVITSEMA ELINTÄRKEÄ VITAMIINI

 

D-VITAMIINI ON MONESSA MUKANA.


D-vitamiini on parhaiten tunnettu luustovitamiinina.Se on myös lihasvitamiini, sillä se lisää lihasvoimaa ja lihaksen raktionopeutta. Kumpaakin lihasominaisuutta tarvitaan, jos haluataan estää katuiminen liukastuttaessa ja kompastuttaessa.D-vitamiini vähentääkin kaatumisia tällä mekanismilla eri tutkimusten mukaan 17-24 %. Edellytys kuitenkin on, että elimistössä on riittävästi D-vitamiinia.

D-vitamiinin luusto- ja lihasvaikutukset ovat tarpeen ehkäistäessä ja hoidettaessa osteoporoosia ja osteoporoosimurtumia.

D-vitamiini on myös edellytys solujen normaalijakautumiselle. Poikkeava solunjakautuminen johtaa syövän syntymiseen silloin, kun elimistö ei tunnista poiikkeavaa solua ja tuhoa sitä. Tutkimustiedon mukaan ainakin paksunsuolen, rintasyövän ja eturahassyövillä on yhteyttä vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Samanlaisia havaintoja on yhteyksistä erilaisiin imukudoksen syöpiin (lymfomat).

D-vitamiini on myös  edellytys sille, että elimistömme alkaa torjua infektion aiheuttajaa heti sen tunkeuduttua elimistöömme. D-vitamiini on tässä puolustustaistelussa edellytys sille, että omat solumme alkavat valmistaa antibioottien kaltaisia peptideja taudinaiheuttajien tuhoamiseksi. Tämän jälkeen vasta seuraavassa vaiheessa vasta käynnistyvät vasta-aineiden muodostus taudinaiheuttajaa vastaan.

D-vitamiini on myös edellytys vasta-aineiden muodostumiselle, sillä riittämätön D-vitamiinin saannilla näyttäisi olevan yhteys moniin ns autoimmuunisairauksiin, joissa elimistö alkaa virheellisesti muodostaa vasta-aineita omaa elimistö vastaan ja näin tuhota itseään. Autoimmuunisairauksista tunnetuin on reuma ja MS tauti. D-vitamiinia käytetäänkin jo MS taudsin hoitoon.

Oheinen taulukko on mukaeltu Lääkelaitoksen (nykyään Fimea) Tabu lehdessä v 2008 julkaistusta professori Ilari Paakkarin kirjoittamasta D-vitamiiniartikkelista. Taulukkoon on koottu tutkimusnäyttöön perustuva tieto siitä, mitä sairaustiloja liittyy D-vitamiinin puutteeseen ja vähäiseen saantiin. Sairaustilan perässä olevien + merkkien määrä kuvastaa tutkimusnäytön riittävyyttä asiasta. Esimerkiksi ++++ tarkoittaa näytön olevan erittäin vahvan eli asiassa ei ole mitään epäselvyyttä.

 

D-VITAMIINI ON OIKEASTAAN HORMONI

 

D-vitamiini on periaatteessa hormoni, sillä elimistö valmistaa sitä itse ja säätelee sen pitoisuutta elimistössä. D-vitamiinia valmistetaan ihossa ja valmistusprosessi edellyttä ihon altaistamista auringonvalon ultravioletti B säteilylle. Elimistön D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen riittää, että aurinko saa pikku housuilla verhotun kehon ihon punoittamaan ( ei palamaan) kerran kahdessa viikossa.

Tässä tarkoitukesssa auringonvaloa on riittävästi läpi vuoden varsin kapealla vyöhykkeellä päiväntasaajan molemmin puolin. Auringonvaloa ei ole riittävästi D-vitamiinin valmistamiseen läpi vuoden esimerkiksi Euroopassa Rooman korkeudella, Etelä-Afrikassa Kap kaupungissa ja Kairossa. Suomessa auringonvaloa D-vitamiinin valmistamiseen on vain keskikesällä kuukauden puolentoista ajan.

D-vitamiinin määrä elimistössä puolittuu kolmessa viikossa. Tämä tarkoittaa sitä, että D-vitamiinia on saatava jatkuvasti lisää korvaamaan poistuva D-vitamiini..

Ihon kyky muodostaa D-vitamiinia ihossa auringonvalon vaikutuksesta heikkenee iän myötä. Jo 60 ikävuoden jälkeen kyvystä onjäljellä enää viidennes tai korkeintaan neljännes.

 

Dia10

Kuva. Kuvasta käy ilmi, kuinka nuoren D-vitamiinipitoisuus nousee korkealle 15 minuutissa (vihreä alue), kun taas vastaavasti ikääntyneellä ihmisellä nousu on vain viidennes (punainen alue).

 

Kun ottaa huomioon Suomen aurinko-olosuhteet ja ihon D-vitamiinin valmistuskyvyn heikkenemisen, ainoa keino turvatariittävä D-vitamiinin saanti Suomessa on käyttää luonnostaan  D-vitamiinia sisältäviä elintarvikkeita tai elintarvikkeita, joihinon lisätty D-vitamiinia. Varmin tapa käytännössä turvata elimistön riittävä D-vitamiinin saanti Suomessa on D-vitamiinivalmisteiden säännöllinenkäyttö läpi vuoden.

 

KUINKA PALJON D-VITAMIINIA TARVITAAN

D-vitamiinin tarve on yksilöllinen ja vaihtelee. Siksi esimerkiksi osteoporoosin käypä hoito suositus ei määrittele käypää annosta vaan määrittelee elimistön riittäväksi D-vitamiinipitoisuudeksi 75-120 nmol/L  kalsidiolia. Tällä veripitoisuudella saavutetaan osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien kannalta samanaikaisesti myönteiset luusto- ja lihasvaikutukset ja murtumien ehkäisy. Samalla näillä D-vitamiinipitoisuuksilla saavutetaan myös kaikki muut terveyshyödyt.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on laatinut ns väestön D-vitamiinin saannin vähimmäissaantisuositukset. Sen mukaan 0-1 vuotiaiden lasten tulisi saada päivittäin 10 mikrogarmmaa D-vitamiinia läpi vuoden. Samaa annosta suositellaan tämän jälkeenkin aina 70 ikävuoteen asti, jolloin päivittäisen saannin tulisi ola 20 mikrogrammaa päivää kohden läpi vuoden. Professori Matti Välimäki suosittelee D-vitamiiniakkoseksi 20 mikrogrammaa vauvasta vaariin.Professori Välimäki on toiminut Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan endoikrinologian poliklnikan osastonylilääkärinä ja D-vitamiinikysymykset ovat hänen toimialaansa. Kumpikin suositus lähteen siitä, että Suomen kesän auringonpaiste ei vaikuta suurestikaan vuotuiseen D-vitamiinin saantiin

 

VEREN MITATUN D-VITAMIINIPITOISUUDEN (= KALSIDIOLIPITOISUUS) TULKINTA

  

Mitattu kalsidioli-

pitoisuus:

 

0-25 nmol/L                                  vakava D-vitamiinin puute

25-49 nmol/L                                D-vitamiinin puute

50-74 nmol/L                                riittämätön D-vitamiinin saanti

75-110 nmol/L                              riittävä  D-vitamiinin saanti

 

 

EUROOPAN UNIONIN ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTON (EFSA) MÄÄRITTELEMÄT SUURIMMAT TURVALLISET PÄIVITTÄISET D-VITAMIINIANNOKSET

Ikä                                                 Suurin turvallinen päivittäinen D-vitamiiniannos

0-1  vuotta                                                25 µg/vrk

1-10  vuotta                                              50 µg/vrk

11 – 100 vuotta                                       100 µg/vrk

raskaana olevat ja imettävät naiset    100 µg/vrk

 

 

D-vitamiinisivut ovat valmisteilla ja täydentyvät lähipäivinä.